Aamulla luulin, että on jo perjantai. Eipä ollut, ei. Sitten luulin, että huominen työpäivä menee sentään ihan omalla painollaan, kunhan nyt vain ilmestyn paikalle, mutta olin unohtanut yhden aika merkittävän muutoksen, jonka takia jouduinkin
ajattelemaan ja
suunnittelemaan täysin pyytämättä ja yllätyksenä.
Ja sitten jouduin vielä ostamaan kukkia. Leikkokukkia, joiden ostaminen on minusta ahdistavaa. (En ikinä osta sellaisia itse, enkä ihan hirveästi toivo lahjaksikaan - mieluummin vaikka joku
falloksen humoristisen muotoinen kaktus, jota voidaan sitten lahjoittajan kanssa yhdessä hihitellä, tai ihan mikä hyvänsä asiallinen ruukkukasvi, joka ei heti kuole pois.) Ei ihan yhtä ahdistavaa kuin vaikkapa tietokoneiden tai urheiluvälineiden, mutta aika tyhmäksi tunsin itseni joka tapauksessa. Vieraan alan erikoisliikkeillä on sellainen vaikutus - minulle tulee helposti sellainen
kohta minua huijataan -olo. En tiedä, mitä oikeastaan haluan, en osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja ylipäätään puhun henkilökunnan kanssa aivan eri kieltä, uaargh. Oikeasti hyvä palvelu on tietenkin asia aivan erikseen; sellaista kohdatessani minäkin ostan ahdistumatta melkein mitä hyvänsä. Vaan harvoinpa sitä saa...
Itse asiassa tämän piti olla päivän asu -postaus, koska isona haluan olla muotibloggari ja teini-idoli, enkä ole vieläkään saanut peliä avattua siinä suhteessa. En kuitenkaan jaksanut siirtää kuvia kamerasta koneelle. Laitan siis sen sijaan kuvan toteemieläimestäni, koska jotain havainnollisuutta pitää sentään olla. Koen sitä paitsi niin suurta henkistä yhteenkuuluvuutta toteemieläimeni kanssa, että tuo on käytännössä päivän asu -kuva.
Päivän mietelause:
Lypsävää lehmää ei kannata tappaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti