Valokuvat ovat aina olleet tämän blogin parasta antia.

Niin nytkin. Haluan silti esitellä teille syksyn satoa, jota en muistanut tuoreeltaan käydä täällä näyttämässä. Arvatkaas, missä tällaisia kasvaa?

No minun päässäni, tietenkin! Olen minä ennenkin aika monihaaraisia hiuksia päästäni löytänyt, mutta tuo oli kyllä jo ikuistamisen arvoinen.

Arvatkaapa, miten paljon olen panostanut hiuksiini tuon jälkeen? Aika paljon: olen jo ostanut hiusvärin kylppäriin odottamaan ja harkinnut saksien ottamista käteen. (Kuvat on siis otettu syyskuussa. Vastahan siitä on pari kuukautta... Kyllä, kuvat - olin niin järkyttynyt, että panostin kunnolla ja otin ainakin viisi. Tämä oli niistä paras.)

Vielä ehtii!

Siis ehtii kirjoittaa heinäkuussa blogiin! Kyllä tätä hetkeä on varmasti odotettu!

Suuren päivän kunniaksi kerron, kuinka jätehuolto kannattaa hoitaa. Ottakaa mallia!

1. Biojätteitä ei kannata tyhjentää, ennen kuin astia on täynnä. Siinä vaiheessa pussi on yleensä mädäntynyt puhki, joten sen päälle on hyvä laittaa toinen, ehjä pussi.
2. Tuplapussi viedään sitten eteiseen odottamaan, että joku viitsisi sen tyhjentää. Joku ei viitsi, ennen kuin on aika lähteä pienelle viikonloppumatkalle. Silloin joku ei enää ehdi.
3. Matkalta palatessa toinenkin pussi on antanut periksi sisällä lilluvalle nestelastille, ja eteisen matto haisee pahalta. Pure hammasta, lisää kolmas biopussi ja pese matto. Älä vie biojätteitä ihan vielä.
4. Pussi on vuotanut taas. Onneksi matto on sentään turvassa narulla kuivumassa. Sullo biojätteet ihan tavalliseen muoviseen sekajätepussiin, joka on ehtinyt tässä välissä täyttyä. Jätä säkki eteiseen.
5. Matto on puhdas. Laita se takaisin lattialle. Lähde töihin. Palaa kotiin ja huomaa, että myös muovipussi on pettänyt ja eteisen lattia on jälleen saastainen. 
6. Lisää uusi muovipussi edellisen päälle ja päätä, että ihan varmasti aamulla saat roskat vietyä.

Pähkinänkuoressa: pätevä kotitalousihminen ja suuri luonnonystävä pakkaa biojätteet kolmeen biojätepussiin ja kahteen muovipussiin. Ja maailma pelastuu!

(Olen joskus miettinyt, että aikamoista roskaa sitä on ehtinytkin tänne blogiin kirjoitella. Jatkossa ajattelin kirjoittaa paitsi roskaa, myös roskasta. Tyyli ennen kaikkea!)

Päivän muotivinkki

Kun jalassa on sellaiset kengät, jotka hankaavat kantapäistä aika paljon, kannattaa laittaa punaiset sukkahousut, koska niissä veri ei näy.

(Ne ovat muuten aivan kivat kengät, joten en aio antaa periksi. Kyllä ne vielä pehmenevät. Vuonna 2023 ne ovat varmasti jo oikein mukavat jalassa.)

Hei, sinä ihminen internetissä!

Tehdäänkö sopimus? Se menee näin: sinä autat minua, ja sitten minä autan sinua. Laita vain nimi viivalle, niin jatketaan!


_____________________________________________________
päiväys ja allekirjoitus


No niin. Minä tiedän, miksi sinä olet täällä: haluat piparia. Täältä sitä saa. Ole hyvä! (En yleensä jaksa seurata mitään tilastoja hakusanoista, joilla tänne on tultu, mutta nyt kävin poikkeuksellisesti kurkistamassa. Huomattava osa vierailijoista tuntuu saapuneen jouluisilla pipari+penis tai pipari+tissit -tyyppisillä yhdistelmillä. Pitäähän sitä auttaa miestä mäessä, vaikka tissejä täältä ei kyllä löydykään... No, hyvää kannattaa odottaa - jos leipureilla (lue: Varpulla, minä en jaksa pipareita paistaa, syön vain taikinaa) riittää inspiraatiota, ehkä niitäkin vielä nähdään!)

