Päivän mietelause

Varpun suuria ajatelmia sunnuntaipäivän feisbuukkauksen ratoksi:

"Joskus elämässä täytyy tarpoa vastatuuleen. Joskus elämä menee pelkkää alamäkeä. Mutta jos satut menemään vastatuulessa alamäkeen, vastatuuli kannatteleekin sinua painovoimaa kumoten. 

Jos sinulla on maailman ihanin ♥ hiustenkuivaaja ♥, lisää tämä statukseesi."

Jos joku todella lisää tämän älynväläyksen facebook-statukseensa, tulee hän saamaan minulta erityispalkinnon (= toisen mietelauseen ilmaiseksi)!

Luuu-ciii-aaa valon tuo, ja Irja perässä.

Olen löytänyt viime aikoina itsestäni pienen putkimiehen (sain pesukoneeni toimimaan ihan melkein itse, vähän vain kysyin yhdeltä Ohlsonin Clasulta ja soitin pari kiukkupuhelua isälle, joka ei tosin osannut puhelimessa auttaa), valaistussuunnittelijan ja sähkömiehen (tämä oikeastaan liittyy kiinteästi tuohon valaistussuunnitteluun).

Näin olet oman elämäsi Lucia (hienon ajankohtainen aasinsilta, eikö vain?) ja valaiset pimeät talvipäivät:

1. Muuta majaa pimeimpänä vuodenaikana, jolloin alkaa aika pian tuntua, ettei yksi kattolamppu ehkä aivan riitä.
2. Aloita eteisestä, koska siellä joutuu eniten kompuroimaan, kun lähtee ja palaa pimeässä. Mene Anttilaan (tai mihin tahansa muuhun kauppaan, joka sattuu olemaan lähellä) ja hanki sieltä eteiseen aika ruma, mutta kohtuuhintainen ja muotoilultaan riittävän yksinkertainen valaisin – ei sitä kukaan katsele kuitenkaan.
3. Huomaa kotona, että asennusohje on ehkä maailman paskin. Se kyllä saattaa olla jopa ihmisen eikä konekääntäjän kirjoittama, mutta siinä ei anneta tarpeellisia ohjeita! Ihmettele, mikä halvattu on ”vedonpoistoruuvi”, miksi sen löysäämisellä ei ole minkäänlaista vaikutusta mihinkään ja mitähän nämä viisi muuta ruuvia ovat, joista ohjeessa ei sanota halaistua sanaa.
4. Onnistu viimein lyhentämään johtoa ja mene laittamaan lamppua kattoon (... mikä myös on melko monimutkainen prosessi). Kun olet valmis, havaitse, että eteisen katto on liian matalalla – lampun kupu kolisee vähintään kylpyhuoneen oveen ja mahdollisesti myös asunnossa liikkujien päähän, ellei sitä hiissaa ylös erittäin typerän näköisesti.
5. Mene seuraavana päivänä Anttilaan ostamaan uusi ruma lamppu, jonka alta kylpyhuoneen ovi mahtuu aukeamaan. Varmista, että lampun voi asentaa ilman erikoistyökaluja. Ei kuulemma tarvita edes ruuvimeisseliä.
6. Laita lamppu kattoon. Kolmannella kerralla onnistuu, ja ruuvimeisseliä on todellakin tarvittu monta kertaa. Lamppu jää vähän vinoon, mutta se tuo vain persoonallista särmää sisustukseen.
7. Asenna edellisenä päivänä ostamasi ruma lamppu makuuhuoneeseen, jossa katto on korkeammalla. Lisäjännitystä toimenpiteeseen saa seisomalla tavallisen työtuolin päällä varpaisillaan lampun lasikupu vasemman käden pikkurillin varassa.
8. Tuo ylimääräisiksi jääneet led-valot (vinkki: kannattaa laskea parvekkeen pistorasiat huolella ennen kuin ostaa ulkovaloja) parvekkeelta makuuhuoneeseen ja ripusta ne kirjahyllyyn, koska uusi kattolamppu näyttää tylsältä ja yölamppu kuumenee niin paljon, ettei sitä viitsi koko ajan pitää päällä, mutta jotain valoa olisi kiva saada.

Ja valkeus tuli!

Vinkkejä kiireiseen aamuun

Huomasin blogimme tilastoista, että joku oli eksynyt Varpun ja Irjan kammariin hakusanoilla "vinkkejä kiireiseen aamuun". No, tässäpä niitä vinkkejä nyt sitten tulee, jos joku viimeksi joutui lähtemään täältä tyhjin käsin.

VINKIT:

1.) Laita herätyskello soimaan.
2.) Etsi edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, niin ei tarvitse penkoa likapyykkikoria aamulla.
3.) Älä tilaa Hesaria, sen lukemisessa menee liian kauan.
4.) Älä suotta odottele kahvin tippumista. Juo sen sijaan kaakaota, jonka voi liuottaa vedenkeittimessä kiehautettuun veteen.
5.) Kulje sandaaleissa ympäri vuoden, näin sinun ei tarvitse etsiä ehjiä ja puhtaita sukkia aina aamuisin.
6.) Älä hanki lapsia.
7.) Pese tukka aina iltaisin. Aamulla tukka on kuitenkin jo melkein kuiva, joten sinun ei tarvitse föönata (ja latvat tykkää!)
8.) Lopeta meikkaaminen. Puuteria ehdit taputella naamalle bussissakin, ja ripsarin laittaa silmiin työpöydän ääressä jos on pakko.
9.) Hanki iso käsilaukku, jossa kannat kaiken varalta aina kaikkea mahdollista mukana. Näin sinun ei tarvitse aamuisin erikseen keräillä tarpeellisia tavaroita mukaan.
10.) Jos myöhästyt, voit aina vedota siihen että sinulla oli kiireinen aamu.

