Hei kaikki taitavat pyykkärit!

Apuanne kaivataan! Minulla on pari käsipyyhettä, joita olen pessyt ihan riittävän korkeissa lämpötiloissa monenlaisilla pesuaineilla. Ovat ihan laadukasta materiaalia eivätkä edes kovin vanhoja.

Niissä on kuitenkin yksi ongelma: haju. Aina kun toivorikkaana kaivan ne liinavaatekaapista tositoimiin, käy samalla tavalla: jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen näihin pyyhkeisiin kuivatut kädet haisevat siltä, kuin niitä olisi marinoitu jääkiekkohanskoissa pari tuntia. (Jos et tiedä, miltä jääkiekkohanskoissa haudutetut kädet haisevat, ole onnellinen.) Oi nokkelat Martat ja niksikkäät Pirkat: kertokaa minulle, mikä vie hajun pois!


(Varpu: voisitko kirjoittaa tänne esimerkiksi Satuhäiden uusista jaksoista, niin tämä blogi käsittelisi muitakin asioita kuin henkilökohtaisen hygieniani puutteita?)

Urheileminen on noloa

Ainakin silloin minua hävettää, kun tulen hiihtoladulta ihmisten ilmoille odottelemaan bussia ja huomaan, että

a) höyryän siistien bisnespukeutujien keskellä kuin keskikokoinen geysir, koska hiihtotakkini ei edelleenkään hengitä lainkaan (Olen viime keväänä näköjään tehnyt pyhän lupauksen hankkia uusia urheiluvaatteita. Joo, ostinhan minä kesällä koiranulkoilutushousut...)
b) haisen sangen pahalta, koska ruumiinlämpö aktivoi mukavasti vaatteisiin vuosien varrella varastoituneet aromit.

Yritin vältellä ruuhkabusseja, mutta en ihan onnistunut. Toisaalta ei ole minun vikani, jos ihmiset lähtevät perjantaisin töistä naurettavan aikaisin. Kärsikööt sitten nenissään.

Syntilista

Kulttuurimatka Kanarialle on nyt tehty, ja hyvällä tahdolla minua voi sanoa päivettyneeksi (lue: minussa on kaksi punaista läikkää, koska levittelin yhtenä päivänä aurinkovoidetta vähän liian huolettomasti). Tunnistin saapuneeni Helsinki-Vantaalle heti huomatessani, että joku on oksentanut uloskäynnin eteen. No, ei se mitään. Minäkin olen tänään ollut sika. Vein sekajätteisiin säkin, jossa oli ainakin

• lasia
• metallia
• paperia
• pilaantuneita ruokia, joista osa vielä pakkauksissaan (Joulun jälkeen minua tervehti jääkaapissani noin puoli kiloa homejuustoa, ts. edam-juustoa, joka oli kasvattanut karvapeitteen. Sama oli tapahtunut taas. Kyllä minusta juuston pitäisi pärjätä viikko yksinään!)
• huonekasveja (Meni hermot pariin yksilöön, kun olivat onnettomat niin rumia.)

Uskon lajittelun ihmeelliseen voimaan, mutta tänään en vain jaksanut. Hyi minua. (Toisaalta sain vihdoinkin heitettyä mäkeen esimerkiksi vuonna... 2008? ostamani chilikastikkeen, jota olen uskollisesti kuljettanut mukana asunnosta toiseen. Jääkaapissa se olisi edelleen, ellen olisi antanut itselleni lupaa olla tyhjentämättä sisältöä asianmukaisesti ja pesemättä säilytysastiaa kierrätyskelpoiseksi.)

Raikasta joulua!

En yleensä hirveästi jaksa valmistella joulua, saapuu se ilmankin. On pakko kuitenkin todeta, että tänä vuonna hankin ne vähäiset "pakolliset" lahjat ehkä vähän liian myöhään. Olin kuvitellut, että eilen aamupäivällä minulla olisi hyvin aikaa nauttia jouluruuhkista. Olisi sitä ehkä ollutkin, ellei yhtä lahjaa olisi pitänyt lopulta metsästää sekä Vantaalta että Itä-Helsingistä. Julkisilla kulkuvälineillä. (Siinä bussissa istuessa kävi kyllä mielessä, olisivatko hyllyt ehkä olleet täydempiä esimerkiksi lokakuussa... Olin siis tiennyt jo kauan, mitä aioin hankkia, mutta lykkääminen on ystävä.) Koska reissu vähän venyi aiotusta, tuli joulunviettoa varten pakatessa aika kiire.

Ensiksi huomasin, että uusi paras ystäväni kuivashampoo oli jäänyt matkasta. No, ei se mitään; ainahan voin pestä hiukset. (En tosin tänäänkään pessyt, kuivaamisessa ja muussa on niin kamala vaiva... Luotan siihen, että vaikka päivä jo piteneekin, on vielä sen verran pimeää, että katsoja ei voi olla ihan varma, ovatko hiukset kauniin kiiltävät vai ikävän rasvaiset.) Seuraavaksi havaitsin, että myös deodoranttini jäi kotiin. Taidan siis viettää joulua keskiaikaisia hygieniakäytäntöjä mukaillen ja lisätä hajuvettä aina, kun alan haista pahalta.

Ajan merkkejä ja kauneusvinkki

J**** se tulla jollottaa, tahdonpa sitä tai en: naapuruston ensimmäiset puna-sini-vihreät vilkkuvalot bongattu. (Minulla on kyllä ollut parvekevalot elokuun lopusta saakka, mutta se on aivan eri asia, koska ne ovat osa talvikauden yleisvalaistusta, eivät j****valot. Eivätkä ne vilku.)

Punainen hiusväri on uskollinen kumppanini elämän tiellä, mutta siitä hankala, että se haalistuu turhan nopeasti. Nyt olen vihdoin keksinyt, miten tukka säilyy punaisena pidempään: ei pidä pestä hiuksia! Sain vihdoinkin aikaiseksi vaihtaa suoristusaineen keskinkertaisesta yllättävän hyvään*. Aineessa on vain yksi vika: se pitää ohjeen mukaan suihkia kosteisiin hiuksiin ja kuivata sitten hiukset läpikotaisin ennen suoristusta. Arvatkaa vain, ehdinkö ja jaksanko sellaista aamukoomassa tehdä. (En myöskään uskalla jättää mitään vaihetta väliin, koska pelkään, että sitten aine ei enää toimi.) Olen siis huijannut itseni aika monena aamuna uskomaan kuivashampoon tehoon, ja koska pesen hiuksia paljon harvemmin kuin ennen, väri hiipuu hitaammin. Hurraa!


*John Frieda Frizz-Ease 3-Day Straight Semi-Permanent Styling Spray. Sponsorit: lähettäkää muutama laatikko minulle, ja lupaan kehua!

Pastamaisia lounashetkiä!

Kaipaatko herkullista ja nopeasti valmistuvaa suuhunpantavaa? Toimi näin:

1. Osta Lidlistä valmistortellineja.
2. Mene kotiin.
3. Laita levy kuumenemaan.
4. Laita  kuumenemaan se levy, jonka päällä kattila on.
5. Pane tortellinit kiehuvaan veteen pariksi minuutiksi.
6. Havaitse, että siivilä on likaisena lautaspinon alla.
7. Etsi kattilaan kansi ja kaada keitinvedet pois kannen kaatoaukon kautta siivilän sijasta.
8. Varjele käsiäsi kuumalta höyryltä ja hellitä kannesta ratkaisevaksi millisekunniksi.
9. Katso, kun 3/4 tortellineista valahtaa (ei aivan puhtaaseen) tiskialtaaseen.
10. Etsi siivouskomerosta (käyttämättömät) kumihanskat ja nouki tulikuumat tortellinit tiskialtaasta takaisin kattilaan, koska NÄMÄ SYÖDÄÄN VAIKKA VÄKISIN, SAAMARI. 
11. Noin viikon altaassa lionneeseen kulhoon pudonneet yksilöt voit halutessasi laittaa biojätteeseen. Jos haluat elää vaarallisesti, syö toki myös ne.
12. Huuhtele ensin kylmällä vedellä.
13. Kun tajuat, että kylmä pasta ei ole kovin maukasta, huuhtele haalealla vedellä.
14. Nauti!

Ajastan tämän kirjoituksen sopivasti lounasaikaan, niin ohjeistuksesta on mahdollisimman paljon hyötyä kaikille, jotka pohtivat, mitä tänään syötäisiin.