Sinun vuorosi! Varasin aiemmin tällä viikolla hermoloman kohteista hienostuneimpaan eli Kanarian saarille, ja olen jo ilmoittanut matkatoverilleni, että menemme sitten käymään Suomi-baarissa. (Haaveilen pääsystä Frederikin keikalle, mutta muutkin käyvät.) Ainoa vain, että kiihkeällä googlettelulla löytyy pelkästään keskustelupalstojen täydeltä suomalaisiin junttituristeihin kohdistuvaa pilkkaa, mutta ei tietoa siitä, mitkä niitä halveksittuja Suomi-baareja tarkkaan ottaen ovat. Auttakaa nyt, hyvät ihmiset! Varmasti joku tietää! Olen toki lukenut Johanna T:n glamouria tihkuvat matkaraportit hänen blogistaan, mutta ei sekään auta, koska emme ole menossa Playa del Inglesiin (ja niiden matkaraporttien jälkeen täytyy ehkä todeta, että onneksi emme).

Love is in the air

Puhuin tässä taannoin eräille tovereilleni siitä, kuinka tahtoisin Vickanin ja Danielin seuraksi William ja Kate -häämukin. Ihannetapauksessa tietenkin sellaisen, jossa sulhasen kasvoina edustaakin hänen veljensä Harry.

Mukia minulla ei vielä ole, mutta keskustelun seurauksena sain jotakin lähes yhtä hienoa. Tällainen pariskunta tervehtii nyt minua jääkaappini ovessa:

Niin kaunista!

(Totesin kohdetta ikuistaessani, että en osaa ottaa tarkkoja kuvia. Harmitti, koska kohde oli sen verran  merkittävä, että olisin tahtonut ikuistaa kortin koko loistossaan. Vaivauduin ottamaan ihan useita kuvia, ja tuloksena oli suhrua aina vain. Sitten tulin järkiini ja tajusin, että kukaan ei ehkä tässä blogissa ensisijaisesti kuvien takia vieraile, ja jos vieraileekin, hän on joko masokisti tai aika tyhmä.)

Ajan merkkejä ja kauneusvinkki

J**** se tulla jollottaa, tahdonpa sitä tai en: naapuruston ensimmäiset puna-sini-vihreät vilkkuvalot bongattu. (Minulla on kyllä ollut parvekevalot elokuun lopusta saakka, mutta se on aivan eri asia, koska ne ovat osa talvikauden yleisvalaistusta, eivät j****valot. Eivätkä ne vilku.)

Punainen hiusväri on uskollinen kumppanini elämän tiellä, mutta siitä hankala, että se haalistuu turhan nopeasti. Nyt olen vihdoin keksinyt, miten tukka säilyy punaisena pidempään: ei pidä pestä hiuksia! Sain vihdoinkin aikaiseksi vaihtaa suoristusaineen keskinkertaisesta yllättävän hyvään*. Aineessa on vain yksi vika: se pitää ohjeen mukaan suihkia kosteisiin hiuksiin ja kuivata sitten hiukset läpikotaisin ennen suoristusta. Arvatkaa vain, ehdinkö ja jaksanko sellaista aamukoomassa tehdä. (En myöskään uskalla jättää mitään vaihetta väliin, koska pelkään, että sitten aine ei enää toimi.) Olen siis huijannut itseni aika monena aamuna uskomaan kuivashampoon tehoon, ja koska pesen hiuksia paljon harvemmin kuin ennen, väri hiipuu hitaammin. Hurraa!


*John Frieda Frizz-Ease 3-Day Straight Semi-Permanent Styling Spray. Sponsorit: lähettäkää muutama laatikko minulle, ja lupaan kehua!

Terveisiä vessasta

Matkoilla joutuu samppanjan ja vaahtokarkkien lomassa miettimään välillä ihan tavallisiakin asioita. Missä on lähin ruokakauppa? Miten bussilippu ostetaan? Miten suihkusta tulee lämmintä vettä? Missä hemmetissä minä oikein olen, ei tällaista paikkaa ole kartan mukaan olemassakaan?

Myös vessa-asioita joutuu toisinaan muilla mailla pohtimaan vähän perusteellisemmin kuin tahtoisi. Kävin juuri pienellä lomalla. Vaikka turistiripulia ei tarvinnut pelätä ja wc-istuimetkin olivat tuttua länsimaista mallia, opin saniteettitiloista ja itsestäni pari kiehtovaa asiaa, jotka tahdon nyt jakaa kanssanne:

1. Jos on ihan pakko, minäkin kykenen pissaamaan puolijulkisella paikalla. (Oikeasti minulla on aika ujo rakko, ja halveksin yleisillä paikoilla lorottelijoita syvästi.) Kävi niin, että matkustin bussilla aika paljon kauemmaksi kuin aioin, päätin patikoida takaisin pittoreskia maisemareittiä, joka olikin suurelta osin remontissa, ja jouduin kiertoteille ja eksyksiin aika monta kertaa. Kun tajusin, että ihmisten ilmoille on vielä noin puolen tunnin matka, oli jo niin hirveä hätä, että itku meinasi tulla. Niinpä nöyrryin hakeutumaan puskiin toivoen, että kovin moni lenkkeilijä tai koiranulkoiluttaja ei osu paikalle ihmettelemään. Tämä kuului ehdottomasti matkani tähtihetkiin.
2. Vanhat talot ovat monella tavoin viehättäviä, mutta ties-millä-vuosisadalla nikkaroitu viemäröinti ei kuulu niiden viehättävimpiin piirteisiin. Kun ihan pientäkin hätää saa huuhtoa ainakin kolmesti alas ja paperi kummittelee silti edelleen näkyvissä, jokainen voi kuvitella, kuinka hyvin kiinteämmät tarpeet saa hävitettyä viemärien syvyyksiin. (Huuhtelujen välissä pitää luonnollisesti myös o-d-o-t-t-a-a kärsivällisesti, koska muuten vesisäiliö ei suostu jakamaan antimiaan, lorisee vain pilkallisesti.)

Lopuksi vielä kuva eräästä toalettihuoneesta, jossa matkallani asioin*:

Tässä vessassa huuhtelu pelasi muistaakseni oikein hyvin.

 *Muista en kyllä kuvia ottanutkaan. Joku raja sentään.

Merkittävä tapaus

Onko lattiasi niin puhdas, että siltä voisi syödä? Minun ei ole - kokeiltu on. Kaadoin nimittäin tuossa jonkin aikaa sitten lounaani kirjan, laukun ja nojatuolin kautta lattialle. Kaikki meni, lautaselle ei jäänyt mitään. Täytyy sanoa, että hieman kyrsi, ja nälkäkin oli, joten siinä siivotessani heitin pari puhtaan näköistä falafelia lattialta suuhun. Ei olisi kannattanut. Mielestäni olin imuroinut aivan hiljattain, mutta olin ehkä väärässä.

Red Light District

Illan tullen on mukavaa tunnelmoida kynttilänvalossa. Minun kotonani luodaan lämmintä ja kutsuvaa tunnelmaa syksyisiin iltahetkiin näillä aineksilla:

• parveke: kaksi punaista lyhtyä
• olohuone: kolme punaista tuikkua
• makuuhuone: kaksi punaista tuikkua

Kun valot on sytytelty, unohdetaan, että sälekaihtimet ovat rikki ja palloillaan suihkun jälkeen alasti ympäri huoneistoa etsimässä jotakin päällepantavaa.

(Moi vaan, ulkomaankieliset googlettajat. Toivottavasti petyitte!)

Olenko normaali?

Irja kohtaa elämän, osa 476: Sähkölasku.

Pitkäveteisen jaarittelevan dokumentaarisen tosi-tv-sarjan tässä jaksossa Irja saa sähkölaskun ja alkaa pohtia, onkohan hänen sähkönkulutuksensa turvallisen keskimääräistä, pitäisikö hänen olla ylpeä säästäväisyydestään vai ryhtyä sammuttelemaan valoja ja alistua vihdoin energiansäästölamppujen käyttäjäksi. Irja päättää kysyä Googlelta apua, mutta Google saa kryptisillä ja osin vanhentuneilla vastauksillaan Irjan entistä hämmentyneemmäksi.

Irja päättää kirjoittaa asiasta blogiin ja toivoo, että mahdollisimmat monet paikalle sattuneista jakaisivat kommenttiosastolla näkemyksensä kotitalouksien (erityisesti yhden hengen asuttamissa kerrostalohuoneistoissa, mutta muutkin käyvät) normaalista sähkönkulutuksesta vuositasolla. (Irjan sähkönkulutukseksi vuonna 2012 on siis arvioitu 730 kWh. Vertailukohteita edellisiltä vuosilta ei oikein ole, koska edellisen vuoden aikana Irja muutti majaa kahdesti ja sähköyhtiötäkin kerran.)

