Näytetään tekstit, joissa on tunniste niksit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste niksit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Päivän muotivinkki

Kun jalassa on sellaiset kengät, jotka hankaavat kantapäistä aika paljon, kannattaa laittaa punaiset sukkahousut, koska niissä veri ei näy.

(Ne ovat muuten aivan kivat kengät, joten en aio antaa periksi. Kyllä ne vielä pehmenevät. Vuonna 2023 ne ovat varmasti jo oikein mukavat jalassa.)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Uusi elämä sukkahousuille

Ylläni on sellainen kirous, että rikon sukkahousuja enemmän kuin ehdin ostaa. Rahanmeno harmittaa, joten en välttämättä raaski heittää rikkinäisimpiäkään yksilöitä roskikseen, vaan jemmaan niitä siltä varalta, että niille löytyisi vielä jotain käyttöä. Ja löytyyhän sitä!

Esimerkiksi ulkoillessa on joskus sellainen tilanne, että ei viitsisi kaula paljaana paahtaa, mutta kaulaliina on kuitenkin turhan kuuma, koska liikkuessa tulee hiki. Ratkaisu: tee sukkahousuista kauluri! Koska materiaali venyy hienosti myös kommandopipoksi, iltalenkkiin voi halutessaan lisätä jännitystä vaikkapa ryöstämällä lähikioskin. Illalla kasvoja pestessä taas ei tarvita kalliita hiuspantoja, koska hiukset saa hyvin pidettyä poissa kasvoilta sukkahousujen avulla.

Näin jatkat risojen sukkahousujesi käyttöikää, säästät rahaa ja maailma pelastuu:


Tarvikkeet: sakset, sukkahousut.
1. Leikkaa katkoviivan osoittamasta kohdasta.
2. Valmis!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ajan merkkejä ja kauneusvinkki

J**** se tulla jollottaa, tahdonpa sitä tai en: naapuruston ensimmäiset puna-sini-vihreät vilkkuvalot bongattu. (Minulla on kyllä ollut parvekevalot elokuun lopusta saakka, mutta se on aivan eri asia, koska ne ovat osa talvikauden yleisvalaistusta, eivät j****valot. Eivätkä ne vilku.)

Punainen hiusväri on uskollinen kumppanini elämän tiellä, mutta siitä hankala, että se haalistuu turhan nopeasti. Nyt olen vihdoin keksinyt, miten tukka säilyy punaisena pidempään: ei pidä pestä hiuksia! Sain vihdoinkin aikaiseksi vaihtaa suoristusaineen keskinkertaisesta yllättävän hyvään*. Aineessa on vain yksi vika: se pitää ohjeen mukaan suihkia kosteisiin hiuksiin ja kuivata sitten hiukset läpikotaisin ennen suoristusta. Arvatkaa vain, ehdinkö ja jaksanko sellaista aamukoomassa tehdä. (En myöskään uskalla jättää mitään vaihetta väliin, koska pelkään, että sitten aine ei enää toimi.) Olen siis huijannut itseni aika monena aamuna uskomaan kuivashampoon tehoon, ja koska pesen hiuksia paljon harvemmin kuin ennen, väri hiipuu hitaammin. Hurraa!


*John Frieda Frizz-Ease 3-Day Straight Semi-Permanent Styling Spray. Sponsorit: lähettäkää muutama laatikko minulle, ja lupaan kehua!

torstai 6. syyskuuta 2012

Tyrnäystappio

Minulla on sellainen ongelma, että vierasvaraksi hankitut jäätelöt katoavat pakastimestani ennen kuin ensimmäinenkään vieras on ehtinyt käydä kylässä.

Nyt olen keksinyt ratkaisun: pitää ostaa pakkaseen sellaista jäätelöä, jota periaatteessa ihan kehtaisi tarjoilla ihmisille (ei siis välttämättä esim. Euroshopperia), mutta joka samalla on sen verran pahaa, että sitä ei itse tee mieli syödä!

Minun pakastimessani on siis tästä lähtien aina Aino-jäätelöiden uusinta tulokasta Tyrniluodon aarre. (Kyseistä makua ei muuten tällä hetkellä ole Pingviini-tuotteiden tuotehaun mukaan edes olemassa. Ehkä niitä hävettää?)