Spotta ej på golvet

Hepskukkuu! Viikonloppu on täällä, minulla on perjantain kunniaksi viinilasi edessäni* ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Jotta voisin kokonaan vapautua viikon rasituksista, minun pitää kuitenkin jakaa pois tyrmistykseni eräästä tapauksesta.

Kävi niin, että eräs teini otti ja sylkäisi, kun nieleminen oli ilmeisesti liian raskasta. No, teinithän syljeksivät, vaikka se tädeistä tyhmää onkin, mutta kun tämä tapahtui sisätiloissa. Minä sydämistyin ja jylisin että MITÄ TUO TUOLLAINEN OIKEIN ON, NYT KYLLÄ MENET JA PYYHIT TUON POIS, ET KAI SINÄ KOTONAKAAN LATTIALLE SYLJE! (Huomaan päivä päivältä selvemmin olevani täti. Juuri tuontyyppiset kommentit ärsyttivät teininä enemmän kuin mikään.) Mitä sanoi hän? "Mitä välii, kaikillahan on täällä kengät jalassa! [- -] "Mitä välii." [- -] "Vittu ei kiinnosta!" (Jäljet tuli kuitenkin lopulta siivottua.)

En tajua. Mistä lähtien on ollut taas normaalia sylkeä lattioille? Pitäisikö sylkykupit ottaa jälleen käyttöön?

*Periaatteessa viini oli tarkoitettu palkinnoksi hyvin sujuneesta siivousiltapäivästä, mutta päätin mopata myöhemmin - esimerkiksi ensi viikolla - ja nautiskella elämästä ensin.

Tukanpesua, osa II

Lupasin tulla kertomaan shampookokemuksistani, vaikka tämä nyt ei hurjan merkittävää ihmiskunnalle olisikaan. Palashampoon kohtalo on nyt selvinnyt, ja siitä tuli kuin tulikin kylppärin kaapinperukan täytettä. Hiukset olivat sillä pestyinä aivan kammottavan takkuiset, pörröiset ja kuivat, ja kun pakkaset pahentavat vielä tukan sähköisyyttä, niin homma oli sillä selvä. Käytän jälleen kuontaloni kuuraamiseen synteettisiä 2in1-litkuja + hiuksiin jätettävää kampaamosta ostettua hoitoainetta (huom! ei siis Lidlistä).

Viime aikoina on ilmassani ollut pientä katkeruutta havaittavissa. Syynä saattaa tietysti olla matala estrogeenitaso tms., mutta torjutuksi tuleminen työnhaussakin vaikuttaa asiaan. Hain tässä taannoin ihan koemielessä (loistokas uraputki silmissä kiiluen) uutta työpaikkaa toisesta firmasta, kun edellisestä kerrastakin oli jo yli 6 vuotta aikaa. No, pääsin haastatteluun, mutta en tullut valituksi. Eipä siinä sinänsä mitään, semmoista sattuu. Katkeruutta aiheuttaa kuitenkin se, kun selvisi, että paikan sai eräs kollegani. Siis kaikista maailman ihmisistä samalla osastolla kanssani työskentelevä tyyppi sai paikan. Ärsyttävää. Huonon häviäjän lailla menen nyt nuolemaan ylpeyteni haavoja jonnekin sopivaan nurkkaan. Öitä.

Tukanpesua

Kävin viime vuoden viimeisenä päivänä lohtuostoksilla Ruohonjuuressa. Se on Lidlin ohella toinen lohtukauppani, koska siellä on myynnissä kaikkea kivaa pientä sälää (vaikka en uskokaan ekohippeilyyn, ja vaikka sen myymiä tuotteita saa halvemmalla esim. Prismasta).

Lohtuostokseni olivat tällä kertaa nestesaippuaa kylppäriin, kalenteri, sekä palashampoo. Ajattelin kokeilla palashampoota omaan tukkaani, sillä ne shampoopalat olivat niin nätisti siinä kaupan hyllyssä esillä. Toisekseen, eipä se "luonnollinen" palashampoo sen kummempaa liene kuin tähän asti käyttämäni Lidlin synteettinen 2in1-shampookaan.

Käyttämäni palashampoo ja nesteshampoo.