P.S. Omistettu blogikollegalleni Varpu "Sokea" Vapaalle: ai ei muka ollut pilkkuja tuossa minun pullossani? Jos et minua usko, niin usko nyt edes kuvaa (jonka muuten otin vessassa sekä sinun kunniaksesi että siksi, että siellä oli paras valo):

Niille lukijoille, joiden kanssa en ole väitellyt hajuvesipullojeni ulkonäöstä, kerrottakoon, että kirjoitin sekä edellisessä kappaleessa että tuota kuvaa nimetessäni sanan pilkkuja ensiksi muotoon pilluja. Otsikon kysymys koskee ehkä elämääni muutenkin kuin suhteessa sähkönkulutukseen. Tai sitten minun pitäisi viimeinkin opetella se kymmensormijärjestelmä kunnolla.

Värioppia muotibloggareille

Tiedättekö, mikä väri on syksyllä muodissa? No tietenkin "burgundy".

Kun ensimmäisen kerran törmäsin tähän väriin, olin lievästi huvittunut. Toisen kerran tavatessamme tunnistin jo tapauksen, mutta en vielä epäillyt mitään erityistä. Kohtaamisten uusiutuessa pitikin jo testata, onko tässä kyse laajemmasta ilmiöstä, ja kirjoitin Googleen sanat burgundy ja syksy. Hakutuloksissa ensimmäisellä sivulla komeili seitsemän enemmän tai vähemmän muotiin keskittyvää blogia, joissa pohdittiin, mitä laittaa päälle syksyllä, ja päädyttiin siihen, että "burgundy" on nyt in.

Ehkä se onkin. Minun nuoruudessani vain vielä puhuttiin sellaisesta väristä kuin viininpunainen. Se on paljon helpompi lausuakin - ei taivu "burgundy" ihan luontevasti suomalaisen suuhun (vrt. "olumppialaiset"). Kannattaa ainakin kokeilla (ja jos tahtoo vähän hienostella, voi toki puhua vaikka burgundinpunaisesta)!

Aina EI kannata yrittää.

Olen ajatellut perustaa kynsiblogin. Manikyyrivinkki numero 1: Polkupyörän korjaaminen (tai ainakin yrittäminen.)

Olen pessyt käteni jo niin monta kertaa, että iho naukuu, ja mistä sen muka huomaa?

Kirottuja olkoot kaikki fillariharrastajat, jotka kirjoittavat "hyödyllisiä" ohjeita wikeihinsä vittuillen siinä ohessa häpeämättömästi. Piruiluksi minä ainakin tällaiset hakutulokset nimittäin väistämättä tulkitsen:

Jos hakutulosta erehtyy klikkaamaan, saa ensin lukea parin kappaleen verran siitä, kuinka kaikkien pitäisi osata paikata puhjenneet pyöränkumit, ja vasta sitten ryhdytään kertomaan, kuinka se käy. Haistakaa ite! (Etsin ohjeetkin lopulta muualta, kun alkoi ärsyttää.)

Huomasin takakumini puhjenneen tänään noin klo 14.30. Luovutin ja soitin isälleni klo 21.39, että sopii tulla huomenna korjaamaan. Välissä tapahtui ainakin seuraavaa:

• Talutin pyörän kotiin rengasrikkopaikalta. Periaatteessa matkaa olisi ollut kolmisen kilometriä, mutta valitsemani oikoreitin ansiosta sitä tuli aika tavalla lisää.
• Etsin kuminvaihtoviisautta wikeistä ja YouTube-videoista.
• Yritin irrottaa takarengasta ehkä tunnin.
• "Käväisin" Prismassa ostamassa sarjan vääntötyökaluja, koska pyörässäni oli typerän kokoisia pultteja. Matkaan meni noin kolme kertaa normaalia kauemmin, koska en voinut käyttää polkupyörääni vaan sain ilon hyödyntää julkista liikennettä.
• Kiroilin pyörävarastossa uuden tunnin. Sain takarenkaan irti. 
• Itkin turhautuneisuudesta yrittäessäni saada samaisesta takarenkaasta ulko- ja sisäkumin irti.
• Puhuin vain vähän rumia yrittäessäni saada kumeja takaisin - tämä oli ehdottomasti kaikkein helpoin vaihe.
• Yritin saada pyörän takaisin kasaan. Pelkästään ketjujen kanssa tappeluun meni puolisen tuntia.
• Nyt pyörä on periaatteessa koossa. Käytännössä vaihteet eivät toimi (sama juttu joka ikinen kerta, kun takarengas on pitänyt pyörästäni irrottaa...), ja jalkajarrun käyttö tuottaa hengenvaarallisen äkkipysäyksen.