Päivän mietelause: Makuasioista ei voi kiistellä (mutta avautua niistä voi aina).

torstai 18. elokuuta 2011

Vinkkejä kiireiseen aamuun

Huomasin blogimme tilastoista, että joku oli eksynyt Varpun ja Irjan kammariin hakusanoilla "vinkkejä kiireiseen aamuun". No, tässäpä niitä vinkkejä nyt sitten tulee, jos joku viimeksi joutui lähtemään täältä tyhjin käsin.

VINKIT:

1.) Laita herätyskello soimaan.
2.) Etsi edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, niin ei tarvitse penkoa likapyykkikoria aamulla.
3.) Älä tilaa Hesaria, sen lukemisessa menee liian kauan.
4.) Älä suotta odottele kahvin tippumista. Juo sen sijaan kaakaota, jonka voi liuottaa vedenkeittimessä kiehautettuun veteen.
5.) Kulje sandaaleissa ympäri vuoden, näin sinun ei tarvitse etsiä ehjiä ja puhtaita sukkia aina aamuisin.
6.) Älä hanki lapsia.
7.) Pese tukka aina iltaisin. Aamulla tukka on kuitenkin jo melkein kuiva, joten sinun ei tarvitse föönata (ja latvat tykkää!)
8.) Lopeta meikkaaminen. Puuteria ehdit taputella naamalle bussissakin, ja ripsarin laittaa silmiin työpöydän ääressä jos on pakko.
9.) Hanki iso käsilaukku, jossa kannat kaiken varalta aina kaikkea mahdollista mukana. Näin sinun ei tarvitse aamuisin erikseen keräillä tarpeellisia tavaroita mukaan.
10.) Jos myöhästyt, voit aina vedota siihen että sinulla oli kiireinen aamu.

tiistai 16. elokuuta 2011

Ajansäästövinkkejä ja muita jännittäviä ilmiöitä

Odotatko vierasta, jonka tarkasta saapumisajasta ei ole varmuutta? Mene suihkuun - vieras tulee heti!

Jonotatko asiakaspalvelunumeroon? Oletko jonottanut jo ikuisuuden? Ryhdy syömään - siellä vastataan heti, kun suu on oikein täynnä!

Toimivan netin kunniaksi liitän tekstiini myös kuvia. (Vaihdoin palveluntarjoajaa, ja olen ollut 3G-verkossa yhtäjaksoisesti jo yli puolen tunnin ajan. Hurraa! Jos joku kaipaa hitaita reaktioita, pitkiä jonotusaikoja ja tietämätöntä asiakaspalvelua, voin suositella edellistä operaattoriani mitä lämpimimmin.) Osaako joku kertoa, mitä seuraavassa kuvassa on? Tarkoitan siis noita pisarajuttuja, jotka kiiluivat yössä epäilyttävästi - minun piti ihan mennä mökin pihalle tarkistamaan, että mitä ihmettä. Päivällä niitä ei ollut. Pahkahikeä? Koivun pissaa?

Salaperäinen ilmiö Savonmaan yössä.

Kasvupaikka.
Kyllä luonto on sitten ihmeellinen. Eilenkin metsässä kasvoi puita. Uskomatonta!

torstai 11. elokuuta 2011

Epiloinnin ihanuudesta

Rakkaat lukijani,

Haluan kertoa teille vapautuksen sanaa! Elämääni on löytynyt valo! Tajusin nimittäin, että on parempi uskaltautua epiloimaan kainalokarvat pois, kuin elää tuskallisessa höyläilyn maailmassa.

Innoittajani tässä epilointiasiassa on ollut sisareni, joka on epiloinut omat kainalonsa jo ties kuinka kauan. Minäkin olen jo pitkään epiloinut säärikarvani, mutta kainaloihin en ole uskaltanut epilaattorilla koskea. Sillä sattuuhan se kuitenkin jonkin verran, ja kainalot ovat herkät. Noin kuukausi sitten kyllästyin lopulta siihen, että kainaloni olivat lähes päivittäisen höyläämisen jäljiltä punaisen läikikkäät. Ja aina kainaloissa tuntui olevan häiritsevän pieni karvansänki jäljellä. Tartuin epilaattoriin, ja epiloin kaikki karvat kainaloista. Kyllähän se vähän kirpaisi, mutta ei se ylivoimaisen tuskallista ollut. Kainalot punoittivat hetken aikaa, mutta jo seuraavana aamuna iho oli normaalin näköinen.