Pesin eilen ensimmäistä kertaa tukkani palashampoolla (teepuu-hajulla). Havaintoja: Shampoo vaahtoaa tukassa hyvin. Tukasta tulee vähän klähmäisen tuntuinen, mutta kuitenkin puhdas. Tukka tuntuu tuuhealta, ehkäpä juuri sen klähmän kohottavan vaikutuksen ansiosta. Hiusteni juurikasvu näkyy selkeästi, mutta tällä asialla ei ole toistaiseksi todistettua yhteyttä käytettyyn shampooseen... Voin palata myöhemmin kertomaan muuttuiko shampoon vaikutus lisääntyneiden käyttökertojen myötä, jos jaksan.

Traaginen tapaus kylpyhuoneessa

Kotonani on muutamia sääntöjä. Yksi niistä on se, että vessanpytyn kannen pitää olla kiinni. (En jaksakaan ymmärtää, miten vessanpytyn renkaan ylös jättäminen tai alas laskeminen voi herättää keskustelua joissakin kotitalouksissa. Koko kansi pitää sulkea, ettekö ihmiset tajua!)

Ai miksikö? No ensinnäkin siksi, että minusta on ällöttävää ajatella, kuinka pienet pahantahtoiset pyttybakteerit saavat vauhtia jokaisesta vessan vetäisystä ja lennähtelevät sitten ympäriinsä levittämään terveisiä viemäristä. (Tätä on turha yrittää kumota millään järkiperäisillä argumenteilla - kun ällöttää, niin ällöttää.) Toinen - ja huomattavasti tärkeämpi - syy on se, että minulla eivät oikein pysy tavarat kädessä, enkä tahdo joutua toistuvasti onkimaan hammasharjaani tai korvakorujani vessanpöntöstä.

Äsken kävi kuitenkin ilmi, että aina ei riitä sekään, että kansi on kiinni. Jos sopivan pieni esine putoaa kannen ja vesisäiliön väliseen rakoon, se mahtuu kyllä vierähtämään pönttöön. "Loiskis", sanoi silmänympärysvoide. "Hyvästi", sanoin minä, kun olin ensin penkonut kumihanskat esiin ja poistanut yökkien purkin vetisestä haudastaan. (Kyllä, olen nynny viemäriasioissa - en varmasti ongi pytystä mitään tai putsaa lattiakaivoja tai availe hajulukkoja paljain käsin. Joskus laitan jopa kahdet kumihanskat päällekkäin.)

Irja paheksuu taas

Jotkut asiat kannattaisi pitää sisällään. Esimerkiksi sylki.

Seurasin tänään, kun eräs reipas nuorukainen syljeskeli bussipysäkillä. Odottelimme yhdessä noin viiden minuutin ajan, ja bussiin noustessamme räkä täplitti asfalttia niin laajalla alueella, että minulla oli suuria vaikeuksia nousta kyytiin kuivin jaloin. Suorituksen vaikuttavuutta lisää, että herra puhui samaan aikaan puhelimessa. Luulisi, että olisi suuta kuivanut, mutta ei - hän sylki huomattavasti useammin kuin esimerkiksi minä nielin.

Näin sanoo Wikipedia: "Eritetyn syljen määrä vaihtelee huomattavasti lajista riippuen: ihmisellä sylkeä erittyy tavallisesti noin 1,5 litraa vuorokaudessa, mutta naudalla määrä voi olla jopa 200 litraa vuorokaudessa." Ehkä kyseinen nuori mies olikin itse asiassa sonnimullikka? Myös jääkiekkoilija on toisaalta vahva vaihtoehto. Lajia harrastanut lähisukulaiseni valisti minua aikoinaan kertomalla, että vaihtoaitiossa syljeskely (joka minun mielestäni on kuvottavaa) nyt vain kerta kaikkiaan kuuluu lajiin. "Ei sitä vaan pysty nielemään", sanoi hän. Minä en edelleenkään tuota usko.

Epiloinnin ihanuudesta

Rakkaat lukijani,

Haluan kertoa teille vapautuksen sanaa! Elämääni on löytynyt valo! Tajusin nimittäin, että on parempi uskaltautua epiloimaan kainalokarvat pois, kuin elää tuskallisessa höyläilyn maailmassa.

