Makeisarvostelu

Arvioitava tuote: Fazerin Marianne Café Mocha

Fazerin omilla sivuilla kuvataan tuotetta näin: "Alkuperäinen punavalkoraidallinen Marianne on vuosien saatossa saanut rinnalleen useita sisaruksia: sinivalkoisen Marianne-toffeen, Marianne-rakeen ja Marianne-lakritsin. Tämän syksyn uutuus on hienostuneen kahvin makuinen Marianne Café Mocha."

Arvio: Tuote maistuu pahalta. Makeisessa yhdistyy kahvin, aaltopahvin ja vanhan tupakan maku. Tupakantumpin imeskely maistuisi varmaan samalta, paitsi että natsa ei tahmaannu hampaankoloon jumiin. Maussa ei ole mitään hienostunutta. Koska kaikki Marianne-karkkipussit ovat isoja, on minun nyt väkisin rouskutettava tämä Café Mocha -pussi tyhjäksi. Tuskallista.

Terveisin,

nimim. "Petetty kuluttaja"

Ihana esteettömyys

Minulla on aika iso kylpyhuone. Käsittääkseni näin on siksi, että asun varsin uudessa talossa, ja nykyään pitää rakentaa sellaisia asuntoja, joissa esimerkiksi pyörätuolilla mahtuu tarvittaessa vaivatta liikkumaan. Meidän talossamme tilojen väljyys taitaa kuitenkin johtua siitä, että jos joku liikuntarajoitteisempi ihminen erehtyisi tänne muuttamaan, hän saisi talvikaudella liikuntaa ainoastaan kulkemalla huoneesta toiseen. Kylpyhuoneessa mahtuu kyllä pyörähtelemään, mutta ulko-ovista on turha kuvitella liikkuvansa mihinkään. Hemmetin kätevää!

No, ei pidä liioitella - kyllähän täällä asunnosta pääsee ulos, vaikka ei omin jaloin liikkuminen luonnistuisikaan. Hissi vie  ala-aulaan, mutta sen jälkeen vaihtoehdot ovatkin vähissä. Pääsisäänkäynnin ja hissin välissä on rappuset. Lastenvaunut niistä vielä kiukkupäissään kiskaisee, mutta pyörätuolilla voisi olla hankalampaa. Ulkoiluvälinevaraston kautta pääsee periaatteessa yhdelle ulko-ovelle, mutta yllätys: sen edessä onkin lumikasa, jolle uuttera huoltoyhtiömme ennättää tehdä jotakin arviolta toukokuussa. Pihan puolen sisäänkäynniltä taas alkaa lupaavasti lumikolan levyinen väylä, joka kuitenkin päättyy umpihankeen. Eihän niitä pihoja nyt hyvänen aika joudeta talvisin kolaamaan, on tässä parempaakin tekemistä! Aina voi sitä paitsi yrittää autohallin kautta ulos. Siinä sitä lihakset vertyvät, kun työntelee itseään ajoluiskaa ylöspäin. Autoja väistellessään saa kivasti myös jännitystä elämään!

Niin että tervetuloa meille kaikki liikuntarajoitteiset ja lastenvaunujen kanssa kulkijat. Jos tulette ennen kesää, varautukaa kuitenkin leiriytymään pihalle - sisälle on turha yrittää!


P.S. Vaikka tämä asia ei suoranaisesti minua kosketa, minusta tuossa on kitisemisen paikka ihan periaatteen vuoksi. Puolitiehen jätetty esteettömyys ei ole esteettömyyttä ollenkaan. Ihmiset, älkää olko typeriä! Ja ne, jotka asiasta päättävät: voitaisiinko tässä talossa lopultakin vaihtaa huoltoyhtiötä?

P.P.S. Koska Varpu tietää, että minun pitäisi oikeasti nyt olla tekemässä jotakin ihan muuta, ajastan tämän tekstin ovelasti huomiselle. Nyt kukaan ei aisti mitään vitkuttelun sivumakua tässä!

Tämä teksti ei kiinnosta sinua. Peräänny, kun vielä voit.

Taistelen hetken tuulimyllyjä vastaan ja haukun vaihteeksi Googlea. Nimittäin. Inhoan sitä, että koska aikoinani olen mennyt sekaantumaan Gmailiin, riesanani on nykyään myös YouTube-tili ja kaikenlaista muuta ärsyttävää. YouTube on taas jossakin vaiheessa uusiutunut, ja nyt siellä tungetaan henkilökohtaisia videosuosituksia aina, kun olen kirjautuneena tiliini (ts. aina, koska syötteenlukija on yleensä auki taustalla). Ei kannata ihmetellä, mitä ne suositukset oikein haittaavat - tämä on nyt periaatekysymys. En halua kohdennettua mainontaa, koskaan, missään! Olen tehnyt kaikkeni päästäkseni noista suosituksista eroon, mutta ei onnistu; katseluhistoriaani ei tallenneta, mutta silti Google muistaa, mitä olen katsonut.