Ja nyt, kainaloiden iho on normaalin värinen ja pehmeä. Ei heti kasvavaa häiritsevää sänkeä (sänki kasvaa toki myöhemmin, mutta harvalukuisempana), eikä ikävää punoitusta! Suosittelen!

Kainalo höyläämisen jälkeen (vas.) ja epiloinnin jälkeen (oik.).

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kunnia aamutakeille

Hei, Irja täällä! Toivottavasti joku vielä muistaa minut! Minulla olisi paljonkin kerrottavaa muuttamisen ihanuudesta, internet-yhteyden hankkimisen vaikeudesta ja siitä, kuinka vihdoin internetin saavutettuaan saattaa huomata, että syötteenlukijassa on yli 500 lukematonta päivitystä.

funny pictures-Wat u mean get off computer? I jus got on.

En kuitenkaan kirjoita näistä aiheista, vaan kerron, miten vapaapäivinä kannattaa toimia:

Jos voit tehdä jonkin asian yöpuvussa, älä pukeudu. Tänään minä olen tehnyt yöpuku päällä ainakin seuraavia asioita: Syönyt aamiaista pitkän kaavan mukaan. Koonnut vaaterekin (mainitsemisen arvoinen projekti, koska onnistuin kokoamaan sen oikein vasta kolmannella yrittämällä). Järjestänyt vaatehuoneen (olen niin säälittävä nipo, että minun piti saada samanlaiset vaatteet samanlaisiin henkareihin...). Taistellut kaksi tuntia saadakseni ensin tietokoneen auki ilman, että se räjähtää (siltä se nykyään kuulostaa aina käynnistettäessä) ja ostaakseni sitten bussiliput lomamatkailutarkoituksiin (Luottokorttimaksu: ei onnistunut. PayPal-tilin luominen: onnistui ymmärrettyäni, että puhelinnumerostani puuttuu välilyönti. Ymmärsin sen vasta melko pitkän ajan kuluttua.)

Sitten soi ovikello. Hämmennyin (Ei kukaan nykyään soita ovikelloa varoittamatta! Se on varmasti joku moottorisaharaiskaaja!), mutta vedin aamutakin ylleni ja avasin oven. Sen takana oli uskonnollisia julistajia. Aloin välittömästi etsiskellä varastoistani kohteliasta torjuntaa - mutta minun ei tarvinnut torjua ketään! Koska olin aamutakissa kahden aikaan iltapäivällä, julistajat nähtävästi tulkitsivat, että olen sairaana. En edes valehdellut, vaan sanoin vain, että nyt ei ole kovin hyvä hetki (ei ollutkaan, olin viimeinkin päässyt maksamaan bussilippuja, ja pelkäsin istunnon vanhenevan kesken kaiken), ja he lähtivät pois annettuaan minulle vain yhden mainoslappusen! Ei keskustelua, ei kysymyksiä, vain paremman voinnin toivotukset! Aamutakit kunniaan!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Optinen harha

Jos tahtoo isommat rinnat, ei välttämättä tarvitse mennä silikonitohtorin luo. Joskus riittää, että laittaa ylleen pallokuvioisen* trikoopaidan, ja efekti on tämä:
Värit muutettu kirjoittajan anonymiteetin varjelemiseksi (koska aion luonnollisesti tehdä tästä paidasta kesän 2011 tavaramerkkini).
(Blogger yrittää nähtävästi sensuroida minua, koska antoi odotella vähän joka välissä - tämän tekstin tuottamiseen kului melkein tunti. Siihen minä totean vain, että TISSIT.)

* Tarkennettakoon, että pallot ovat siis todellisuudessa samankokoisia.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Kauneutta arkeen, ole hyvä

Tässä sitä yritetään pitää jonkinlaista lifestyle-blogia, mutta sisustusaiheet loistavat poissaolollaan! Ei tällainen sovi alkuunkaan! Onneksi kotini pursuaa pikantteja yksityiskohtia, joten tilanne on helppo korjata.

Tiedättekö, mikä seuraavassa kuvassa on?


Sehän on tietenkin työtuolini jalka, joka on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka kykenen luomaan kauneutta ja harmoniaa ympäristööni.

Alussa oli parketti, joka oli alkanut näyttää huolestuttavan lommoiselta työpöydän ympäristössä työtuoliini asentamistani huopatassuista huolimatta. Eräänä päivänä hermostuin irtoileviin huopatassuihin ja koko ajan pahemmin vaurioituvaan lattiaan, ja virkkasin jämälangasta somat sukkaset jokaiseen tuolinjalkaan.

