sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Iltiksessä osataan taas

Pitäisi lakata lukemasta Ilta-Sanomien nettisivuja - sen verran usein siellä tulee huonolle tuulelle. Päivän vitsiuutinen kaikille krapulaisille sunnuntaiklikkailijoille on taas kerran peräisin Huuto.netistä. Näin siellä:


Ilmoittaja hirmuisen oivaltavasti vitsailee, kuinka nalkuttava vaimo myydään tarpeettomana, hyvää ruokaa se sentään tekee, sopii tulla noutamaan mahdollisimman pian, heh hehe hee.

Iltiksen "uutisessa" puolestaan kerrotaan ilmoituksen sisältö, spekuloidaan sen taustoja ja kannustetaan sitten kaupankäyntiin näin sattuvasti sanoen:


Yksittäisten nettihuutokaupassa ilmoittajien aivoitukset ovat asia erikseen. Kohtuullisen laajalevikkiseen lehteen (verkkoversio mukaan luettuna) kirjoittava henkilö sen sijaan voisi miettiä sananvalintojaan edes pienen hetken verran, ennen kuin yrittää vitsailla. (Ainakin toivon, että tuossa yritetään huumoria. Voihan Ilta-Sanomien virallinen kanta tietysti myös olla, että nyrkki on naiselle sopivin kumppani.)

Hei, Inka: Jotkut lentävät lauseet vain ovat liian kuluneita käytettäviksi. Perheväkivalta ei kuitenkaan ole suoranaisesti hauska asia.

torstai 27. syyskuuta 2012

Paleltaako?

Ilmatieteen laitoksen sivuilla povataan tuleville päiville tällaista säätä:

Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota noihin punaisiin numeroihin. Sitten tehdään pieni ajatusleikki.

On maanantai. Olet lähdössä ulos. Mitä seuraavista laitat jalkaasi?
a) nahkasaappaat
b) ballerinat
c) Uggit
d) nilkkurit
Minun valintani: ilman muuta b). Kaikkien muiden valinta: nähtävästi mikä tahansa muu kuin b).

Tänään aloin ihmetellä, onko talvi tullut huomaamattani, kun ei kukaan muu enää näytä kulkevan ballerinat jalassa, mutta eipä tuo siltä lämpötilojen perusteella näytä. En tajua. Jos on toistakymmentä astetta lämmintä, en takuulla laita jalkaani mitään saappaita (no, kumisaappaat saatan laittaa, mutta se nyt on vähän eri asia)! Mikä teitä vaivaa, ihmiset? En kai ole ainoa, joka ei ole edes harkinnut talvikenkien kaivamista kesäteloiltaan?

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kuin kaksi marjaa

Olen nähtävästi perinyt hiuslaatuni vanhempieni koiralta (tai koira minulta, mistäpä sen tietää). Perinnöllisyys on kyllä jännä juttu!


(Luonnossa yhdennäköisyys on ilmeisempi, mutta Paintilla ja itse itsestäni räpsimillä kuvilla tämä on parasta, mihin pystyn.)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Pastamaisia lounashetkiä!

Kaipaatko herkullista ja nopeasti valmistuvaa suuhunpantavaa? Toimi näin:
  1. Osta Lidlistä valmistortellineja.
  2. Mene kotiin.
  3. Laita levy kuumenemaan.
  4. Laita  kuumenemaan se levy, jonka päällä kattila on.
  5. Pane tortellinit kiehuvaan veteen pariksi minuutiksi.
  6. Havaitse, että siivilä on likaisena lautaspinon alla.
  7. Etsi kattilaan kansi ja kaada keitinvedet pois kannen kaatoaukon kautta siivilän sijasta.
  8. Varjele käsiäsi kuumalta höyryltä ja hellitä kannesta ratkaisevaksi millisekunniksi.
  9. Katso, kun 3/4 tortellineista valahtaa (ei aivan puhtaaseen) tiskialtaaseen.
  10. Etsi siivouskomerosta (käyttämättömät) kumihanskat ja nouki tulikuumat tortellinit tiskialtaasta takaisin kattilaan, koska NÄMÄ SYÖDÄÄN VAIKKA VÄKISIN, SAAMARI. 
  11. Noin viikon altaassa lionneeseen kulhoon pudonneet yksilöt voit halutessasi laittaa biojätteeseen. Jos haluat elää vaarallisesti, syö toki myös ne.
  12. Huuhtele ensin kylmällä vedellä.
  13. Kun tajuat, että kylmä pasta ei ole kovin maukasta, huuhtele haalealla vedellä.
  14. Nauti!
Ajastan tämän kirjoituksen sopivasti lounasaikaan, niin ohjeistuksesta on mahdollisimman paljon hyötyä kaikille, jotka pohtivat, mitä tänään syötäisiin.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Hätäaputöitä