Googlen tietosuojakäytännöistä pulju itse sanoo näin (lihavointi minun): "Käytämme palveluista keräämiämme tietoja tarjotaksemme, ylläpitääksemme ja parantaaksemme palveluitamme, sekä kehittääksemme uusia palveluita ja suojataksemme Googlea ja käyttäjiämme. Käytämme näitä tietoja myös tarjotaksemme sinulle räätälöityä sisältöä, kuten osuvampia hakutuloksia ja mainoksia." Entäpä jos käyttäjä kokee, että räätälöity sisältö huonontaa hänen saamaansa palvelua? Eikö asiakas olekaan aina oikeassa?

Paska mikä paska. Luovun Google-tilistäni ja hankin kirjekyyhkyn. Se voi toimitella postit puolestani ja kuljetella minulle myös videoita vaikkapa kätevässä vhs-muodossa. Tämän bloginkin voi samaan syssyyn muuttaa kirjemuotoiseksi. Kerron, kun kyyhky on koulutettu, niin halukkaat lukijat voivat ilmoittaa minulle/kyyhkylle osoitteensa.

Nyt menen taistelemaan uusia tuulimyllyjä vastaan ja siirryn kylpyhuoneeseen leikkaamaan hiuksiani. Enkä toivota mitään itsenäisyyspäivää kenellekään, koska olen lukenut ne toivotukset ainakin kymmenestä blogista tänään, ja kyllästyin jo kolmannessa.

Rasittavia asioita

Pizzamainosten jälkeen minua ovat tänään ärsyttäneet monet muutkin asiat, joten jatkan marisemista.

• Myönnän, että en muista liikennesääntöjä ihan niin hyvin kuin pitäisi, mutta olen melko varma siitä, että kuorma-auton parkkeeraaminen suojatielle ei ole okei. Tuossa kohdassa on muutenkin huono näkyvyys, ja olen henkeeni melko kiintynyt. Teki mieli kirjoittaa rivouksia auton kylkeen, mutta spraymaalini olivat harmillisesti jääneet  kotiin.
• Miksi ihmisten pitää hamstrata ruokaa kahden viikon tarpeiksi, kun kaupat ovat kiinni yhden (1) päivän? Kuvittelin välttäväni ruuhkat, koska olin kaupassa vasta viimeisen aukiolotunnin aikana, mutta vielä mitä. Siellä sitä mentiin kärryt kukkuroillaan, ja yhdellä asiakkaalla kesti kassalla arviolta puoli tuntia. (Turha käydä ilkkumaan, että pata kattilaa soimaa, siellähän olin itsekin muiden seassa - minä ostin hiusväriä, koska huomenna on hyvin aikaa hankkiutua eroon juurikasvusta. Ihan eri asia!)
• Verkkouutisten perässä kukoistava "kansalaiskeskustelu". Käsittääkseni itsenäisyyspäivän vastaanotolle on jo pidemmän aikaa kutsuttu muutakin kuin julkkiksia; maakuntamatkoilla kohdattuja taviksia ja sen sellaisia. Nyt kun Iltis sitten nostaa kutsun saaneen siivoojan otsikoihin, keskustelijat juhlivat, kuinka tämä on upeaa. Urpot.
• Kun Linnan juhlista puhutaan, ns. argumentoinnissa toistuvat muutenkin aina samat puheenvuorot. "Veronmaksajien rahat!" "Helsingin herrat!" "Talvisota!" "Perutaan juhlat ja säästetään!" "Alennetaan samalla kansanedustajien palkkoja ja säästetään!" "Talvisota!" Rauhoittukaa nyt jo! Jos kansantalouden ongelmat voitaisiin ratkaista peruuttamalla juhlat,  eiköhän se olisi jo tehty. Täysin järjettömät perinteet ovat sitä paitsi hieno asia! Suomessa on tapana istua kerran vuodessa sohvalla ja katsoa, kuinka ihmiset kättelevät toisiaan. Mitä sitten? Ihanan kornia!
• Tämän talon huoltoyhtiö ja isännöitsijä ovat hirveän taitavia olemaan ymmärtämättä sekä suullista että kirjallista viestintää ja kierrättämään vastuuta. Kaikkein ärsyttävintä on, että jotenkin päädyn aina soittaessani suunnilleen pyytelemään anteeksi, että minusta nyt on niin paljon vaivaa. Hemmetti. Jos ilmoitan kolmesta viasta, huoltoyhtiö onnistuu kirjaamaan niistä vain yhden ja jättää senkin sitten hoitamatta. Kun sitten soittelen viidettä kertaa perään, ihan jonkun muun pitäisi olla nolona kuin minun!
• Kun asuntoni ilmastointilaite saatiin vihdoinkin korjattua (vain vuoden valittamisen jälkeen, varsinainen toimenpide vei noin 5 minuuttia), koko talon ilmastointi on puolestaan alkanut temppuilla. Johan tuo järjestelmä ehtikin olla kunnossa ainakin vuorokauden sitte viime katkoksen... Täällä ei siis tällä hetkellä vaihdu ilma ollenkaan. Nyt kun on vielä pyhäkin tulossa, olen melko varma, että asialle ei tapahdu mitään ennen ensi viikkoa. Voin vain kuvitella, miten raikas ilma asunnossani parin päivän päästä on.

Terveisiä rappukäytävään

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas: se, että ovessani lukee EI MAINOKSIA, KIITOS! tarkoittaa, että en halua mainoksia. KIITOS. Taas meni yksi pizzeria mustalle listalle.

Pimeys jatkukoon

Nyt on pakko lisätä pieni päivitys tähän tekstin alkuun: tämän avautumisen jälkeen laitoin maahantuojalle palautetta samoilla höyryillä, vaikka arvelin, ettei siitä mitään hyötyä ole. Erehdyin: minuun oltiin ripeästi yhteydessä, ja postittavat sieltä minulle sellaisen uudenlaisen adapterin. Hyvä hyvä! Reklamaatiotilanteissa asiakaspalvelu punnitaan!

Talvitaika-valosarjan valmistaja saa nyt kyllä haistaa ison kukkasen. Minulla on ulkovalosarja, jonka ostin viime talvena. Muuntajaan voi pakkauksen mukaan "liittää 40-lamppuisen Talvitaika LED-lisävalosarjan". Tänään sitten ostin sellaisen lisävalosarjan, koska ajattelin, että parvekkeen sypressiin olisi kiva laittaa jouluvalot. Kotona kuorin tuotteen pakkauksestaan ja menin tuomaan valoa pimeyteen. Ei onnistunut. Havainnollistan, miksi:

Laitoin taustaväriksi yhden inhottavimmista värisävyistä, jonka tiedän. Siitäs saavat.

Vasemmalla on entisen valosarjan johdon muuntajaan menevä pää. Oikealla on tänään ostamani lisävalosarjan muuntajaan menevä pää.

Muuntajan ja lisäosan yhteensopivuus: heikko.
Tilanteen ennakoitavuus pakkausten tekstien perusteella: hyvin heikko.
Kuluttajan kärsimä taloudellinen tappio: melko pieni.
Kuluttajan tyytymättömyys ostoksiinsa: huomattavan suuri.
Todennäköisyys, että kuluttaja ostaa jatkossakin valmistajan tuotteita: erittäin vähäinen.

Nyt minulla on hyödytön lisävalosarja, jota ei voi palauttaa kauppaan, koska pakkaus on avattu. Pitäisiköhän järjestää pikkujouluajan kunniaksi blogiarvonta, jonka pääpalkinto on yllätys?

Jonoon järjesty!

Inhoan jonottamista. Ei ole mitään hyvää siinä, että joutuu tuijottamaan vieraan ihmisen takatukkaa samalla, kun joku toinen ventovieras tuuppii selkää. Olen lakannut käymästä vappuna Ullanlinnanmäellä, koska en kestä niitä vessajonoja. Disneyland olisi luultavasti minulle maanpäällinen helvetti (koska tuntikausien jonotus laitteisiin; en kyllä usko, että muutenkaan nauttisin, en ole huvipuistojen suuri ystävä). Suomalaisille jonottaminen on kuitenkin selvästi jonkinlainen kansanhuvi. Muuten en voi ymmärtää, miksi ihmiset tekevät sitä vapaaehtoisesti.

Esimerkki A. Lentokenttä. On jonotettu lähtöselvityksessä ja/tai matkatavarahihnalla, turvatarkastuksessa, passintarkastuksessa, vessassa, kahvilassa, tax-freessä ja pankkiautomaatilla. Nyt ollaan lähtöportilla, ja henkilökuntaa alkaa vähitellen saapua paikalle valmistelemaan koneeseen siirtymistä. Mitä tekee suomalainen? Säntää passi ja matkadokumentit sojossa jonottamaan. Miksi? Jotta pääsisi jonottamaan lisää koneeseen vievässä putkessa tai viettämään ylimääräistä laatuaikaa koneeseen kuljettavassa bussissa. Käsittämätöntä.

Esimerkki B. Bussipysäkki. (Minulla on nyt joku fiksaatio näihin joukkoliikenneaiheisiin.) Ihmisiä kasaantuu hiljalleen laiturin liepeille odottelemaan sopivaa linja-autoa. Sitten joku hätääntyy ja päättelee, että ei varmasti mahdu kyytiin, ellei mene kiltisti jonottamaan. Ilmiö tarttuu, ja pian kaikilla on kurjaa. Jos tarjolla on katos tai penkki ja odotusaikaa ties kuinka paljon, miksi kenenkään pitäisi seisoa tihkusateessa tarkastelemassa edessään seisovan Pirjo-Uolevin juurikasvua sen sijaan, että istuisi mukavammin lukemassa kirjaa tai miettimässä elämää? Olen ratkaissut asian sillä tavalla, että en todellakaan jonota bussiin, koska ei ole pakko, vaan kiilaan sisään jonon ulkopuolelta sellaisten ihmisten kohdalla, jotka ovat saapuneet paikalle suunnilleen silloin kuin minäkin. Vielä en ole saanut turpiini. (Tässä on sitten turha ruveta puhumaan mitään kohteliaisuudesta tms. Ei bussiin meneminen niin vaikeaa ole, olen nähnyt monta kertaa, että se onnistuu ilmankin jonottamista!)