Tarkkasilmäisimmät saattavat nyt ihmetellä, missä ne somat sukkaset oikein ovat, kun ei niitä ainakaan kuvassa näy. Noh, nehän ovat tietenkin imurini vatsassa - oli kerran siivouspäivä, ja arvioin imutehon hiukan väärin. Onneksi olen luova ja taiteellinen ihminen, joten keksin heti, kuinka korjata tilanteen. Nyt muistiinpanovälineet esiin, jos sinäkin tahdot tehdä asumuksestasi soman ja kodikkaan!
  1. Ota neljä paritonta sukkaa. Jos sinulla ei ole sellaisia, onnittele itseäsi - pesukoneesi on kadehdittavan hyvin käyttäytyvää mallia. Kaksi paria rikkinäisiä sukkahousuja sopii myös erinomaisesti tarkoitukseen.
  2. Leikkaa kärjet irti.
  3. Tunge sopiva määrä jäljelle jäänyttä sukka(housu)materiaalia varpaiden kohdalle.
  4. Aseta tekemäsi mytyt hellästi tuolin jokaiseen jalkaan. 
  5. Sido villalangalla tai muulla sopivalla materiaalilla.
  6. Tilapäiset* lattiansuojukset ovat valmiit.
* "Tilapäinen" = Aika, joka menee tekemisen aikomisesta lankojen esille saamiseen ja uusien suojusten virkkaamiseen, ts. mitä hyvänsä kolmesta kuukaudesta hamaan ikuisuuteen.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Toivottu meikkipostaus

Minulta on aika paljon kyselty, mikä on hehkeän olemukseni ja huolitellun meikkini salaisuus (...no, jos ihan tarkkoja ollaan, ei ole kukaan tainnut ääneen kysyä, koskaan, mutta kyllä minä aistin, että kaikki pohjimmiltaan haluavat tietää).

Edes minä en ole luonnostani jumalaisen kaunis, vaan se vaatii hiukan työtä ja vaivaa, kuten oheisesta kuvasta näkyy:

 

Jos sinäkin tahdot olla yhtä hehkeä, annan mielelläni vinkkejä! Tässä siis arkiaamujeni kaunistajat:
  1. Pohjustus. Aloitan meikkipohjan luomisen yleensä jo edellisenä iltana menemällä nukkumaan noin kolme tuntia myöhemmin kuin olisi suotavaa. Jos oikein jaksan panostaa, syön myös suolaista ruokaa ja juon liian vähän nestettä. Sopiva turvotus silottaa juonteita ja korostaa eksoottisia tyynynpainaumia poskipäillä.
  2. Aamulla jatkan prosessia torkuttamalla muutaman kerran enemmän kuin kannattaisi. Näin pystyn keskittymään laittautumisessa olennaiseen, koska mihinkään muuhun kuin välttämättömään ei jää aikaa.
  3. Kun lopulta pääsen siihen vaiheeseen, jossa pitäisi siirtyä ihmisten ilmoille, laitan ensiksi hiukset (naaman voi hätätilassa kammata vasta työpaikan vessassa). Havainnekuvassa näkyy Irja sen jälkeen, kun olen vaivautunut pesemään hiukset jo illalla; aamulla tulos on toisinaan hiukan villi. Hiusten laitossa rutiineihini kuuluvat lämpösuojasuihke (kriteerit: halpa, ei sisällä alkoholia) ja suoristusrauta (ainoa kauneudenhoitotuote, johon olen oikeasti panostanut, enkä ole katunut, vaikka maksaessa sattui kukkaroon). Koska rautani on aidosti hyvä, suoristukseen menee ehkä 3-5 minuuttia. Omistan myös hiuslakan, muotovaahdon ja monta muuta purnukkaa, joita en ikinä käytä. Niistä tulee kuitenkin sellainen olo, että yrittää.
  4. Meikkipohjassa luotan puuteriin - kesällä ei voinut käyttää meikkivoidetta, koska oli aina hiki, ja kesän jälkeen en ole tullut ottaneeksi muita aineita käyttöön. Olen jo vuosikausia käyttänyt sen suomalaisen kosmetiikkavalmistajan vaaleinta kivipuuteria, joka on aika huonoa ja tätä nykyä mielestäni myös ylihintaista, mutta ei ole kiinnostanut etsiä uuttakaan. Jos iho oikein kukkii, saatan kaivaa myös (luultavasti Tarjoustalosta vuonna 2007 ostetun) peiteaineen esiin. Yleensä en ehdi. Mineraalimeikeistäkin olen kuullut, mutta en oikein ymmärrä, kuinka joku voi ennättää pyöritellä niitä iholleen vaikkapa pirullisena ihan tavallisena maanantaina...
  5. Hiusten suoristuksen lisäksi toinen ehdoton kauneusrutiinini on ripsivärin laitto. Luotan siihen lämpimällä vedellä lähtevään, koska vesiliukoiset ovat heti poskilla ja vedenkestäviä en jaksa poistaa. Tällä hetkellä ripsivärini on vanha ja paakkuuntunut, mutta onneksi pääsen vielä tässä kuussa glamouria tihkuvalle risteilylle läntiseen naapurimaahamme, joten voin ehkä ostaa uuden!
  6. Ripsivärin levityksessä tavaramerkkini on reilu annostelu - päivittäisestä käytöstä huolimatta onnistun joka kerta maskaroimaan myös kulmaluuni ja / tai poskipääni. Siksi viimeistelen ehostukseni vanupuikolla, jolla poistan ylimääräiset esiintymät muualta kasvoista.
  7. Valmista! Saa tulla pyyhkimään!

