Päivän muotivinkki

Kun jalassa on sellaiset kengät, jotka hankaavat kantapäistä aika paljon, kannattaa laittaa punaiset sukkahousut, koska niissä veri ei näy.

(Ne ovat muuten aivan kivat kengät, joten en aio antaa periksi. Kyllä ne vielä pehmenevät. Vuonna 2023 ne ovat varmasti jo oikein mukavat jalassa.)

Uusi elämä sukkahousuille

Ylläni on sellainen kirous, että rikon sukkahousuja enemmän kuin ehdin ostaa. Rahanmeno harmittaa, joten en välttämättä raaski heittää rikkinäisimpiäkään yksilöitä roskikseen, vaan jemmaan niitä siltä varalta, että niille löytyisi vielä jotain käyttöä. Ja löytyyhän sitä!

Esimerkiksi ulkoillessa on joskus sellainen tilanne, että ei viitsisi kaula paljaana paahtaa, mutta kaulaliina on kuitenkin turhan kuuma, koska liikkuessa tulee hiki. Ratkaisu: tee sukkahousuista kauluri! Koska materiaali venyy hienosti myös kommandopipoksi, iltalenkkiin voi halutessaan lisätä jännitystä vaikkapa ryöstämällä lähikioskin. Illalla kasvoja pestessä taas ei tarvita kalliita hiuspantoja, koska hiukset saa hyvin pidettyä poissa kasvoilta sukkahousujen avulla.

Näin jatkat risojen sukkahousujesi käyttöikää, säästät rahaa ja maailma pelastuu:

Tarvikkeet: sakset, sukkahousut.
1. Leikkaa katkoviivan osoittamasta kohdasta.
2. Valmis!

Inventaario

Viime aikoina on tuntunut enenevissä määrin siltä, että minulla ei ole mitään päälle pantavaa - tai oikeastaan jalkoihin. Nyt reipastuin tekemään pientä tutkimusta vaatekaapissani. Siellä oli

• 21 paria rikkinäisiä mustia sukkahousuja
• 3 paria ehjiä mustia sukkahousuja, joista 
• yhdet superpaksut 
• yhdet kuviolliset.

Käytännössä minulla on siis yhdet mustat perussukkahousut. Ei ihme, että on pukeutuminen ollut aika turhauttavaa. Inventaarion seurauksena tein myös pari päätöstä:

• Taidan mennä ostoksille.
• Hankin edelleenkin sukkahousuni mieluiten halvalla mutta en ikinä enää osta niitä Primarkista, oli hinta mikä hyvänsä (syysretkillä Brittein saarille ostin tuosta Irlannin ihmeestä halpojen hintojen sokaisemana ties kuinka monet parin punnan sukkahousut, joista kaikki hajosivat ensimmäisellä tai viimeistään toisella käyttökerralla).

Osaa risoista voi vielä ihan hyvin käyttää, jos laittaa kahdet päällekkäin, mutta osasta kyllä on aika lopullisesti ajanut ohitse. En millään raaski heittää tuollaista määrää materiaalia roskikseen,  joten nyt kaipaisin Niksi-Pirkkaa kertomaan, mitä rikkinäisistä sukkahousuista kannattaisi tehdä. Ideoita otetaan kommenttiboksissa vastaan!

Päivän valitusvirsi, olkaa hyvä

Pahan mielen blogissamme ärtymystä aiheuttavat tänään mm. seuraavat asiat:

• Mummot (ja vaarit) tungoksessa. Eritoten sellaiset mummot, jotka olettavat toisten näkevän takaraivollaan hyvin ja taklaavat reippaasti selkään kävelykeppi tanassa.
• Vaatteet, joita kaupitellaan mekon nimellä. Jos kangas riittää hädin tuskin peittämään mallitytön takamuksen, millä todennäköisyydellä helma riittää hieman reilumman kokoisen ahterin yli (etenkin, jos ko. rievussa on tarkoitus myös liikkua)?
• Kunnallisvaalit. Vaalikoneiden kysymyksistä ei ymmärrä mitään, ja ehdokkaat ovat tuiki tuntemattomia, mielipiteiltään vääriä tai sekä että. 
• Sukkahousut, jotka eivät kestä elämää. Alkaa vähitellen ottaa pannuun, kun neljänsissäkin lähtökiireessä pyykkinarulta kiskotuissa yksilöissä on reikä.
• Kokoomuksen puoluevaltuusto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja kaikki muut, jotka ovat sitä mieltä, että työssäkäynti sairaana ja/tai sairastaminen köyhänä lisää viihtyvyyttä työpaikoilla, pidentää työuria, saattaa kansantalouden hurjaan kasvuun ja synnyttää maailmanrauhan.
• Maksukortinlukijat, jotka lakkaavat toimimasta, kun takana on 15 metrin jono ja mukana ei ole yhtään käteistä.
• Oma (o)saamattomuus sekä isoissa että pienissä asioissa. En saa edes vessapaperia ostettua ajoissa, ja itse kukin voi kuvitella, mitä siitä sitten seuraa.
• J.R.R. Tolkienin tuotanto. Ihan muuten vain.