Esimerkki C. Kamppi. Tämä parin päivän takainen tapaus. Okei, en syö lihaa, mutta siitä huolimatta en pysty käsittämään. Maksan oikeasti mieluummin vähän enemmän kuin jonotan tuntikaupalla tuotetta, joka loppuu sitten kuitenkin kesken. (Luulen, että olisin ollut erittäin huono neuvostokansalainen.)

Jäärä tilittää

Maailma on taas vaihteeksi täynnä ilmiöitä, joita en ymmärrä alkuunkaan. Saamarin nykyaika!

Valokuvaushifistely. Blogeissa ilmiö näkyy ehkä erityisen selvästi. Hämmentää, kun kirjoittajat pyytelevät anteeksi, jos kuvat sattuvat olemaan suttuisia. Jos kamera menee rikki, blogi menee telakalle. Täh? Minä luen blogeja, en kaipaa daideellisia otoksia siitä, mitä kirjoittaja söi aamupalaksi! Itse asiassa olen lopettanut monen blogin seuraamisen, kun on alkanut tuntua, että niissä ei ole mitään lukemista, katsottavaa vain. Miksi kaikesta pitäisi ottaa kuva? (Poikkeuksena tosin vaikka käsityö- tai kotiaiheet, niistä kyllä ihan mielelläni katselen kuviakin.)

Liikkuvan kuvan tunkeminen joka paikkaan. Jos esimerkiksi lehden verkkosivuilla klikkaa jotakin uutista, ärsyttävän usein päätyykin katsomaan videota. Kirjoittakaa, jos kerran olette lehdessä töissä! Silloinkaan, kun minulla oli televisio, en ikinä katsonut tv-uutisia. Niitä ei voi selailla eikä lukea omassa tahdissaan, ja se on kovin turhauttavaa. (Samasta syystä en oikein osaa kuunnella äänikirjojakaan – en ikinä lue kirjaa järjestelmällisesti alusta loppuun, vaan hypin jatkuvasti eteen- ja taaksepäin.) Videot hiiteen, tekstiä tilalle!

Windows 8 ja kumppanit. Alkoi ahdistaa jo valmiiksi se hetki, kun pitää taas ostaa uusi tietokone. Vihaan kaikkia kuvalaatikkopohjaisia käyttöliittymiä. Tekstiä, perkele! Ei liene yllättävää, että en ole erityisen innostunut viime aikoina sieltä sun täältä silmille roiskuneesta (ja itse asiassa kai juuri tänään lanseeratusta; ooh, olen ajan hermolla!) Inspiration-blogikonseptistakaan.

Hmm, olen näkevinäni valitusvirressäni tiettyä toisteisuutta... Laitetaan siis vaihtelua tuomaan vielä avokadopasta aka "trendipasta" (googleta, ellet ole kuullut), jota en todellakaan ole ajatellut laittaa (hyvin yllättävää, eikö totta?). Minusta on ylipäätään kamalan outoa, että joku ruoka voi nousta netti-ilmiöksi. Miksi laittaisin ruokaa vapaaehtoisesti? Ja en kyllä enää tuo mitään yrttipuskia tänne nahistumaan. Aina kun kuvittelen tekeväni kokonaisen aterian ihan alusta saakka, kaikki tuoreet raaka-aineet pilaantuvat ennen kuin saan ne saatettua ruoaksi asti. En ole sitä paitsi ikinä ostanut avokadoa, ja se on hemmetin hyvä valttikortti "en ole koskaan" -pelissä!

Bonuksena vielä kädenojennus kärsimättömille nykylukijoillekatselijoille. Jos selvisit tänne saakka, vaikka edeltävässä tekstissä oli ainakin melkein 300 sanaa, olet ansainnut palkinnoksi kuvan. Ole hyvä!

Tässä ei ole hevonen ***** otsassaan, vaan tarunomaisen lumoava yksisarvinen.

Iltiksessä osataan taas

Pitäisi lakata lukemasta Ilta-Sanomien nettisivuja - sen verran usein siellä tulee huonolle tuulelle. Päivän vitsiuutinen kaikille krapulaisille sunnuntaiklikkailijoille on taas kerran peräisin Huuto.netistä. Näin siellä:

Ilmoittaja hirmuisen oivaltavasti vitsailee, kuinka nalkuttava vaimo myydään tarpeettomana, hyvää ruokaa se sentään tekee, sopii tulla noutamaan mahdollisimman pian, heh hehe hee.