Edellä halveksumassani lähteessä todetaan lohdullisesti: "Riippuen renkaan kireydestä ja olosuhteista, tyypillinen renkaan vaihto ja paikkaus vie aikaa noin 15 minuuttia." Sanon vain yhden sanan, ja se on V***U. Ensi kerralla en edes yritä.

Lomaraportti

Heippa vaan taas kaikille! Kesä oli ja meni, ja nyt saa jälleen pakertaa arkisissa askareissa seuraavat 11 kuukautta. Ennen kuin vajoamme syksyn loskaiseen epätoivoon, haluan esitellä teille muutamia aurinkoisia tuokiokuvia kesälomareissultani.

Love Boat.

Lomamatka alkoi mereltä. Aurinko lämmitti valkoista laivaa, joka seilasi satamasta satamaan sinisellä merellä. Kapteeni Stubing kutsui illalliselle pöytäänsä, ja Jack Dawson piirsi minusta muotokuvan. "Ja niin ovat monet meistä lokkeja..."

Ainakin neljän tähden hotelli.

Matkallani yövyin vain parhaimmissa hotelleissa. Kuvassa on skandinaavinen neljän tähden hotellini, hyvien liikenneyhteyksien (moottoritie) varrella. Aaltopelti on kestävä ja arkkitehtonisesti erittäin järkevä rakennusmateriaali.

Spa.

Lomallani arvostin myös spa-tyylisiä peseytymistiloja. Jos haluaa virkistyä, on tärkeää päästä harmonisiin rentoutumispaikkoihin.

Gare du Nord.

Lomalla ehdin myös koluta läpi eurooppalaisia metropoleja ja liikenteen solmukohtia.

Tärkeintä oli kuitenkin päästä rannalle löhöilemään. Talviturkkini heitin 28.7., ja ihan helvetillisen kylmäähän se vesi silloinkin oli. Ehkä ensi vuonna sitten uudestaan.

Helmi (ja ilmeisesti myös sika) kesätapahtumien joukossa

Kun puoli sukua asuu Itä-Suomessa, siellä tulee säännöllisesti vierailtua. Jos ei jaksa istua mökillä hyttysten syötävänä ihan koko ajan, kannattaa välillä lähteä vaikkapa retkeilemään lähipaikkakunnille. Omaa autoa kun ei ole, ei se vain aina onnistu - sitten vain istutaan sukulaisten kahvipöydissä ja käydään ehkä iltatorilla. Tänäkin kesänä Itä-Suomen-kiertueeni taitavat jäädä melko pienimuotoisiksi.

No, Koli ja Kuopio luultavasti ovat paikallaan vielä ensi vuonnakin, vaikka tänä kesänä en sinne enää selviäisikään, mutta Iisalmessa kaikki on silloin toisin. Siellä on tänä kesänä nimittäin esitetty jotakin ihanaa: Jaakko Teppo goes Mallorca -kansanmusikaalia, jota en ehkä enää koskaan voi päästä siellä näkemään! Esittelyteksti kertoo kaiken oleellisen:

Tarttuvalla ja hersyvällä huumorilla rakennettu musikaali kertoo yli kolmekymmentä vuotta sitten alkaneesta maaseudun murroksesta ja sen pienistä ihmisistä konsulttien ja köyhyyden koettelemalla Pörsänmäellä.
Arpaonnen myötä Jaska, Topi, Veikko ja Hilma pääsevät ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaille Kalevi Keihäsen järjestämälle Keihäsmatkalle iloiseen 70-luvun Espanjaan. Matkaoppaana toimii Mikko-sika.
lähde: http://freedex.fi/index.php/2012-01-10-12-24-49/jaakko-teppo-goes-to-mallorca-kesa-2012

Mikko-sika! Keihäsmatkat! Pörsänmäki! Varpu: kun en kerran pääse Pörsänmäelle, voitaisko ainakin sopia, milloin vihdoinkin lähdetään sille ryhmämatkalle Tuurin kyläkauppaan? Ajattele, miten hienon blogiraportinkin siitä saisi kirjoitettua - täällä on viime aikoina ollut minusta aivan liian vähän glamouria!