Innoittajani tässä epilointiasiassa on ollut sisareni, joka on epiloinut omat kainalonsa jo ties kuinka kauan. Minäkin olen jo pitkään epiloinut säärikarvani, mutta kainaloihin en ole uskaltanut epilaattorilla koskea. Sillä sattuuhan se kuitenkin jonkin verran, ja kainalot ovat herkät. Noin kuukausi sitten kyllästyin lopulta siihen, että kainaloni olivat lähes päivittäisen höyläämisen jäljiltä punaisen läikikkäät. Ja aina kainaloissa tuntui olevan häiritsevän pieni karvansänki jäljellä. Tartuin epilaattoriin, ja epiloin kaikki karvat kainaloista. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta ei se ylivoimaisen tuskallista ollut. Kainalot punoittivat hetken aikaa, mutta jo seuraavana aamuna iho oli normaalin näköinen.

Ja nyt, kainaloiden iho on normaalin värinen ja pehmeä. Ei heti kasvavaa häiritsevää sänkeä (sänki kasvaa toki myöhemmin, mutta harvalukuisempana), eikä ikävää punoitusta! Suosittelen!

Kainalo höyläämisen jälkeen (vas.) ja epiloinnin jälkeen (oik.).

Kesäpesu

Tästähän meinaa tulla ihan puolivuosittainen tapa, pesin taas jääkaapin. Mutta eipä siitä sen enempää.

Miksihän minusta on tullut näin vanhemmiten koko ajan helpommin ärsyyntyvä ihminen? Eikö ihmisvihan pitäisi olla enemmänkin angstisten teinipoikien ongelma? Vai onko tää jotain hormonijuttua, lähenevät vaihdevuodet ja silleen?

Minua otti niin aivoon, kun mediassa käsiteltiin hiihtäjäkarpaasin kuolemaa. Tapaushan oli sinänsä surullinen, mutta se tapa millä iltapäivälehdet ja MTV3 (muita uutisia en ehtinyt katsoa mökillä) käsittelivät aihetta oli lievästi sanottuna ärsyttävä:

"Käy klikkaamassa nettisivujamme, ja kerro meille omat muistosi vainajasta" = "EI NYT JAKSETA KESÄLLÄ TEHDÄ KAUHEASTI MITÄÄN TOIMITUKSELLISTA JUTTUA, TUOTTAKAA JUNTIT MEILLE SISÄLTÖÄ NIIN ME PAINETAAN SITÄ LEHTEEN/LUETAAN UUTISISSA JA MAINOSTETAAN TEILLE KAIKKEA KIVAA SAMALLA."

Ja juntit kirjoittavat tähän tyyliin hellimmät muistonsa: "Hiihtäjä Karpaasi oli Suuri Suomalainen hiihti meidän kaikkien Suomalaisten puolesta kiitos sinulle kevyet mullat"

Ei saakeli. No mutta, ehkä tää on vaan jotain estrogeenin vajausta. Tai ainakin toivon niin, ihmiskunnan tulevaisuuden takia.

Humpuukipallot

Menin Prismaan ostamaan pyykinpesuainetta. Näin pesuainehyllyssä Ecoballs-pakkauksen, joka lupasi helppoa pyykinpesua "ilman kemikaaleja" ja hyvän pesutuloksen. Pakkaus oli vakuuttava. Ostin sen.

Kotona pesin useammankin koneellisen pyykkiä näillä ekokiveksillä.  Oli vaikea sanoa miten pallurat vaikuttivat, tahroihin niiden ei luvattukaan tehoavan (käytän sappisaippuaa muutenkin). Jonkin ajan kuluttua rupesin miettimään, että mitenköhän ne pesupallot mahtavat oikein toimia, etenkin kun pesukone alkoi haista kakalle. Pesin pesukoneen tyhjillään kuumalla vedellä etikan kanssa. Se auttoi siihen ongelmaan.

Lopulta rupesin surffailemaan netissä arvioita pesupallojen tehosta. Järkytyin. Kävi ilmi, että ulkomailla pesupallot on pääsääntöisesti tuomittu humpuukiksi. (Lue aluksi vaikkapa tämä Wikipedia-artikkeli pesupalloista). Toki löytyy lukuisia hihhuleita jotka vannovat pesupallonsa nimeen, mutta nämä eivät ilmeisesti suostu myöntämään sitä, että pelkkä kuuma vesikin puhdistaa vaatteita aika hyvin.

Nyt minulla on nöyryytetty ja silmäänkustu olo. Miten Prisma kehtaa myydä mitään tuollaisia pseudotuotteita kuluttajille? Miksi minä en ajatuksen kanssa perehtynyt ekokivesten tuoteselosteeseen (kyllähän normaalin ihmisen pitäisi tajuta, että pienellä määrällä mahdollisesti liukenevaa ruokasoodaa ei ihmeitä saada aikaan 5 kg:n pesukoneessa)? Jättämällä nämä haisevat humpuukipallot ostamatta olisin saanut kolme tavallista pesuainepakettia. Tyhmä, tyhmä minä.

Ecoballs: En suosittele kenellekään.

Löylyä lissää

Hyvä saunomiskokemus muodostuu monesta tekijästä. Pukuhuoneen ja saunan on oltava siistejä, ja tuoksun on oltava puhdas. Ihannesaunalla on valmiina pehmeät laudeliinat, sekä tietenkin tarvittavat pesuaineet ja vastoja. Lauteet ovat sileää puuta, ja selkänojat voivat olla muotoillut. Pesuhuoneessa on riittävästi suihkuja, voipa siellä olla vaikka poreammekin. Olen kerran nähnyt erään saunan pesuhuoneessa jopa kylmävesikaivon, jossa säilytettiin parin metrin syvyydessä tarjoilukelpoista kossupulloa. Toisaalta pelkistetty savusauna maapohjalla tuottaa myös ylellisen löylynautinnon. Ja tutun mökkisaunan puukiukaan kotoisat löylyt ja järvivedellä pestyt hiukset ovat myös lyömätön yhdistelmä.

Viime viikonloppuna koin taas uuden saunakokemuksen neljän ison puukiukaan telttasaunassa. Siellä oli maailman pehmeimmät löylyt, vaikka vettä viskottiin kiukaille reippaalla kädellä. Löyly oli samaan aikaan napakka mutta pehmeä. Eksotiikkaa kokemukseen toi suihkuttelu pellolla paljaan taivaan alla. Jos joskus saatte mahdollisuuden kokeilla telttasaunaa, suosittelen sitä lämpimästi!

Keväisiä tuulahduksia

(Sisältää paljastuksia henkilökohtaisesta hygieniastani. Älä lue, jos epäilyttää.)

Aloitin viimeinkin pyöräilykauden. On ollut vähän käynnistymisvaikeuksia.

Ensinnäkin työmatkani on salaperäisellä tavalla pidentynyt sitten syyskuun lopun (tai milloin se ensimmäinen syysflunssa, joka laiskisti minut bussimatkustajaksi, nyt iskikään). Ylämäet ovat muuttuneet korkeammiksi ja polkemisen viemä aika kasvanut. Kumma juttu.

Lisäksi työmatkalogistiikka ei ihan vielä ole minulla hallussa. Periaatteessa se on ihan yksinkertaista: työkamat ja vaihtovaatteet mukaan. Käytännössä lastasin tänään pari ylimääräistäkin paperipinoa tarakalle, mutta unohdin vaihtoalusvaatteet kotiin. Oli muuten mukavan raikas olo töissä pari kertaa hionneissa urheilurintsikoissa (...ei niitä aina ehdi pestä joka käytön jälkeen)! Uskon, että työkaveritkin arvostivat - yritin pitää kunnioittavaa välimatkaa, mutta kyllä minä silti haisin aika pahalta...

Irja, dynaaminen supersuorittaja

Kävin tänään hiihtämässä. Hanget hohtivat ja talitintit (ja/tai jotkin muut elukat, olen tehokkaasti unohtanut tutuimpienkin lintujen äänet) sirkuttivat. Tuli punaiset posket - ja erittäin kova hiki. Paluusta on muutama tunti aikaa, ja mitä tekee Irja? Istuu haisevissa kamppeissa tietokoneen äärellä jaksamatta mennä suihkuun. Heti palattua ei viitsi, kun on jano, ja jälkihikeä puskee, ja muutenkin on kiva antaa rauhassa hengityksen tasaantua. Tässä vaiheessa on jo aika vaikea keksiä kunnollista veruketta. Ei vain huvita. Pitäisi pestä hiukset ja kaikkea, ja luultavasti ajella ainakin sääret, ja aina on niin kylmäkin, kun lopulta pitää tulla suihkusta pois... Viu viu viu.  Lisähaastetta tuo vielä se, että vakaa aikomukseni on värjätä hiukset vielä tänään (olen luonnollisesti lykännyt tätäkin toimenpidettä parin viikon ajan, ja juurikasvu on jo melko törkeän näköinen). Se vasta rasittavaa onkin – suihkuun menoa pitää siis lykätä vielä tavallistakin kauemmin.