Iltiksen "uutisessa" puolestaan kerrotaan ilmoituksen sisältö, spekuloidaan sen taustoja ja kannustetaan sitten kaupankäyntiin näin sattuvasti sanoen:

Yksittäisten nettihuutokaupassa ilmoittajien aivoitukset ovat asia erikseen. Kohtuullisen laajalevikkiseen lehteen (verkkoversio mukaan luettuna) kirjoittava henkilö sen sijaan voisi miettiä sananvalintojaan edes pienen hetken verran, ennen kuin yrittää vitsailla. (Ainakin toivon, että tuossa yritetään huumoria. Voihan Ilta-Sanomien virallinen kanta tietysti myös olla, että nyrkki on naiselle sopivin kumppani.)

Hei, Inka: Jotkut lentävät lauseet vain ovat liian kuluneita käytettäviksi. Perheväkivalta ei kuitenkaan ole suoranaisesti hauska asia.

Marmatusta mainonnasta

Juuri kun pääsin marmattamasta, kuinka turhaa on naukua nyt jostakin guacamolesta ja vielä soitella eto asiasta joka paikkaan, hei haloo!!, joudun toteamaan käyttäneeni juuri itse noin tunnin verran elämästäni siihen, että metsästin ensin erään asiakaspalvelun yhteystiedot käsiini (ei ollut helppoa!) ja muotoilin sitten suunnilleen A4-arkin verran palautetta - kaikki sen vuoksi, että olen saanut liikaa (lue: 2) mainossähköpostia, ja se ärsyttää ihan vain periaatteesta, koska olen vastarannankiiski ja vihaan melkein kaikkea mainontaa, ja erityisesti sähköpostiin tulevaa spämmäystä. Paraskin puhumaan, siis... En kerro vielä, mistä asiakaspalvelusta oli kyse, koska odotan ensin, mitä ne oikein vastaavat. Saatan tulla sitten tännekin kertomaan, miten kävi. Eikö ole jännittävää!

Tänään olen vihannut mainontaa erityisen paljon ehkä myös siksi, että erehdyin vastaamaan tuntemattomasta numerosta tulevaan puheluun, ja säälistä (se soittaja kuulosti niin ahdistuneelta) vieläpä suostuin osallistumaan minulle tyrkytettyyn mainontaa koskevaan kyselytutkimukseen. Sääli vaihtui pian ärtymykseksi, koska a) se tutkimusta tekevä tyttö kuulosti siltä, että ei ollut kertaakaan edes lukenut esittämiään kysymyksiä läpi (luki todellakin kaikki repliikkinsä paperista, ja vielä takelteli niin tehdessään) ja b) koko "tutkimus" oli niin epämääräinen (tuotteita oli valtava määrä ja kysymykset aivan epäjohdonmukaisesti laadittuja), että eniten hyötyä niistä tuloksista olisi saunassa sytykkeinä.

Ai niin, ja huolimatta siitä, että ovessani on periaatteessa kaksi mainoskieltolappua, jonkin lähipizzerian lappua tungettiin taas postiluukusta. Millä logiikalla ne olettavat, että menen ilomielin asioimaan yritykseen, joka toimii vastoin nimenomaista toivettani? (Varmaan samalla logiikalla kuin ne intomielet, jotka tunkevat vaalien alla omien ehdokkaidensa naamoja postiluukusta mainoskieltotalouksiin. Auttaahan se tietysti päättämään, ketä ei ainakaan tarvitse äänestää.)

Aina EI kannata yrittää.

Olen ajatellut perustaa kynsiblogin. Manikyyrivinkki numero 1: Polkupyörän korjaaminen (tai ainakin yrittäminen.)

Olen pessyt käteni jo niin monta kertaa, että iho naukuu, ja mistä sen muka huomaa?

Kirottuja olkoot kaikki fillariharrastajat, jotka kirjoittavat "hyödyllisiä" ohjeita wikeihinsä vittuillen siinä ohessa häpeämättömästi. Piruiluksi minä ainakin tällaiset hakutulokset nimittäin väistämättä tulkitsen:

Jos hakutulosta erehtyy klikkaamaan, saa ensin lukea parin kappaleen verran siitä, kuinka kaikkien pitäisi osata paikata puhjenneet pyöränkumit, ja vasta sitten ryhdytään kertomaan, kuinka se käy. Haistakaa ite! (Etsin ohjeetkin lopulta muualta, kun alkoi ärsyttää.)