Irjan opas elämään, luku 2: Postipaketin lähettäminen.

Pitäisi ehkä paeta vuorille, tai jonnekin niistä paikoista, joissa tässä nyt on tullut lomailtua. Sivilisaatio nostaa verenpainetta. Päivän sana: ITELLAAAAARGH!

Astelin reippaana tyttönä kauppakeskukseen hoitamaan kaikki rästissä olevat asiat. Palautin monta kassillista pulloja (ei, en ole ratkennut kesällä ryyppäämään, mutta vissyä on kulunut runsaasti), kävin palauttamassa kirjoja, ostin biojätepusseja, menin postiin... Siellä minun intoni kuoli. Piti lähettää paketti ulkomaille. Olen lähettänyt postipaketin viimeksi ehkä... 1900-luvulla?

Ongelma 1: Kaikissa silmiini osuneissa paketeissa oli kukkia, muumeja, paolaivanatrumpin oletettavasti hianoa designia, mutta normaalit, rumat, halvat paketointimateriaalit loistivat poissaolollaan. Mihin ne on piilotettu?

Ongelma 2: Postitoimistossa (Mikähän se muuten oikeastaan on nimeltään? Postikonttori? Itellan toimipiste? Helvetin esikartano?) oli pöytä, jonka yllä killuvassa kyltissä luki "Paketoi ja punnitse". Hämmennyin. Miksi minun pitäisi punnita lähetykseni? Eivätkö ne tee sitä siellä tiskillä? Onko tässä jossakin automaatti, josta saisi tulostettua sopivan postimerkin jonottamatta tiskille? En minä löydä! Auttakaa!

Ongelma 3: Muutenkin hämmentävän paketointipisteen luona oli erilaisia osoitelipukkeita, joista olisi kai pitänyt löytää omaan lähetykseen sopiva. Niitä oli ainakin kahdeksaa lajia. Lisäksi oli valikoima tarroja, joista olisi pitänyt myös osata valita. Vastakkaisella seinällä oli lisää lipukkeita. Mistä minä tiedän, mikä noista on oikea, enhän minä osaa viimeisimpien uudistusten jälkeen lähettää edes tavallista kirjettä? Eihän noissa ole liimapintaakaan - millä ne oikein pitäisi kiinnittää? Enkö muka voi vain kirjoittaa pakettini kylkeen vastaanottajan nimeä ja osoitetta?

Ongelma 4, joka katkaisi kamelin selän: Postin seinällä oli juliste, jossa joku pitkätukkainen juippi soitti antaumuksella kitaraa. Julisteen teksti: "Helppoa kuin paketin lähettäminen." Piruilevatkin vielä! Ettäs kehtaavat! Haistakaa ite, minä lähden kotiin!

Irjan opas elämään, luku 1: Pakkaaminen.

1. Tee monta vuotta harkitsemasi investointi ja hanki aikuisten ihmisten matkalaukku (kaupan halvin malli, josta sai 30 prosenttia alennusta) ilmastointiteipillä paikattujen urheilukassien ja uskollisen rinkan rinnalle. Kuljeta se kotiisi kätevästi polkupyörän tavaratelineellä. Havaitse välittömästi, että olisi kannattanut suosiolla käyttää 15 euroa enemmän ja ostaa isompi. No, kun tavaraa mahtuu vähemmän, ylipaino on epätodennäköisempää...
2. Aloita ajoissa. On hyvä ryhtyä miettimään mukaan lähteviä tavaroita jopa niinkin aikaisin kuin lähtöä edeltävänä päivänä. Näin voit matkapäivän aamuna huiskia pyykkinarulta suoraan laukkuun kuivia vaatteita, jotka painavat vähemmän kuin kosteat eivätkä myöskään homehdu yhtä herkästi, jos matkatavarat esimerkiksi saapuvat kohteeseen muutaman päivän myöhässä.
3. Tiskaa astiat ennen lähtöä. Jos et kuitenkaan ehdi tiskata, älä ainakaan jätä astioita tiskialtaaseen likoamaan. "Parempi kuivua kuin homehtua", kuten meillä päin sanotaan.
4. Etsi lentotietoja sähköpostistasi 20 minuutin ajan. Toivo, että matkatoveri on printannut kaikki tarvittavat matkadokumentit.
5. Kasaa kaikki, mitä voit kuvitella reissussa tarvitsevasi, matkalaukun päälle epätoivoa herättäväksi röykkiöksi. Mene kirjoittamaan pakkaamisesta sen sijaan, että alkaisit karsia tavaroita.
6. Matkaan lähde!