Tyyli ennen kaikkea

Olen tässä lumien kaikottua ryhtynyt pyöräilemään töihin, ja koska siinä tulee hiki, mukana pitää olla vaihtovaatteet. Kotimatkalla kätevä emäntä käy luonnollisesti ruokaostoksilla. Niin kätevä emäntä en kuitenkaan vielä ole, että muistaisin töistä lähtiessäni laittaa lompakon ja ostoskassin helposti saataville, vaan ryhdyn vasta kassalla penkomaan niitä repun alimmista kerrostumista. Päällimmäisinä ovat sitten tietysti ne vaatteet, jotka olen viimeiseksi riisunut. Siitä syystä olen nyt jo muutaman kerran esitellyt alusvaatteitani muille lähikauppani asiakkaille. Onhan sitä naapurienkin hyvä tietää, minkävärisiä rintaliivejä minä minäkin päivänä käytän!

Designjääkiekkoa

Tämä aihe saa Irjan iloiseksi, mutta yhtä lailla se lämmittää minuakin: Jääkiekon MM-kisat. Tänä vuonna Tukholmassa ja Helsingissä (miljoonatta kertaa ja joka toinen viikko) järjestettävät kisat vaikuttavat yhtä puoleensavetäviltä kuin Viidakon tähtösten olkaimettomat topit.

Kuten kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n sivuilla kauniisti ilmaistaan, "this year Helsinki is not only the venue for the IIHF World Championship games and other great event - the city is also celebrating its year as World Design Capital". SUPERGREAT! JA MIKÄ SE "OTHER GREAT EVENT" ON?

"Design is also a key part of both ice hockey and major sports events in general." AI MILLÄ TAVALLA?

"As World Design Capital, Helsinki seeks to show how well the city understands this and how exceptionally well it can manage the organization of such events." MITÄ HELVETTIÄ?

Toisekseen, enpä ole niin vakuuttunut tuosta World Design Capital -hankkeestakaan. Jos tapahtuma näkyy tavallisille kaduntallaajille vain rumina astioina Prismassa, ja jos sen logonkin muoto on kopioitu vessan tuuletusventtiilistä, niin eipä ole kovin kummoinen hässäkkä päällä. Tai sitten en ole ollut tarpeeksi tarkkaavainen, kun kaikki aikani on mennyt sen asian suremiseen, että sekä Martina että Maisa pudotettiin tähtöskisasta pois. Nyyh.

Linjoilla taas

Kah, edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt taas tovi. Onneksi Irja on pitänyt blogiamme jos ei nyt kuumana, niin ainakin haaleanlämpimänä!

Tulin tässä eräänä päivänä tavalliseen tapaani linja-autolla eli onnikalla töihin. Istuin bussin takaosassa, ja vaikka normaalisti tuijottelenkin kohteliaaseen tapaan ikkunasta ulos, osui katseeni sattumalta edempänä istuvaan huivipäiseen naiseen. Huivi oli vaaleakuvioinen, sellainen minkä ranskalaiset rouvat sitovat päähänsä suojellakseen papiljottikampaustaan. Ehkä se oli jopa Hermés'n huivi?

Sitten yht'äkkiä tajusin, kuka huivipäinen nainen on: kuningatar Elisabeth tietenkin! Hänen majesteettinsa oli sinä aamuna päättänyt suosia joukkoliikennettä, mikä näinä ilmastonmuutoksen aikoina onkin viisasta. En koskaan nähnyt millä pysäkillä hänen kuninkaallinen korkeutensa jäi pois, sillä jouduin nousemaan bussista ennen Elisabethia. Silti, päiväni pelasti tieto siitä, että sain matkustaa työmatkani kuninkaallisessa seurassa!


Kuva: bbc.co.uk



Raavituttaa

Kutittaa. Olen nyt toista viikkoa raapinut itseäni jatkuvasti. Puhun ja toimin periaatteessa ihan normaalisti - mutta kynsin samalla itseäni mukamas huomaamattomasti. Jep. Kaikki muut huomaavat, minä vain en.