Huomasin takakumini puhjenneen tänään noin klo 14.30. Luovutin ja soitin isälleni klo 21.39, että sopii tulla huomenna korjaamaan. Välissä tapahtui ainakin seuraavaa:

• Talutin pyörän kotiin rengasrikkopaikalta. Periaatteessa matkaa olisi ollut kolmisen kilometriä, mutta valitsemani oikoreitin ansiosta sitä tuli aika tavalla lisää.
• Etsin kuminvaihtoviisautta wikeistä ja YouTube-videoista.
• Yritin irrottaa takarengasta ehkä tunnin.
• "Käväisin" Prismassa ostamassa sarjan vääntötyökaluja, koska pyörässäni oli typerän kokoisia pultteja. Matkaan meni noin kolme kertaa normaalia kauemmin, koska en voinut käyttää polkupyörääni vaan sain ilon hyödyntää julkista liikennettä.
• Kiroilin pyörävarastossa uuden tunnin. Sain takarenkaan irti. 
• Itkin turhautuneisuudesta yrittäessäni saada samaisesta takarenkaasta ulko- ja sisäkumin irti.
• Puhuin vain vähän rumia yrittäessäni saada kumeja takaisin - tämä oli ehdottomasti kaikkein helpoin vaihe.
• Yritin saada pyörän takaisin kasaan. Pelkästään ketjujen kanssa tappeluun meni puolisen tuntia.
• Nyt pyörä on periaatteessa koossa. Käytännössä vaihteet eivät toimi (sama juttu joka ikinen kerta, kun takarengas on pitänyt pyörästäni irrottaa...), ja jalkajarrun käyttö tuottaa hengenvaarallisen äkkipysäyksen.

Edellä halveksumassani lähteessä todetaan lohdullisesti: "Riippuen renkaan kireydestä ja olosuhteista, tyypillinen renkaan vaihto ja paikkaus vie aikaa noin 15 minuuttia." Sanon vain yhden sanan, ja se on V***U. Ensi kerralla en edes yritä.

Päivän mietelause

Varpun suuria ajatelmia sunnuntaipäivän feisbuukkauksen ratoksi:

"Joskus elämässä täytyy tarpoa vastatuuleen. Joskus elämä menee pelkkää alamäkeä. Mutta jos satut menemään vastatuulessa alamäkeen, vastatuuli kannatteleekin sinua painovoimaa kumoten. 

Jos sinulla on maailman ihanin ♥ hiustenkuivaaja ♥, lisää tämä statukseesi."

Jos joku todella lisää tämän älynväläyksen facebook-statukseensa, tulee hän saamaan minulta erityispalkinnon (= toisen mietelauseen ilmaiseksi)!

Ei uutisia, ainoastaan sää

Olen nyt muutaman tunnin odotellut, että pääsisin ulos, mutta sataa aina vain, ja sääennusteetkin muuttuvat ihan koko ajan pitämättä missään vaiheessa paikkaansa. Ei minusta tämä kesä ole keskimäärin ollut säiltään niin kamala kuin sanovat, mutta nyt ärsyttää. Haluan päästä puutarhakauppaan heti enkä huomenna, koska parvekekukkani ovat osittain entisiä ja osittain henkitoreissaan, ja nyt olen taas vähän aikaa kotonakin niitä katselemassa. Parvekekukat ovat hieno asia, mutta kuolevat ihan liian helposti, jos on enimmäkseen poissa kotoa kesäaikaan! Täällä sitä silti vain istutaan. Voisiko joku tehdä jotakin? NYT?

Näkymä olohuoneeni ikkunasta.

Sovittelua

Kesän kunniaksi kävin hieman kiertelemässä vaatekauppoja. Toivorikkaana otin sovituskoppiin useampia kesävaatteita, joita aloin sitten sovitella ylleni. Peili paljasti kaamean totuuden. Kaikki vaatteet näyttivät hirvittävän kammottavan rumilta päälläni. Turhauduin ja suutuin. Viimeinen pisara oli, kun huomasin sovituskopin seinällä kuvassa näkyvän lapun. Ei, en sovittanut vaatteita ystävällisesti vaan vihaisena. Ja ei, en vienyt sovittamiani vaatteita paikoilleen.



Argh.



Designjääkiekkoa

Tämä aihe saa Irjan iloiseksi, mutta yhtä lailla se lämmittää minuakin: Jääkiekon MM-kisat. Tänä vuonna Tukholmassa ja Helsingissä (miljoonatta kertaa ja joka toinen viikko) järjestettävät kisat vaikuttavat yhtä puoleensavetäviltä kuin Viidakon tähtösten olkaimettomat topit.

Kuten kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n sivuilla kauniisti ilmaistaan, "this year Helsinki is not only the venue for the IIHF World Championship games and other great event - the city is also celebrating its year as World Design Capital". SUPERGREAT! JA MIKÄ SE "OTHER GREAT EVENT" ON?

"Design is also a key part of both ice hockey and major sports events in general." AI MILLÄ TAVALLA?

"As World Design Capital, Helsinki seeks to show how well the city understands this and how exceptionally well it can manage the organization of such events." MITÄ HELVETTIÄ?