Hygienia on hyvä asia. Liikunta on myös hyvä asia. Suihkussa voin käydä, liikkumassa voin myös (ainakin joskus) käydä, mutta molempien yhdistäminen on nähtävästi minulle liikaa. Sama pätee ruoanlaittoon: minä voin juuri ja juuri valmistaa ruokaa ja syödä sen, tai syödä (valmista) ruokaa ja tiskata sen jälkeen astiat, mutta kaikista näistä toimista en millään pysty suoriutumaan samaan syssyyn.

Illatkin ovat välillä vaikeaa aikaa. Menen keskimäärin aivan liian myöhään nukkumaan, saan hitaasti unen päästä kiinni, ja aamuisin herääminen on minulle hyvin pitkä ja tuskallinen prosessi. Aika usein iltaisin käy vielä niin, että olen kirjan tai tietokoneen äärellä ja huomaan olevani hyvin, hyvin väsynyt. En voi kuitenkaan mennä nukkumaan, koska hampaat ja kasvot ovat vielä pesemättä; se on periaate, josta en kerta kaikkiaan voi tinkiä. Sen sijaan, että pakottaisin itseni kylpyhuoneeseen ja olisin viiden minuutin kuluttua nukkumassa, saatan siis nuokkua pöydän äärellä epämääräisessä horteessa hyvinkin tunnin (tai puolentoista, tai parin tunnin) verran, koska hampaiden pesu vain tuntuu ylivoimaisen työläältä sillä hetkellä. Aamulla sitten kiitän viisauttani, kun silmäpussit ulottuvat polviin. 

Jos minulta joskus tulevaisuudessa kysytään vaikkapa työhaastattelussa erityistaitoja, täytyy muistaa sanoa, että olen erittäin hyvä lykkäämään asioita. Laittaisin sen myös cv:hen, mutta en viitsi kaivaa tiedostoa esiin.

Päivän paras hetki

Olin hoitamassa hygieniaani, kun hammasharja lipesi käsistäni. Tapahtui niin, että se putosi suoraan vessaharjaan. Näin:

Hammasharja viimeistä edellisellä matkallaan. Viimeinen matka suuntautui roskikseen välittömästi tämän kohtaamisen jälkeen.

Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat maustavat arkea mukavasti. Tästäkin jäi ns. paskan maku suuhun.

(Minun piti tulla tuoreeltaan tilittämään, mutta Varpu olikin jo käynyt julistamassa Satuhäiden iloista asiaa samana iltana. Siksi ajastan tämän illan traagiset tapahtumat huomisen iloiseksi aamunavaukseksi. Toivottavasti joku osuu lukemaan tämän juuri ennen hammaspesua!)

Wc-kori

Uusi vuosi ja uusi hääkausi on alkanut, ja vuoden ensimmäiset ruuhkaryysijäisetkin (lue: häämessut) pidetään jo parin viikon päästä. Tällaisilla messuilla jo useamman kerran käyneenä pahoin pelkään, ettei siellä tälläkään kertaa oteta tarpeellisella vakavuudella esille kenties tärkeintä hääjuhlien onnistumiseen vaikuttavaa yksittäistä tekijää; nimittäin wc-koria.

Mikä sitten on wc-kori? Se on hääjuhlapaikan wc-tiloihin käsienpesupaikan yhteyteen sijoitettu kori, johon on asetettu asiaankuuluvia tarvikkeita häävieraiden käytettäväksi. Ei siis todellakaan riitä, että morsian, sulhanen, kaasot ja bestmanit muistavat hankkia itselleen varasukkahousut / särkylääkettä / taskumatin hääpäiväksi. Huolellinen hääpari huolehtii myös vieraidensa hyvinvoinnista kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa.