Wc-kori, osa II

Olin tässä taannoin vieraana häissä, joissa oli naisten saniteettitiloihin tuotu wc-kori häävieraita varten. Se sisälsi oikeaoppisesti mm. laastaria, nenäliinoja, kipulääkettä (ei-maksatoksista), siteitä, vanupuikkoja, käsivoidetta, sekä lisäksi hiuslakkaa ja kynsilakkaa.

Testiryhmä kiittää vessakoria erityisesti hiuslakasta, sillä onnistuin jostain syystä rikkomaan sukkahousuni kahdesti saman illan aikana ja hiuslakka esti suuremmat tuhot. Testiryhmä moittii kuitenkin vessakoria kortsujen puutteesta. Jos häissä olisi käynyt flaksi, niin miten sitten muka olisi pitänyt korrektisti toimia? Ottaako hääpari vastuun, jos jotain sattuu, mitä häh???? 

Wc-kori

Kauneutta arkeen, ole hyvä

Tässä sitä yritetään pitää jonkinlaista lifestyle-blogia, mutta sisustusaiheet loistavat poissaolollaan! Ei tällainen sovi alkuunkaan! Onneksi kotini pursuaa pikantteja yksityiskohtia, joten tilanne on helppo korjata.

Tiedättekö, mikä seuraavassa kuvassa on?

Sehän on tietenkin työtuolini jalka, joka on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka kykenen luomaan kauneutta ja harmoniaa ympäristööni.

Alussa oli parketti, joka oli alkanut näyttää huolestuttavan lommoiselta työpöydän ympäristössä työtuoliini asentamistani huopatassuista huolimatta. Eräänä päivänä hermostuin irtoileviin huopatassuihin ja koko ajan pahemmin vaurioituvaan lattiaan, ja virkkasin jämälangasta somat sukkaset jokaiseen tuolinjalkaan.

Tarkkasilmäisimmät saattavat nyt ihmetellä, missä ne somat sukkaset oikein ovat, kun ei niitä ainakaan kuvassa näy. Noh, nehän ovat tietenkin imurini vatsassa - oli kerran siivouspäivä, ja arvioin imutehon hiukan väärin. Onneksi olen luova ja taiteellinen ihminen, joten keksin heti, kuinka korjata tilanteen. Nyt muistiinpanovälineet esiin, jos sinäkin tahdot tehdä asumuksestasi soman ja kodikkaan!

1. Ota neljä paritonta sukkaa. Jos sinulla ei ole sellaisia, onnittele itseäsi - pesukoneesi on kadehdittavan hyvin käyttäytyvää mallia. Kaksi paria rikkinäisiä sukkahousuja sopii myös erinomaisesti tarkoitukseen.
2. Leikkaa kärjet irti.
3. Tunge sopiva määrä jäljelle jäänyttä sukka(housu)materiaalia varpaiden kohdalle.
4. Aseta tekemäsi mytyt hellästi tuolin jokaiseen jalkaan. 
5. Sido villalangalla tai muulla sopivalla materiaalilla.
6. Tilapäiset* lattiansuojukset ovat valmiit.

* "Tilapäinen" = Aika, joka menee tekemisen aikomisesta lankojen esille saamiseen ja uusien suojusten virkkaamiseen, ts. mitä hyvänsä kolmesta kuukaudesta hamaan ikuisuuteen.

Räkä

Voihan räkä. Huomenna pitäisi lähteä pre-joulumatkalle pohjoiseen, mutta kaksi kolmasosaa matkaseurueestamme on flunssassa, minä itse mukaan lukien. Kyllä me silti reissuun lähdetään, yöjunassa on helppo matkustaa (tarkoitus on myös kirjoittaa joulukortit junamatkan aikana - kuinka tehokasta!).

Vedän nyt c- ja d-vitamiineja, jos tuo vastustuskyky tästä kohenisi. Tänään on myös pakko mennä hankkimaan se aluskerrasto, jotta kestän 25 astetta pakkasta. Lämpöpohjalliset vaelluskenkiin on myös ostettava.

Tämän reissun tarkoitushan on siis fiilistellä Tuksun tulevia talvihäitä. Meidän matkakohteemme ei valitettavasti ole Saariselkä, emmekä asu lasi-iglussa, mutta jos jonkin vilahduksen onnea tuottavista revontulista näemme niin olen tyytyväinen.