Toisekseen, enpä ole niin vakuuttunut tuosta World Design Capital -hankkeestakaan. Jos tapahtuma näkyy tavallisille kaduntallaajille vain rumina astioina Prismassa, ja jos sen logonkin muoto on kopioitu vessan tuuletusventtiilistä, niin eipä ole kovin kummoinen hässäkkä päällä. Tai sitten en ole ollut tarpeeksi tarkkaavainen, kun kaikki aikani on mennyt sen asian suremiseen, että sekä Martina että Maisa pudotettiin tähtöskisasta pois. Nyyh.

Juostaan pois, juostaan pois!

Miksi ihmiset, jotka vapaaehtoisesti menevät sinfoniakonserttiin, jaksavat oikein hyvin istua levollisesti paikoillaan parin tunnin ajan, mutta ryhtyvät viimeisten aplodien vielä kaikuessa kiirehtimään ulos salista tuli hännän alla? Hemmetin typerä tapa! Pysykää paikoillanne, ääliöt!

Minulla on vielä pitkä matka oikeaksi keski-ikäiseksi kulttuuritädiksi myös siksi, että en hallitse riittävän röyhkeää kyynärpäätaktiikkaa narikkajonossa. Erityisterveiset sille sedälle, joka kiilasi ensin rinnalleni narikkalappuineen ja alkoi sitten herttaisesti vitsailla siitä, kumpikohan meistä ehtii saada palvelua ensiksi. Sinä typerä mies: tarkoitin kaikkea, mitä sanoin, ja jotakin jäi vielä sanomattakin! (Sedän lappu otettiin toki ensin, ja herrasmiehenä hän jätti päästämättä naiset edelleen. Tässä vaiheessa olin siis odotellut jo huomattavan kauan kiltisti paikallani, eturivissä, kun suuret ikäluokat pursuivat kansakoulun makaronivellijonossa oppimillaan etenemistekniikoilla ylitseni ja ohitseni. Olen ehkä näkymätön, mutta sitten kun hermostun, en ole erityisen kuulumaton.)

Seuraavaksi teatteriin - siellähän käy keskimäärin suunnilleen yhtä mukavaa ja sivistynyttä yleisöä kuin sinfoniakonserteissa!

Edelläkävijän osa on raskas.

Viime päivinä lehdistössä on vihdoinkin huomattu, että Google tahtoo kerätä käyttäjiensä tietoja ja yhdistellä niitä ihan vain ollakseen avulias ja helpottaakseen pienen ihmisen elämää - ja ehkä ihan pikkuisen myös myydäkseen niitä tietoja mainostajille siinä sivussa.

Minähän kirosin asiaa jo lokakuussa. Sittemmin olenkin ihan itsenäisesti tyhjennellyt Googlen hakuhistoriani ja kieltänyt YouTubea muistamasta hakemiani ja katsomiani videoita ja estänyt ylipäätään kaiken, minkä keksin (eli arviolta puolet siitä, mitä haluaisin). Olen niiiin valveutunut! Tai sitten ihan vain epäluuloinen ja umpimielinen.

Ärsyttävää tässä on nyt se, että silloin, kun minä noita toimenpiteitä suoritin, en löytänyt mistään rautalangasta väänneltyä ohjetta siitä, miten toimia, ja koska olen tekniikan ihmenainen, päästelin eräitäkin ärräpäitä etsiessäni oikeaa reittiä. Nyt on sitten joka lehdessä linkit EFF:n ohjesivuille ja F-Securen Virallinen Tietoturvamies kertomassa, että kyllä ne tiedot kannattaa poistaa, koska vaikka ei niiden keruusta käyttäjälle ehkä suoranaista haittaa ole, ei ole kyllä hyötyäkään. Miksi ette kertoneet tuota jo lokakuussa, häh?

Yksityisautoilu kannattaa

Kävin tänään tutustumassa lähikaupunginosien palveluihin. Kun tuli aika palata kotiin, muistin, että normaalisti laukussa kantamani kartta ei olekaan tällä kertaa mukana. Lähdin kuitenkin rohkeasti vaeltamaan luottaen harhaisesti siihen, että suuntavaisto vie kyllä perille. Hetken aikaa vaikuttikin siltä, että kaikki menee hyvin, koska aika pian näin lähikaupan valojen loistavan suoraan edessäni.

Näin minä kuvittelin kulkevani:

Suunnilleen näin minä todellisuudessa kuljin:

Ai miksikö? Koska se suorin reitti oli varattu vain autoille, saakeli! Olisin toki voinut mennä autojen seassa, mutta näillä hangilla jalankulkijalle jää ajokaistoilla vaarallisen vähän tilaa. Niinpä minä kuljin kevyen liikenteen väylää parkkipaikoille ja takapihoille, takapihoilta bussipysäkille, bussipysäkiltä hiihtoladulle* ja hiihtoladulta umpihangen kautta jonkinlaiselle kävelytielle, jolta pääsin kätevästi teollisuusalueen kautta melkein perille. Hyvin kätevää!