Voidaan olettaa, että alkeellisimmissakin huusseissa on häävieraiden käytössä wc-paperia, joten sitä ei wc-koriin tarvitse laittaa. Käsidesinfiointiainetta tai -pyyhkeitä koriin voi kuitenkin lisätä, sillä eihän ole mukavaa jos taudit leviäisivät häissä. Käsirasvaa ja nenäliinoja kuluu myös takuuvarmasti. Vessareissulla saattavat naisvierailta revetä sukkahousut, joten sukkahousupaketit kuuluvat itsestäänselvästi wc-koriin. Lisäksi on hankittava väritöntä kynsilakkaa, jos sukkisten silmänpakoja tapahtuu enemmänkin ja varasukkahousut loppuvat kesken. Vieraiden kampauskin saattaa lässähtää, joten hiuslakkaa ja kampaa tarvitaan aina. Nutturakampauksista tippuu juhlien tuoksinnassa helposti pinnejä, joten niitä ja hakaneuloja on hyvä laittaa wc-koriin. Ompelusettiäkin voidaan tarvita nappien irrotessa. Kynsien lohkeamisen varalta kynsiviilaa saatetaan tarvita, ja meikin korjailuun ovat yksittäispakatut vanupuikot sopivia. Puuteripaperilla saavat vieraat ylimääräisen kiillon nenältään pois.

Jos häät järjestetään kesällä, niin kuumana päivänä saattaa itse kunkin dödö pettää. Siksi suihkutettavaa deodoranttia on varattava wc-koriin (roll-on ei hygieniasyistä sovi yhteiskäyttöön). Laastareita ja rakkolaastareita voidaan laittaa pikkunirhaumiin, ja särkylääkkeellä saadaan kolotus ja närästyslääkkeillä liika hapokkuus pois (ei kuitenkaan lääkkeitä lasten ulottuville!). Yskänpuuskat talttuvat kurkkupastilleilla. Terveyssiteitä ja tamponeja laitetaan tietenkin naisten puolen wc-koriin.

Vastuuntuntoinen hääpari laittaa myös kortsuja sekä miesten että naisten wc-koreihin, sillä olisihan epämiellyttävää jos häiden jälkeen morsiamen opiskelukaveri joutuisi pyytämään hääparilta sulhasen serkun puhelinnumeroa kysyäkseen onko aroilla alueilla ollut punoitusta ja kutinaa viime aikoina... Wc-korin kruunaa morsiamen itseriimittelemä vessaruno. Sen kirjoittamiseen kannattaa käyttää hieman aikaa, niin hääpari antaa itsestään huolitellumman vaikutelman.

Tämä wc-korin esimerkki kertoo meille sen, kuinka pienetkin yksityiskohdat vaikuttavat suuresti häiden onnistumiseen kokonaisuutena. Tulevat hääparit: älkää ylenkatsoko wc-koria, vaan käyttäkää sen valmisteluun aikaa ja energiaa!

Päivän mietelause: "Jos sulle vieras tulee yllättävä hätä, älä tätä wc-koria käyttämättä jätä! Sieltä sukkahousut uudet sä käytät, ja paremmalta juhlissamme taas näytät."

Tapaninpesu

Joulu mennä jollotti pikavauhtia ohi. Kun on paljon ihmisiä ja tohinaa ympärillä tuntuu aikakin kuluvan pikavauhtia. Ihan mukavasti pyhät kuitenkin sujuivat, söimme ja saunoimme, ja näimme aattona vilaukselta joulupukin ja jopa poronkin. Kuulin vihreitä (Fazerin).

Koska olen perinteiden ystävä, voin kertoa teille eräästä vanhasta ja kauniista Tapaninpäivän perinteestä nimeltä jääkaapin tapaninpesu. Tämä juhlallinen tapa sai alkunsa siitä, kun viime viikon Lapin-reissun ajaksi jääkaappiin jäi vihanneksia nahistumaan. Kotiin tullessa nämä kasvikset olivat pehmenneet, lahonneet ja alkaneet haista pistävästi. Mätänevien ruoka-aineiden hävitys jääkaapista ei valitettavasti auttanut jääkaappiin pinttyneeseen pistävään pahaan hajuun, joten tänään Tapanina oli aivan pakko tyhjentää jääkaapin sisältö parvekkeelle ja pestä koko kaappi. Pesu-urakassa vierähti pari tuntia. Laitoin varmuuden vuoksi ylimmälle hyllylle lautaselle ruokasoodaa ja alimmalle hyllylle kippoon kahvinpuruja hajuja imemään. Nyt jääkaapin tuoksu on melko raikas. Olen aika ylpeä itsestäni, että nyt on tämäkin homma taas vähäksi aikaa tehty.