Perjantai, tuo illoista villein. Istun villasukat jalassa juomassa vissyä ja yritän kuvitella, että se on viiniä. Samalla yritän myös perustella itselleni, ettei ole järkeä ottaa pakasteesta mutakakkua sulamaan ihan vain itseään varten (Frödinge Mud Cake Frödinge Mud Cake Frödinge Mud Cake - jos joku päätyy googlettamalla tänne mutakakkuresepti mielessään, niin tottahan Frödinge lähettää mulle ilmaiset sponsorikakut, kun näin kannustan pakastealtaalle heidän tuotteidensa pariin?). Onneksi huomenna on kirjamessut, ja viinimessut, ja ruokamessut, musiikkimessut, joten voin siis kuvitella odotukseni täyttyvän viimeistään huomenissa. Harmi vain, ettei siellä välttämättä oikein pääse sivistyneen kirjalliseen viininsiemailutunnelmaan - lauantaina saattaa muutama muukin ihminen olla liikkeellä... Varustaudun ehkä tukevalla parsinneulalla, jonka liitän kyynärpäähäni, niin tungoksessa liikkuminen helpottuu kummasti.
Kylläpä taas mentiin sivuraiteelle jotta heilahti. Oikeasti minun piti olla positiivinen ja kertoa ihan lyhyesti kahdesta elämänlaatuani suuresti parantaneesta asiasta:
- Sain Terry Pratchettin uusimman lainaan, jee! I Shall Wear Midnight, täältä tullaan! Kyttäsin Helmet-tietokantaa niin kauan, että teos ilmestyi kirjastojen valikoimiin, ja sain sen käsiini aika lailla tuoreeltaan ennen varausjonon pitenemistä. Tykkään noista nuoremmalle lukijakunnalle suunnatuista Kiekkomaailma-kirjoista ihan yhtä paljon kuin aikuistenkin vastaavista, ja Tiffany Aching on nuoruudestaan huolimatta kova muija - ehkä yksi lempisankarittaristani.
- Muistin vihdoinkin ostaa vessapaperia. Kun on melkein viikon ollut ilman, sitä oppii arvostamaan aivan uudella tavalla.
Nyt siirryn lukemaan Pratchettia silitellen välillä hellästi vessapaperirullaa vapaalla kädelläni. Eikä siinä vielä kaikki: Frödingen sivuilla näköjään suositellaan, että kakku kannattaa leikata lämpimällä veitsellä sen ollessa vielä jäinen. Minähän voin siis ottaa vain yhden palan (ja sitten ehkä toisen, ja mahdollisesti vielä yhden, mutta ainakin voin pettää itseäni pala kerrallaan). Pratchettia ja mutakakkua - se on jo niin hyvä pari, että saatan malttaa jättää vessapaperirullan pois!
3 kommenttia:
Toi vessapaperirullan silittely vaikuttaa jotenkin perverssiltä. Mätäneeköhän siitä selkäranka?
Mutta toi mutakakku kuulostaa kyllä herkulliselta, miksi mua ei kutsuttu sitä syömään?!??
Oi ihanaa, minäkin pidän kovasti Terry Pratchetin kirjoista! Ne on vaan niitä kirjoja, joita ei kannata lukea julkisilla paikoilla. Joitain tosikkomaisia ihmisiä kun itsekseen hörähtely ja yksikseen ääneen nauraminen tuntuu häiritsevän :)
Varpu: Ois varmaan pitänytkin kutsua syöntikaveriksi, perjantaina kakku jäi korkkaamatta, mutta eilen sitten kumosin siitä kitaani yli puolet. Ihan pikkuisen meni ällötyksen puolelle :P
Nöpöstiina: Pratchett on ihan parasta! Minä kyllä luen rohkeasti ihan julkisilla paikoillakin ja leimaudun vaikka kylähulluksi sitten - mikään ei vie tehokkaammin mieltä pois märältä koiralta haisevista kanssaihmisistä syksyn ruuhkabusseissa ;)
Lähetä kommentti