*Mainittakoon myös, että kun jokin aika sitten kävin varta vasten etsimässä hiihtolatuja lähiseuduilta, niitä ei ollut missään.

Pesukoneen soittoäänistä

Rattoisaan lauantai-iltaani kuuluu tänään SVT:n Melodifestivalenin 2. osakilpailun katsomista, sekä sen miettimistä että tuleekohan minullekin oksutauti vai ei (kun sitä on lähipiirissä ollut liikkeellä). Toivon tietysti että ei tulisi...

Eilen ja tänään on tehty myös pesukoneostoksia. Vanha pyykinpesukone ei ikänsä puolesta ole vielä edes vintagea, mutta täyttömäärä on vain 5 kg, ja linkousäänet ovat sitäkin kovemmat. Kerrostaloasukkina on hauskempaa, jos pesukone ei yrittäisi pesuohjelman aikana tulla kylpyhuoneesta ulos tärisemällä, ja toisaalta olisi mukavaa tällöin myös pystyä keskustelemaan normaalilla puheäänellä olohuoneessa. 

Suuren kodinkoneketjun mainoksessa näkyi tarjous suositusta 7 kg:n pesukoneesta, jossa olisi suoravetomoottori. Lupaus markkinoiden hiljaisimmasta pesukoneesta ihastutti, joten tuo tarjouskone päätettiin hankkia. Raskas kone saatiin jopa raahattua kotiin saakka, ja asennettua paikoilleen. Kaikki oli hyvin - kunnes pesukone ensimmäistä pesua säädettäessä alkoi piippailla. Aina kun jotain nappia painoi vaikka lämpötilan tai linkouksen säätämistä varten, kuului kova PIIP PIIP PIIP. Kun pesuohjelman laittoi päälle, kuului PIIP PIIP PIIP. Kun pesukone ei suostunutkaan linkoamaan epätasaisesti rummussa sijoittunutta pyykkiä, kuului lujaa kuin jäätelöauton sireenistä PIIP PIIP PIIP - PIIP PIIP PIIP - PIIP PIIP PIIP. 

Hermo meni siis jo ensimmäisen pesun aikana. Koneen moottori saattaa hyvinkin olla käyntiääniltään kaikkein hiljaisin, mutta hitto soikoon sen "soittoäänet" eivät ole hiljaisia! Soitto valmistajan infopuhelimeen ei helpottanut, sillä juuri tämän pesukonemallin piippausääniä ei saa vaimennettua ilman väkivaltaa. Ratkaisuna oli palauttaa pesukone takaisin kauppaan (ja sitä ennen purkaa asennus, ja raahata raskas kone autoon, puuh). Kaupasta kotiutui myyjän avustuksella toisen valmistajan pesukone (8 kg:n täyttömäärällä) Toistaiseksi piippausta on kuulunut vain kun pesuohjelma valmistui, ja tämän koneen ei pitäisi myöskään olla niin herkkä herjaamaan "epätasaisesti sijoittuneesta pyykistä" ennen linkousvaihetta. 

Mitä tästä opimme? Kannattaa HUOLELLA kysyä myyjältä KAIKISTA pesukoneen ominaisuuksista ennen ostopäätöstä. Pesukoneen soittoäänet saattavat hyvinkin olla se ratkaisevin tekijä.

Muoks. Ihanaa, Melodifestivalenin väliaikabiisinä esitettiin hassu mutta nostalginen potpuriversio Leila K:n Electricistä! Aahh, tuli ihan ysärinuoruus mieleen, oi niitä aikoja!

Miksi, oi miksi?

Kun kerran joulutortut tuoksuvat ja glögi kiehuu jo lokakuussa, voisi kuvitella, että ihmisen olisi helppo saada laskiaispullia tähän aikaan vuodesta; ei ole monta viikkoa enää jäljellä. Vaan EI.

Olen metsästänyt laskiaispullia lähikaupastani (joka ei ole ihan pieni) jo toista viikkoa. Tuloksetta. Tarjolla oli tänäänkin varmasti seitsemän eri leipomon runebergintorttuja, mutta ei yhden yhtä hillopullaa. (Mantelimassapullia olisi saanut - niitäkin oli kokonaista kolme jäljellä - mutta allergia, en syö, enkä kyllä söisi, vaikka voisinkin.) Naapurissa on leipomo, josta on yleensä pullat loppu siihen aikaan, kun minä käyn ruokaostoksilla. Nyt, kun niitä olisi vihdoin ollut saatavilla, kaikki olivatkin viallisia eli pähkinärouheella koristeltuja (allergia, en syö). Kävin jopa Lidlissä, mihin en yleensä jaksa mennä, mutta eihän siellä mitään laskiaispullia myydä.

Laskiaispullat ovat sesonkiherkuista parhain, mutta yhtään en ole vielä tänä vuonna saanut. Mikä vääryys ja häpeä!