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Wc-kori

Uusi vuosi ja uusi hääkausi on alkanut, ja vuoden ensimmäiset ruuhkaryysijäisetkin (lue: häämessut) pidetään jo parin viikon päästä. Tällaisilla messuilla jo useamman kerran käyneenä pahoin pelkään, ettei siellä tälläkään kertaa oteta tarpeellisella vakavuudella esille kenties tärkeintä hääjuhlien onnistumiseen vaikuttavaa yksittäistä tekijää; nimittäin wc-koria.

Mikä sitten on wc-kori? Se on hääjuhlapaikan wc-tiloihin käsienpesupaikan yhteyteen sijoitettu kori, johon on asetettu asiaankuuluvia tarvikkeita häävieraiden käytettäväksi. Ei siis todellakaan riitä, että morsian, sulhanen, kaasot ja bestmanit muistavat hankkia itselleen varasukkahousut / särkylääkettä / taskumatin hääpäiväksi. Huolellinen hääpari huolehtii myös vieraidensa hyvinvoinnista kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa.

Voidaan olettaa, että alkeellisimmissakin huusseissa on häävieraiden käytössä wc-paperia, joten sitä ei wc-koriin tarvitse laittaa. Käsidesinfiointiainetta tai -pyyhkeitä koriin voi kuitenkin lisätä, sillä eihän ole mukavaa jos taudit leviäisivät häissä. Käsirasvaa ja nenäliinoja kuluu myös takuuvarmasti. Vessareissulla saattavat naisvierailta revetä sukkahousut, joten sukkahousupaketit kuuluvat itsestäänselvästi wc-koriin. Lisäksi on hankittava väritöntä kynsilakkaa, jos sukkisten silmänpakoja tapahtuu enemmänkin ja varasukkahousut loppuvat kesken. Vieraiden kampauskin saattaa lässähtää, joten hiuslakkaa ja kampaa tarvitaan aina. Nutturakampauksista tippuu juhlien tuoksinnassa helposti pinnejä, joten niitä ja hakaneuloja on hyvä laittaa wc-koriin. Ompelusettiäkin voidaan tarvita nappien irrotessa. Kynsien lohkeamisen varalta kynsiviilaa saatetaan tarvita, ja meikin korjailuun ovat yksittäispakatut vanupuikot sopivia. Puuteripaperilla saavat vieraat ylimääräisen kiillon nenältään pois.

Jos häät järjestetään kesällä, niin kuumana päivänä saattaa itse kunkin dödö pettää. Siksi suihkutettavaa deodoranttia on varattava wc-koriin (roll-on ei hygieniasyistä sovi yhteiskäyttöön). Laastareita ja rakkolaastareita voidaan laittaa pikkunirhaumiin, ja särkylääkkeellä saadaan kolotus ja närästyslääkkeillä liika hapokkuus pois (ei kuitenkaan lääkkeitä lasten ulottuville!). Yskänpuuskat talttuvat kurkkupastilleilla. Terveyssiteitä ja tamponeja laitetaan tietenkin naisten puolen wc-koriin.