Sukkahousujen puutteen seuraukset, osa 2

Kun en eilen saanut veronpalautuksiani käytettyä sukkahousuihin, marssin sisälle kampaamoon ja ostin aikuisten yöpuvun lisäksi uudet hiukset. (Oikeasti olen kyllä harkinnut katkaisuhoitoa hiuksilleni jo pidemmän aikaa, ja viime viikkoina olen puhunut aiheesta ahkerasti ihan ääneenkin. Haluan silti syyttää sukkahousuja siitä, että reissu meni niin kuin meni.)

En käy kampaajalla kovin usein. Olen ensinnäkin saita kauneudenhoitoasioissa. Lisäksi en osaa menneisyyden traumojen vuoksi luottaa siihen, että kampaaja todella ymmärtäisi, että hiukseni ovat taipuisat ja niiden käytöstä on hyvin vaikea ennakoida. Eilinen ihminen tuntui tajuavan eikä yrittänytkään ehdotella kerrostuksia tai kikkailuja jännittävillä graafisilla leikkauksilla, kun olin kertonut reunaehdot (ts. pituudesta saa lähteä paljonkin, mutta lopputuloksen pitää sopia laiskalle hiustenlaittajalle, enkä tahdo näyttää pallopäältä) - pikemminkin hän tahtoi edetä varovasti. Päätettiin siis ottaa pituudesta jonkin verran pois ja katsoa sitten, miltä näyttää. Tarkastelimme tilannetta, kun hiuksista oli lähtenyt ehkä 15 senttiä kuivaa ja haaroittunutta hamppua. Kampaaja oli myös suoristanut hiukseni, jotta tasaisuudesta saisi paremmin selvän (ja ehkä myös siksi, että ne näyttivät niin kamalilta luonnontilassa - kyllä minä tiedän, siksi ne ponnarilla olivatkin), joten ne näyttivät vielä kohtuullisen pitkiltä. Siinä vaiheessa minuun iski hulluus. Joo ota vaan vielä, on tuossa näköjään varaa, ja kyllähän ne siitä kasvaa. Virhe!

Minun jos kenen luulisi tietävän, että hiuksillani on oma vahva tahto. Nyt, kun olen pessyt hiukseni ja antanut niiden kuivua vapaasti, ne taipuvat ohimoilla niin paljon, että tukkani näyttää ainakin viisi senttiä lyhyemmältä kuin suoristettuna. Sen ansiosta poskeni puolestaan näyttävät noin kymmenen senttiä paksummilta kuin ennen. Pallopää-efekti on - noin viiden pitkähiuksisen vuoden jälkeen - täällä taas, vaikka vannoin silloin, ettei ikinä enää! Lisäksi minulla näyttää hiusteni kummallisen taipuilun vuoksi olevan takatukka, vaikka oikeasti ne leikattiin pikemminkin lyhenemään takaraivoa kohti.

Tämä kaikki tarkoittaa lähikuukausina a) aikaisempia herätyksiä tukanpesuaamuina, koska hiukset on pakko suoristaa, jos niitä aikoo pitää auki b) hätäponnaria - joka on poninhännän sijaan melko säälittävä töpöhäntä - entistäkin useammin c) säännöllistä itsetutkistelua, jotta sama ei toistuisi ihan heti. (Luultavasti teen siis saman virheen viimeistään muutaman vuoden kuluttua, kun aika on kullannut muistot enkä enää itsekään muista, miten hiukseni käyttäytyvät.) Jee!

Havainnollistava kuva:

Takatukkaa koko loistossaan en saanut vangittua edes Paintin avulla.

Päivän mietelause: Hiukset ovat naisen kruunu.
Päivän toinen mietelause: Säilytä kruunus! Säilytä kruunus! (Z. Topelius)

Sukkahousujen puutteen seuraukset, osa 1

Vaikka sukkahousut ovatkin kamala keksintö ja aina epämukavat jalassa, minun on kai tunnustettava tosiasiat ja sanottava ääneen, että käytän niitä aika paljon (hame päällä tulee näillä säillä vähän vilu paljain säärin). Haluaisin kuitenkin, että sukkahousuni edes näyttäisivät minulta. Eniten käytän siis mustia, koska ne sointuvat synkeään maailmankatsomukseeni, mutta toisinaan kaipaan kirkkaita värejä. Viime aikoina olen kehittänyt päähänpinttymän siitä, että minun täytyy saada vihreät sukkahousut. Kunnollista, räikeää vihreää, ei mitään sammalta tai oliivia. Eikä niitä löydy mistään. Olen alistunut käymään jopa Stockmannilla sukkahousuja metsästämässä. Kolmesti. Turussa, Itäkeskuksessa ja keskustassa. Nada. Ei ole.

