Minulla on nyt päällä Jouni Hynynen -kausi. Myönnän, tykkään ehkä aika paljonkin Jounista. Tai enhän minä nyt Jounia henkilökohtaisesti tunne, mutta jotain kiehtovaa hänen ilmaisutyylissään on. "Yksinäinen perheenäiti Spedelästä käy ostamassa Hynysen kirjan, koska Hynynen on niin ihana ja herkkä ja Kotiteollisuus on uransa aikana julkaissut useammankin balladin, joissa kuvataan ihanasti ihmisen elon yksinäisyyttä ja tuskaa" (Rakkaudella, Hynynen, 2007). C'est presque comme moi!
Hynysen tekstejä on enimmäkseen helppo lukea, kirjoitustyyli on suoraviivaista ja kuitenkin humoristista. Itseironiaa ei puutu, ja vaikka ne runot nyt ovatkin ehkä vähän kotikutoisen oloisia, niin joskus Jounilla on ihan hyviä päätelmiä kirjoituksissaan. Teksteistä välittyy samanlainen hauska mutta ajatteleva hahmo, mitä telkkarin Äijät-sarjassa ja muissa viihdeohjelmissa on Hynysestä nähty.
Miinusta Hynysen kirjoissa tulee siitä, että ainakin Rakkaudella Hynynen (2007) ja Kesämies (2010) -kirjoissa on käytetty samoja tekstinpätkiä, jotka alunperin ovat olleet lehtikolumneja. Eikö materiaalia ole ollut tarpeeksi, kun juttuja on pitänyt kierrättää? Vähän samaa vedätyksen makua tuntee Rillipää ja läski -kirjeenvaihtokokoelmaa (2010) lukiessa. Tommi Liimatan kirjeet ovat melkoista tajunnanvirtaa, eiväkä Hynysen vastaukset ole sen kummempia. Fiilis on sama kuin kirjoittaisi blogitekstiä, johon pitää väkisin keksiä hauska aihe...
Kaikesta kirjallisesta vajaavaisuudestaan huolimatta Hynynen on tämänhetkinen suosikkini. Suurin syy tähän lienee Hynysen ihanassa Etelä-Karjalan murteessa, johon, kuten sanottua, olen heikkona. Lappeenranta-Joutseno-Imatra-akseli onkin hyvä fanitusalue, asuihan Hilja Valtonenkin aikoinaan Imatralla yli viisi vuosikymmentä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti