Naapurini taitaa rakastaa minua nyt

Olin päivän ja yön ja sitä seuraavan päivän poissa kotoa. Lähtiessäni olin valitettavasti jättänyt herätyskelloni soittelemaan iloista sävelmää heti puoli seitsemän jälkeen. Sekä aamulla että illalla, käsittääkseni puolisen tuntia kerrallaan. Ja kun minä kerran kuulen mainiosti seinänaapurini mikroaaltouunin kilahdukset, kuvittelisin herätyskellon äänenkin kantautuvan ihan mukavasti rakenteista läpi... Sori vaan.

Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen

Erityisellä valppaudella minä muistan tällä hetkellä Espoon Leppävaaraa. Minulla on auto lainassa muutaman päivän ajan. (Auton omistajalle haluaisin sanoa kiitos ja anteeksi. Jälkimmäisen voisin itse asiassa laajentaa koskemaan kaikkia muita tiellä liikkujia.) Niinpä olen päässyt seikkailemaan kaikenlaisissa kohteissa hieman tavallista kätevämmin. Ainakin periaatteessa.

Suunnilleen näin minun oli tarkoitus ajella pois em. vaaran paikasta:

Suunnilleen tällaiseksi poistumisreittini kuitenkin muodostui:

Tiedän kyllä, että länsi ei ole aina vasemmalla, mutta ei se tarkoita, että osaisin soveltaa tietoa joka tilanteessa. Myös opasteiden lukeminen on yllättävän vaikea laji.

Puhutaan jollakin toisella kerralla siitä, että saatuani auton lainaan moottori sammui ensimmäisen puolen kilometrin aikana kolme kertaa, en osaa käyttää vaativia erikoislaitteita kuten pyyhkimiä parkkeeraamatta tien sivuun tutkimaan vipuja tarkemmin, tajuan aina liian myöhään rikkovani väistämissääntöjä hyvin typerillä tavoilla (en onneksi vaarallisesti kuitenkaan, kai) ja olen useamman kerran lähtenyt liikkeelle ajovalot pimeinä.

Kun seuraavan kerran tekee mieli ostaa auto, muistelen näitä hetkiä ja menen nöyrästi bussilla vaan.

Hyvät tavat kaunistavat - myös puhelimessa

Saatoin tahtomattani loukata yhtä puhelinmyyjää. Oi voi. Joko jätetään vastaamatta tuntemattomiin numeroihin tai kieltäydytään mahdollisimman tehokkaasti kaikesta, mitä kaupitellaan, mutta luuria ei minusta tarvitsisi lyödä kenenkään korvaan. Vastasin kumminkin puhelimeen keittiössä, ja siellä tuppaa käymään niin, että kuuluvuus häviää ja sitten puhelu katkeaa kokonaan. (Sama juttu eteisessä. On hienoa asua uudessa talossa, jossa tekniikka on ajan tasalla!) Niin kävi nytkin, ja sehän kuulostaa suunnilleen samalta kuin luuri korvaan -tekniikka.

Toisaalta harmittelen moukkamaisuuttani melko vähän, koska vuoroin vieraissa käydään. Kyseinen myyjä aloitti puhelun suunnilleen: "Terve! Täällä soittelee Janne* Hämeenlinnasta*!" Vasta ynistyäni omat tervehdykseni kävi ilmi, että kyse on internet-asioista. Hetken ajan olin ehtinyt epäillä, että Jannella voisi olla ihan oikeaa asiaa jollekulle muulle ihmiselle, mutta nyt sattui tulemaan väärä numero. Bisnestä siellä kuitenkin hierottiin. Hiukan liian tuttavallista mielestäni. Kyllä heti alkuun sietäisi tehdä selväksi, että Janne soittelee Firmasta X, ei minua se paikkakunta kiinnosta!

* Nimi ja paikkakunta muutettu.

Olen nero! Toisaalta olen ääliö.

Kirjoitin juuri isännöitsijälle närkästyneen viestin, jossa luettelin kaikki asuntoni viat, joita huoltoyhtiö / rakentaja / erilaiset alihankkijat eivät ole saaneet korjattua, vaikka ilmoiteltu on. Jätin viestin hetkeksi luonnoksiin muhimaan ja ryhdyin hetken mielijohteesta ronkkimaan liesikuvun sisuksia (adrenaliinilla saattoi olla osuutta asiaan). Tein jotakin, ja kas: lähes vuoden asunnossani kaikunut todella ärsyttävä ilmastoinnin humina lakkasi.

Toisaalta hienoa, että homma hoitui ihan itse. Olen niin taitava!

Toisaalta vähän ärsyttävää, että se oli niin helppoa. Ei olisikaan tarvinnut soittaa huoltoyhtiöön ja avautua isännöitsijälle ja odottaa ja valittaa kaikille asunnossani vieraileville ja soittaa uudelleen isännöitsijälle ja soittaa uudelleen huoltoyhtiöön ja ja ja.

Toisaalta: on se ihme, ettei kukaan huoltomies ole koko prosessin aikana joutanut täällä käymään, ja kohtaavat ne varmasti naurettavampiakin ongelmia.

Lisäksi hyvä sähköpostiviesti menee nyt ihan hukkaan.

Seuraavaksi korjaan sälekaihtimet.