Vastuuntuntoinen hääpari laittaa myös kortsuja sekä miesten että naisten wc-koreihin, sillä olisihan epämiellyttävää jos häiden jälkeen morsiamen opiskelukaveri joutuisi pyytämään hääparilta sulhasen serkun puhelinnumeroa kysyäkseen onko aroilla alueilla ollut punoitusta ja kutinaa viime aikoina... Wc-korin kruunaa morsiamen itseriimittelemä vessaruno. Sen kirjoittamiseen kannattaa käyttää hieman aikaa, niin hääpari antaa itsestään huolitellumman vaikutelman.

Tämä wc-korin esimerkki kertoo meille sen, kuinka pienetkin yksityiskohdat vaikuttavat suuresti häiden onnistumiseen kokonaisuutena. Tulevat hääparit: älkää ylenkatsoko wc-koria, vaan käyttäkää sen valmisteluun aikaa ja energiaa!

Päivän mietelause: "Jos sulle vieras tulee yllättävä hätä, älä tätä wc-koria käyttämättä jätä! Sieltä sukkahousut uudet sä käytät, ja paremmalta juhlissamme taas näytät."

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hyödyllinen neuvo

Säästäväisyys on monessa suhteessa hyvä asia. Minäkin pyrin useimmiten kuluttamaan järkevästi ja harkiten. Sisäänrakennettu saiturini on kuitenkin hieman epäjohdonmukainen. Vaikkapa ruokakaupassa saatan ensin vertailla suurella hartaudella wc-paperimerkkien hintoja, etten vain maksaisi yhdestä rullasta liikaa, minkä jälkeen päädyn kassajonossa ostamaan kuuden euron ylihintaisen kermaällötysjäätelön, koska on maanantai / väsyttää / tekee mieli jotain hyvää / en kuitenkaan jaksa tehdä ruokaa, joten voin ihan hyvin syödä päivällisen kalorit jäätelön muodossa.

Olen myös huomannut säästäväni tulitikkuja. Tulitikkupuntti maksaa... ehkä euron? Olen ostanut puntillisen tikkuja arviolta pari vuotta sitten, ja askeja on vielä runsaasti jäljellä. En siis todennäköisesti menisi vararikkoon, vaikka raapisin suorastaan useita tikkuja vuorokaudessa. Kuitenkin pyrin vaistomaisesti selviämään yhdellä tikulla illassa, vaikka sytyttäisin monta kynttilää eri puolille huonetta. Onhan siinä oma jännityksensä, mutta ei se aina ole kovin järkevää.

Toimin siis luontaisesti esimerkiksi näin tahtoessani lisätä kynttilänvaloa ympärilleni:

Yksi sormistani ei sentään palanut pois, vaan kompositio oli harmonisempi neljällä sormella. Minä todella mietin näitä asioita, ei taidetta huiskimalla tehdä!
Kuvassa esitetyllä metodilla suoraan paketista otetun tuikkukynttilän syttyminen kestää juuri niin pitkään, että sytyttäjä ennättää polttaa näppinsä.

Potentiaalinen lukija: jos sinäkin huomaat empiväsi tulitikkurasian äärellä, ole viisaampi kuin minä. Ota neuvosta vaari, ja käytä sitä tikkua!

Päivän mietelause:

Lue sijs hyue Lapsi teste / 
Tulenteco oppi ilman este. 
Nijte muista Elemes aina / 
nin Irja sinun Wijsautens laina.

Ajastan tämän tekstin hetkeen, jona almanakassa kerrotaan auringon Helsingissä laskevan ja kynttilät luultavasti alkavat vähitellen syttyä. Ehkäpä joku havahtuu ja ottaa opikseen, ja minä en ole polttanut näppejäni turhaan!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Päiväkahviseuraa

Pieniä kikkoja, joiden avulla voi tehdä arjesta juhlaa: juo päiväkahvisi kuninkaallisessa seurassa. Sopii erinomaisesti myös aamu- ja iltakahvihetkiin!

Näin se käy:


Puss och kram,
Irja, Vickan och Daniel

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Irja ei ole negatiivinen ihminen

Nyt on putki päällä! Joka päivä minä vain kirjoitan tänne jotain, vaikka ikinä ei ole mitään asiaa! Blogi on kyllä viemäreistä verrattomin - vetää sisäänsä kaiken, mitä sinne jaksaa kaataa! (Keittiöni viemäri ei valitettavasti ole yhtä verraton. Katselin hetki sitten vähän huolestuneena, kuinka tiskiveden poistuminen k-e-s-t-i ja k-e-s-t-i. Mitähän myrkkyjä sinne tällä kertaa kaataisi? Yritin taannoin olla ekologinen ja hoitaa homman etikalla ja soodalla. Pyh. Jännä sihinä kuuluu, mutta muuten ei tapahdu mitään. Myrkkyä tänne vain!)

Noh, taas tuli käytyä sivupoluilla. Tarkoitukseni oli siis luoda kirjallinen todiste siitä, että aina en huou pahaa tuulta ja marise asioista. Minä en nimittäin valita esimerkiksi lumesta ja pakkasesta. Molemmat ovat hieno asia, ja minä otan ne ilolla vastaan marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Kyllä lumi totisesti loskan voittaa, ja pimeyskään ei ole yhtään niin pimeää, kun maa on valkoisena. Pakkanen taas selättyy villahousuilla. Nyt on siis oikein hyvä, kerrankin!

tiistai 30. marraskuuta 2010

Joulun resepti

Nyt on neiti talonmiehen joulu noin niin kuin materiaalisella tasolla valmis. Siihen tarvitaan:
  • partiolaisten joulukalenteri (Joulukalenteri pitää olla, ja sen pitää olla sellainen, jossa luukusta paljastuva kuva sopii alkuperäiseen kuvaan. Partiolaisten kalenterissa sopii.)
  • adventtikynttelikkö ikkunalaudalle (Sellainen epätrendikäs ja ruma kapistus, jota jo Irjan lapsuudenkodissa käytettiin. Sitten neiti talonmies vei sen mukanaan muuttaessaan omaan kotiin, ja isän ja äidin piti ostaa uusi. Irja on aika mukava tytär.)
  • glögiä.
Joulukuusi valoineen minulla on ympäri vuoden, joten sitäkään ei tarvitse erikseen käydä kaatamassa (muovisen pöytäkuusenihan olen toki käynyt itse moottorisahalla kaatamassa muovikuusimetsästä). Että se on sitten siinä. Ei paineita, ei stressiä - kaikki on valmista!

Joulurauhan vallitessa sielussa tekee mieli jakaa hyvästään muillekin. Lahjoitan siis virkistävän talvijuoman reseptin kaikelle kansalle ihan ilmaiseksi. Siihen tarvitaan:
  • glögitiivistettä
  • kivennäisvettä.
Sekoita ja nauti, niin minäkin parhaillaan teen. Sopii joulun lisäksi myös kesään, testattu on!

lauantai 6. marraskuuta 2010

Paskartelunurkka esittää: Lampunvarjostin

Useamman kuukauden ajan etsin sopivaa lampunvarjostinta lastenhuoneeseen. Sellaista ei tullut vastaan suurista huonekalukaupoista, pienistä sisustusliikkeistä eikä netistä. Lopulta päätin reippaana tyttönä tuunata varjostimen itse mieleisekseni.

Lampunvarjostin alta

TARVIKKEET:
1 halpa riisipaperivarjostin, ⌀ 50 cm (saa mm. Prismasta)
1 setti vesivärejä
1 sivellin

Riisipaperivarjostin kootaan palloksi, ja se ripustetaan narusta roikkumaan kattoon sopivalle maalauskorkeudelle. Vesivärillä maalataan mieleisiä kuvioita varjostimeen, kunnes se näyttää valmiilta. Annetaan kuivua yön yli. Kun väri on kuivunut, varjostimen voi asentaa kiinni lamppuun.

Lampunvarjostin sivusta

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Älä kokeile tätä kotona

Asioita, jotka pitäisi ehkä suosiolla jättää ammattilaisten hoidettaviksi: nieluviljelyt ja vastaavat ronkkimiset. Lukeminen omalla vastuulla - teksti sisältää tarpeettomia anatomisia yksityiskohtia ja puhdasta tyhmyyttä.

Lähtökohta: Irjalla on kurkku kipeä ja muutenkin kehno olo. Hänellä on myös taipumusta luulosairauteen ja suuri vastenmielisyys lääkärissä käymistä kohtaan. Lisäksi lähipäivinä on tiedossa lentomatkustamista, ja lentäessä flunssaisuus ei ole kovin toivottavaa.

Jatkotoimet: Irja juo pari päivää Finrexiniä, yrittää nukkua yönsä kunnolla ja suggeroida itsensä terveeksi ajattelemalla kukkasia ja linnunlaulua. Olo ei ole enää yhtä kehno, mutta kurkku on kipeä edelleen. Luulosairaalloisuutensa vuoksi Irja ei vain voi antaa ruumiinsa rauhassa parantua, ja lääkäriinhän ei mennä ennen kuin paareilla viedään. Niinpä Irja päättää selvittää itsenäisesti taskupeilinsä avulla, mistä on kyse. Ah ja voi, nielurisat ovat turvoksissa! Odottavan aika on pitkä, joten Irja päättää nopeuttaa tervehtymistään kaivelemalla nielurisoistaan mahdolliset proput pois; ihan varmasti niillä on yleistä terveydentilaa rappeuttavia vaikutuksia. Niinpä hän ronkkii risojaan vanupuikoilla ja erilaisilla kokeellisilla välineillä oksennusrefleksiä uhmaten, kunnes huomaa veren virtaavan.

Lopputulos: Proput ovat paikoillaan. Kurkku on toispuoleisesti kipeä. Lisäksi vasempaan korvaan koskee. Hyvää lentomatkaa, Irja!

Päivän mietelause: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. M.O.T.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Vasen jalkani

Tänään (tai siis eilen, minähän laitan tämän ajastukseen, jotta voisin synnyttää valheellisen vaikutelman itsestäni reippaana aamuvirkkuna) olen esiintynyt kotona seuraavanlaisessa asussa:



kengät: etenkin kärjistä ahtaat
villasukat: aivan liian suuret
housut: tyylikkään kokonaisuuden kruunaavat lököttävät reisitaskuhousut

Tavoitteena on siis saada jalkineista vähemmän ahdistavat, ja ennenkin hyväksi havaittu keino on tunkea villasukitettu jalka kenkään - itkulla tai ilman - ja tepastella sitten kotona edestakaisin. Aiemmin olen kyllä käyttänyt sellaisia sukkia, joiden kantapää sentään jotenkin mahtuu kengän sisään... Tykkään myös tuosta jalkapöydän kupruilusta.

Päivän mietelause on lainaus Lempi Torpan toimittamasta teoksesta Jokaisen naisen kirja (Kustannusosakeyhtiö Kivi 1946, 3. painos):
Oikein pukeutuva nainen käyttää:

KOTONA
kesällä pumpulipukua, talvella lämmintä villapukua, jonka suojana on esiliina tai työtakki. Lepohetkinä hän voi käyttää lämmintä, pitkää villa-, sametti- tai silkkimatlasoitua, vanulla pehmustettua kotitakkipukua, mukavia, pehmeitä jalkineita tai tohveleita.
Auttaisikohan, jos edellä esittelemääni kokonaisuuteen lisäisi esiliinan?

tiistai 12. lokakuuta 2010

Säästövinkkejä

Pää sekaisin ilman päihteitä: ota päiväunet. Jo ihan vaan viidentoista minuutin muuttuminen puoleksi, puoleksitoista tai kolmeksi tunniksi sekoittaa ajantajun tehokkaammin kuin hilpeinkään baari-ilta. Jos itsensä saisikin sohvalta pystyasentoon seitsemän(toista) torkkuherätyksen jälkeen, toimintakyky joka tapauksessa lamaantuu ja refleksit hidastuvat koko loppuillaksi. Koherenttien lauseiden muodostaminen on lähes mahdotonta (minun piti tässä välissä myös varmuuden vuoksi tarkistaa, muistanko oikeasti, mitä sana koherentti tarkoittaa). Parhaassa tapauksessa pöhnäinen olotila heijastuu myös ulkoiseen olemukseen: naama on turvoksissa ja kuola poskella.

Halvat huvit: aina yhtä viihdyttävä lukihärö. Näin taannoin jossakin kirjoitettavan zumba-kurssista. Luin sanan kuitenkin toistuvasti väärin, ja ihmettelin kovasti, mikä kumman zombie-kurssi. Kuka nyt sellaiselle tahtoisi mennä ja miksi? Totuuden paljastuttua jaksoin hihitellä tuolle koko illan, etenkin, kun merkitysten yhdistyttyä mielessäni pystyin vain näkemään sieluni silmillä salin täynnä zumbaavia zombieita.