En ole vaihtanut pyykinpesuainetta, ruokavaliota tai elintapojani. Ei näy täitä, satiaisia eikä syyhypunkkeja (syyhypunkki ei taida kyllä paljain silmin näkyäkään). Mutta kutittaa. Kaikkialta. Koko ajan. Tohtori Google sanoi, että minulla on muun muassa syöpä. Tahdon ehkä vielä toisenkin mielipiteen. Sitä odotellessa siirryn kuitenkin yöpuulle raapimaan itseäni lisää.

Kaunis olo

Tiedättekös, mitä minä tein tänä aamuna? Tarpeeksi peilailtuani totesin, että ei tämä kyllä kelpaa. Ulkopuolistenkin lausunnot todistivat, että paranneltavaa on. Fiksumpi ihminen olisi ehkä mennyt anomaan korjaustoimia sitten, kun kampaamo on auki, mutta en jaksanut odottaa huomiseen. Leikkasin siis hiukseni itse.

Nyt viemäri on vähän tukossa ja tukka entistä epätasaisempi. Lisäksi minussa on jännittäviä jälkiä, koska en jaksanut mennä suihkuun ja ajattelin ajan säästämiseksi imuroida irtohiukset kaulaltani.

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Kävin ennen sellaisessa isossa kampaamossa, johon voi vain kävellä sisälle, ja käytännössä aina pääsi heti käsittelyyn. Kaksi kertaa osuin vahingossa samalle tytölle, joka ymmärsi hiuksiani ja minua, vaikka olikin aika uusi työssään. Jotenkin kuvittelin sen tarkoittavan, että kaikki saman paikan työntekijät olisivat yhtä hyviä, enkä tajunnut painaa tytön nimeä mieleen. Ei se tarkoittanut, mutta kävin sitkeästi kokemassa aina uusia pettymyksiä toivoen, että tiemme yhtyisivät vielä kerran tuon nimettömän kampaajan kanssa.

Sitten muutin ja ajattelin, että olisi kiva löytää luotettava kampaamo läheltä uutta kotia - haluaisin, että minulla olisi luottohiustaikuri, ettei tarvitsisi aina itse tulkita väripakettien salaperäisiä numerokoodeja ja jynssätä sitten kaakelinsaumoja hammasharjalla.

Kävelin tien toiselle puolelle ja varasin ajan. Sanoin, että opiskelijatyö sopii, mikäpä siinä. Opiskelija  oli kyllä mukava, mutta vähän epävarma eikä oikein osannut ehdottaa mitään. Pelkkä leikkaus - ilman pesua - kesti puolitoista tuntia. En yleensä ole kovin kärkäs asiakas, mutta työn valmistuttua piti kuitenkin sanoa, että hmm... voisiko tuosta kuitenkin vielä ottaa vähän lisää. Sitten katsoin uudestaan, ja vieläkin pituutta oli kokonaisuudessaan liikaa ja joissain paikoissa aivan liikaa, joten taas piti korjauttaa, ja sitten en vain enää kehdannut esittää enempää vaatimuksia, joten sanoin että joo se on ihan hyvä kiitos vain, vaikka ajattelinkin, että nyt ei tullut ihan sitä mitä tilattiin.

Sen jälkeen olen katsellut peilistä talvenharmaata naamaani ja maantienharmaata juurikasvuani  kyllästymiseen saakka, joten päätin kuitenkin yrittää samaa kampaamoa uudelleen, kun se nyt vain on niin kätevän lähellä. Varasin ajan, sanoin reteästi ottavani leikkauksen lisäksi myös värin, eikä opiskelijatöistä ollut mitään puhetta. Sitten menin paikalle, ja minua palvelikin sama kampaaja kuin viimeksi - nyt hän ei vain ollut enää opiskelija...

Ehdin lukea eräitäkin naistenlehtiä, koska kaikkiin toimenpiteisiin meni kauan. Naistenlehtien lukeminen on toki mukavaa, ja palvelu oli taas oikein ystävällistä. Valitettavasti vain väri on minusta vähän... jännä, toisella puolella latvoissa on kummallinen möykky, ja hiukseni lyhenivät vähemmän kuin toivoin. Seuraava asiakas oli jo ehtinyt saapua paikalle ja huokaili merkitsevästi, joten en kuitenkaan kehdannut korjauttaa jälkeä kuin kerran. Varpu: haluaisitkos taas toimia kampaajanani?

Päivän mietelause: Kolmas kerta toden sanoo..? (Eli uskaltaisiko tuota kampaamoa kuitenkin koettaa vielä kerran? Kun se kerran olisi niin kätevän matkan päässä...)