Kävin kuitenkin etsimässä vielä tänään. Ei löytynyt. Sen sijaan ostin värien himooni kypsien aikuisten vaatteita. Näitä toimivan puvuston peruspilareita saa KappAhlin lastenosastolta. Uusi yöpukuni, saanko esitellä:

Täydellinen heräteostos, jonka nappasin kassalle jonottaessani hetken mielijohteesta mukaan. Eikä kaduta yhtään - tästä tuli välittömästi virallinen kotiasuni. Vähän kinnasi ensi alkuun (vaatteen varsinaisella kohderyhmällä ei välttämättä oleteta olevan esimerkiksi rintoja), mutta trikoohan joustaa, ja kun sitä pesun jälkeen vähän venytteli, tulos oli jo suorastaan mukava. Voitte nyt sielunne silmin kuvitella, miltä näyttää Irja Sassi kokoa 158/164 edustavassa vaatteessa. (Oikea vastaus: IHANALTA.)

Päivän mietelause on tällä kertaa runo. Voitte kuvitella naulan tilalle sukkahousut; huomenna aion nimittäin kertoa, mitä muuta niiden puutteesta seurasi kuin hienoja kotiasuja (oli taas tulossa melkoisen pitkä kirjoitus, joten laitoin sen naps poikki ).

Päivän mietelause:

For want of a nail the shoe was lost. 

For want of a shoe the horse was lost. 

For want of a horse the rider was lost. 

For want of a rider the battle was lost. 

For want of a battle the kingdom was lost. 

And all for the want of a horseshoe nail.

Kohti tietoista läsnäoloa

Olen nyt päättänyt kasvaa henkisesti. Opettelen siis havainnoimaan ympäristöäni kaikilla aisteilla ollakseni tietoisesti läsnä. Tänä viikonloppuna olen tehnyt muun muassa seuraavanlaisia aistihavaintoja:

Tulin viime yönä taksilla kotiin. Oli kylmää, ja minulla oli isohko kaulahuivi. Kotona aloitellessani iltatoimia tunsin outoa keveyttä oikean korvani seutuvilla. Ravistin päätäni ja kuulin korvakorun iloisen helinän vain vasemmassa korvassani. Riensin peilin luo ja näin tyhjyyden siellä, missä suosikkikorvakoruni olisi pitänyt sijaita. Voi saasta. Juuri ennen taksista poistumista kuski vielä varmisti, että kaikki on nyt mukanani (olin juuri käyttänyt melko pitkän tovin hanskani etsimiseen, ja kuski ehkä kyllästyi seuraamaan... mutta ei ole helppoa löytää mustaa hanskaa tummasta autosta tummassa yössä musta takki yllään!), ja minä siihen että juu, kyllä nyt on kaikki kunnossa, kiitos ja hei! Eipä ollut, ei, lempikoru jäi. Ja minä tiedän, mitä tapahtui - se tarttui huiviini, irtosi sitten korvasta ja putosi. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta. Ääliö.

Tänään taas todistin bussipysäkillä, kuinka joku oli - sinänsä hyvin luovasti ja taiteellisesti - oksentanut todellisessa pikkujouluhengessä sekä penkin vasempaan että oikeaan laitaan jättäen kuitenkin keskiosan puhtaaksi. Kuudes aistini kertoi, miltä pysäkillä alkaa haista, kun tulee suojasää. Illansuussa puolestaan sain jälleen kokea, että jos on monta kuukautta urheilematta lainkaan ja menee sitten pelaamaan jääkiekkoa periaatteella asenne korvatkoon taidon, sitä saa pelata kirjaimellisesti veren maku suussaan.

- - -

Tämä ei varsinaisesti liity edelliseen, mutta nyt on pakko ihmetellä ääneen, pitäisikö kutsua manaaja. Irjan lailla minäkin vihaan sukkahousuja. Mutta. Jätin tässä välissä luonnoksen odottelemaan julkaisemista ja kävin sijoittamassa puhtaita pyykkejä narulle. Koneessa oli kahdettoista sukkahousut, eikä pesuväli edes ollut ollut erityisen pitkä. Mitä tämä tällainen oikein on, häh? Kuka tässä ruumiissa oikein asuu, käyttää sukkahousuja ja hukkaa korvakorujani ja pelaa jääkiekkoa (jääkiekkokin on oikeasti paha, paha asia)? Ja ties mitä muuta se tekee! Käy varmaankin aerobicissa ja Stockmannilla ja kuuntelee Radio Novaa - ehkä vielä kamalampiakin asioita, en edes uskalla ajatella...

EDIT:  "Irjan lailla minäkin vihaan sukkahousuja", kirjoitin tuossa yllä. Kukahan minä siis luulen olevani? Kyllä tässä taitaa tosiaan olla diagnoosin paikka, sen verran on identiteetti hukassa. Tohtori Google, täältä tullaan!