Kun hätä on suurin ja ihminen on kaukana kotoa, apua ei ole aina helppo löytää. Minä päätin helpottaa luonani kyläileviä hädässä ja paskartelin vähän:

Kotonani ei ole oikeasti nän harmaata, mutta kun kuvaa vanhalla pokkarikameralla syyskuisena yönä, lopputulos on väistämättä daideellisen hämärä.
Koska olen niin ylpeä kätteni töistä, laitetaan vielä lähikuva:


Kyllä Dc-fix on sitten ihmeellistä! (En kyllä tajua, miten jotkut pystyvät päällystämään sillä kokonaisia keittiönkaapistoja, kun minulla tulee kupruja jo tuollaisessakin projektissa. Toisaalta en ikinä onnistunut kontaktimuovittamaan koulukirjojakaan siististi, vaan aina puhkoin lopulta ilmakuplia nuppineulalla, kun epäsiisti lopputulos otti päähän.)

P.S. Jos joku nyt aikoo huomauttaa epäsymmetrisyydestä ja kupruista ja sen sellaisesta: älä ole ilonpilaaja, ole hiljaa!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Olenko normaali?

Irja kohtaa elämän, osa 476: Sähkölasku.

Pitkäveteisen jaarittelevan dokumentaarisen tosi-tv-sarjan tässä jaksossa Irja saa sähkölaskun ja alkaa pohtia, onkohan hänen sähkönkulutuksensa turvallisen keskimääräistä, pitäisikö hänen olla ylpeä säästäväisyydestään vai ryhtyä sammuttelemaan valoja ja alistua vihdoin energiansäästölamppujen käyttäjäksi. Irja päättää kysyä Googlelta apua, mutta Google saa kryptisillä ja osin vanhentuneilla vastauksillaan Irjan entistä hämmentyneemmäksi.

Irja päättää kirjoittaa asiasta blogiin ja toivoo, että mahdollisimmat monet paikalle sattuneista jakaisivat kommenttiosastolla näkemyksensä kotitalouksien (erityisesti yhden hengen asuttamissa kerrostalohuoneistoissa, mutta muutkin käyvät) normaalista sähkönkulutuksesta vuositasolla. (Irjan sähkönkulutukseksi vuonna 2012 on siis arvioitu 730 kWh. Vertailukohteita edellisiltä vuosilta ei oikein ole, koska edellisen vuoden aikana Irja muutti majaa kahdesti ja sähköyhtiötäkin kerran.)

P.S. Omistettu blogikollegalleni Varpu "Sokea" Vapaalle: ai ei muka ollut pilkkuja tuossa minun pullossani? Jos et minua usko, niin usko nyt edes kuvaa (jonka muuten otin vessassa sekä sinun kunniaksesi että siksi, että siellä oli paras valo):


Niille lukijoille, joiden kanssa en ole väitellyt hajuvesipullojeni ulkonäöstä, kerrottakoon, että kirjoitin sekä edellisessä kappaleessa että tuota kuvaa nimetessäni sanan pilkkuja ensiksi muotoon pilluja. Otsikon kysymys koskee ehkä elämääni muutenkin kuin suhteessa sähkönkulutukseen. Tai sitten minun pitäisi viimeinkin opetella se kymmensormijärjestelmä kunnolla.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Mennään bussilla - jos osataan

Tässä on Helsingin seudun liikenteen matkakortin lukulaite:


Tässä on kaksi ongelmakohtaa kyseisessä laitteessa:


3 = "koko alue" 
L = "lähiseutu" 
satunnainen käyttäjä = "Siis mikä alue? Mikä seutu? Kumpi noista? Miksi?"

Jos tarkoitus on, että avuttomampikin matkailija kykenee toimimaan liikennevälineissä itsenäisesti, ei noista nimityksistä paljonkaan apua ole. Aina pitää huudella henkilökuntaa apuun.

Olen hiljalleen alkanut entistä lämpimämmin kannattaa järjestelmää, jossa yksittäiset joukkoliikennematkat maksettaisiin taitetun matkan pituuden perusteella. En kylläkään siksi, että osaisin tai jaksaisin puntaroida muutoksen laajempia vaikutuksia. Käyttäisin vain mieluummin sellaisia järjestelmiä, joiden toimintalogiikan (edes jollain tasolla) arkijärjelläni hahmotan.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kirja-arvostelu: Raksa

Olin jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut Tuomas Vimman uusimmasta kirjasta nimeltä Raksa (julkaistu 2011, pokkari 2012). Kirjan remonttiaihe vaikutti todella mielenkiintoiselta, ja jokin Vimman kirjoitustyylissäkin taas vetosi, kun kirjaa pläräilin kaupassa. Olen lukenut hänen kaksi ensimmäistä kirjaansa (kolmatta en), ja niitä oli kaikesta yliampuvuudesta huolimatta hauska lukea, kun ne olivat sellaista höpöhöpöä. Vähän kuin chicklittiä, mutta unisex-tyylillä. 

Kuva: gummerus.fi

Raksa alkoikin lupaavasti, juonenkehittely oli onnistunut. Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, että kirja on toimitettu huonosti. Typoja riitti, ja mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän sen kieli alkoi ärsyttää minua. Minua nyppi sanojen kirjoitusmuoto ("kolleega", "slipooveri"), henkilöiden käyttämä puhekieli kirjoitettuna, ja muutamat räikeät epäjohdonmukaisuudet juonessa. En nyt odotakaan tarinan olevan mikään tosielämän dokumentti, mutta tuntui, että juonessa oli paljon rimanalituksia ja köykäisiä aasinsiltoja tapahtumien ja ihmisten välillä.

Kaikesta huolimatta kirjan imu vei minut mukanaan, ja luin pokkarin parissa päivässä. Kirjan lopetettuani olo oli kuitenkin taas vähän petetty (samoin kävi aiempienkin Vimman kirjojen kanssa). Miksi niin tökerö loppu? Kirja ei ollut missään vaiheessa hauska eikä romanttinen, vaikka takakansi niin vähän vihjasikin.

Palaan lukemaan taas omaa rakasta Jouni Hynystäni, jonka Karjalaista rulettia olen pitänyt yöpöydällä jo kuukauden. Sitä kirjaa ei ainakaan tule ahmittua muutamassa päivässä, vaan sitä nautitaan paloissa vähän kerrallaan (jäämmekin sitten pohtimaan että mitä se kertoo sen kirjan laadusta...).

perjantai 14. syyskuuta 2012

Marmatusta mainonnasta

Juuri kun pääsin marmattamasta, kuinka turhaa on naukua nyt jostakin guacamolesta ja vielä soitella eto asiasta joka paikkaan, hei haloo!!, joudun toteamaan käyttäneeni juuri itse noin tunnin verran elämästäni siihen, että metsästin ensin erään asiakaspalvelun yhteystiedot käsiini (ei ollut helppoa!) ja muotoilin sitten suunnilleen A4-arkin verran palautetta - kaikki sen vuoksi, että olen saanut liikaa (lue: 2) mainossähköpostia, ja se ärsyttää ihan vain periaatteesta, koska olen vastarannankiiski ja vihaan melkein kaikkea mainontaa, ja erityisesti sähköpostiin tulevaa spämmäystä. Paraskin puhumaan, siis... En kerro vielä, mistä asiakaspalvelusta oli kyse, koska odotan ensin, mitä ne oikein vastaavat. Saatan tulla sitten tännekin kertomaan, miten kävi. Eikö ole jännittävää!

Tänään olen vihannut mainontaa erityisen paljon ehkä myös siksi, että erehdyin vastaamaan tuntemattomasta numerosta tulevaan puheluun, ja säälistä (se soittaja kuulosti niin ahdistuneelta) vieläpä suostuin osallistumaan minulle tyrkytettyyn mainontaa koskevaan kyselytutkimukseen. Sääli vaihtui pian ärtymykseksi, koska a) se tutkimusta tekevä tyttö kuulosti siltä, että ei ollut kertaakaan edes lukenut esittämiään kysymyksiä läpi (luki todellakin kaikki repliikkinsä paperista, ja vielä takelteli niin tehdessään) ja b) koko "tutkimus" oli niin epämääräinen (tuotteita oli valtava määrä ja kysymykset aivan epäjohdonmukaisesti laadittuja), että eniten hyötyä niistä tuloksista olisi saunassa sytykkeinä.

Ai niin, ja huolimatta siitä, että ovessani on periaatteessa kaksi mainoskieltolappua, jonkin lähipizzerian lappua tungettiin taas postiluukusta. Millä logiikalla ne olettavat, että menen ilomielin asioimaan yritykseen, joka toimii vastoin nimenomaista toivettani? (Varmaan samalla logiikalla kuin ne intomielet, jotka tunkevat vaalien alla omien ehdokkaidensa naamoja postiluukusta mainoskieltotalouksiin. Auttaahan se tietysti päättämään, ketä ei ainakaan tarvitse äänestää.)

torstai 13. syyskuuta 2012

Toiveita elokuvafestivaalien järjestäjille

Kohta on taas rakkautta ilmassa, ja anarkiaa myös. Leffafestarit, siis. Nuoruuteni päivinä kävin niillä hyvinkin ahkerasti, mutta viime vuosina ei ole niin kovasti enää houkutellut. Nyt ajattelin taas vähän yrittää. Pariin asiaan toivoisin kuitenkin parannusta.

Kun aikoinaan suuren maailman (ts. Helsingin - joo, olen kotoisin vieläkin hehkeämmältä paikkakunnalta) elokuvatarjonnasta hullaantuneena katsoin elokuvia oikein urakalla, tuli nähtyä aika paljon kuraakin. Ensin ajattelin, että syy on minussa, kun toinen toistaan kehutummat elokuvat eivät jaksaneet oikein sytyttää. Sittemmin päätin luottaa omaan makuuni ja oivalsin, että vika on festivaalikatalogeissa. Haluan realistisia teosesittelyjä, en ylisanoja! Kyllähän sen nyt ajatteleva ihminen tajuaa, että eivät kaikki elokuvat pienillä suomalaisilla festareilla vain voi olla helmiä sikojen joukossa. Silti jokaista hehkutetaan yhtä ylenpalttisesti, ja seurauksena on pettynyt katsoja. Voi keskinkertainenkin olla kiinnostavaa!

Toinen syy siihen, että olen viime vuosina käynyt ko. festareilla lähinnä katsomassa intialaisia elokuvia (joita ei muuten ole poimittu 25-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoon kuin yksi ainoa, ja sekin on piilotettu muiden aasialaisten elokuvien sekaan - pyh!) on se, että lippujen jonottamiseen meni aikanaan maku. Se oli monimutkaista, se! Nyt tuohon on saatu parannusta, kun lippuja voi ostaa myös verkosta - arvostan. Mutta:
  • Kaikkia lippuja ei voikaan ostaa samasta kaupasta, vaan osa OSTA-linkeistä ohjaa festivaalien omaan verkkokauppaan ja osa Finnkinon sivuille. Se on vähän epäkäytännöllistä, ja tulee käyttäjälle yllätyksenä.
  • Kaikkien elokuvien näytösajat on sivuilla erikseen lueteltu ja jokaisen näytöksen vieressä on erillinen OSTA-namikka. Finnkinon teattereissa esitettävien elokuvien kohdalla linkki vie kuitenkin puljun pääsivulle, ei suoraan kyseisen näytöksen lippua ostamaan. Onpa kätevää, etenkin kun Finnkinon sivut ovat ns. syvältä.
Lisäksi pännii se, että en saa tulostettua festarien omasta lippukaupasta hankkimiani lippuja, koska niitä ei lähetetä sähköpostiin erillisenä pdf-liitteenä vaan linkkinä uuteen "pdf-välilehteen" (kyllä on taas termit kohdallaan), joita tulostimeni ei pysty ymmärtämään vaan tulkitsee ne tyhjiksi sivuiksi.

Siinä kaikki tältä erää!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Jane Eyre

Hei, olen Varpu, ja olen koukussa Kotiopettajattaren romaaniin. Tai en varsinaisesti siihen Charlotte Brontën kirjaan, vaan kirjasta vuonna 2006 tehtyyn BBC:n draamasarjaan. YLE Teema näyttää parhaillaan tuota neliosaista sarjaa telkkarissa. Satuin katsomaan sitä sivusilmällä, ja jäin heti koukkuun. Päädyin etsimään romantiikannälässäni lisäjaksoja netistä, ja sieltä juutuubistahan ne kaikki löytyivät!

Ahmin koko sarjan kerralla eilen ja tänään. Mr. Rochester (Toby Stephens) on niiiiiiin kutkuttavan ihana! Ja Jane Eyrekin (Ruth Wilson) on juuri sopivan noheva kotiopettajattareksi. En haluaisi tuon sarjan loppuvan ollenkaan. Ja nyt jos minulta kysyttäisiin, että kumman kaa olisin mieluummin, Mr. Darcyn vai Mr. Rochesterin, niin valintani olisi epäröimättä Mr. Rochester. Hän on niin paljon eläväisempi, intohimoisempi ja komeampi kuin pökkelö Darcy. There, now I have said it.

Kumman kaa sinä olisit mieluummin?

torstai 6. syyskuuta 2012

Tyrnäystappio

Minulla on sellainen ongelma, että vierasvaraksi hankitut jäätelöt katoavat pakastimestani ennen kuin ensimmäinenkään vieras on ehtinyt käydä kylässä.

Nyt olen keksinyt ratkaisun: pitää ostaa pakkaseen sellaista jäätelöä, jota periaatteessa ihan kehtaisi tarjoilla ihmisille (ei siis välttämättä esim. Euroshopperia), mutta joka samalla on sen verran pahaa, että sitä ei itse tee mieli syödä!

Minun pakastimessani on siis tästä lähtien aina Aino-jäätelöiden uusinta tulokasta Tyrniluodon aarre. (Kyseistä makua ei muuten tällä hetkellä ole Pingviini-tuotteiden tuotehaun mukaan edes olemassa. Ehkä niitä hävettää?)

Päivän mietelause: Makuasioista ei voi kiistellä (mutta avautua niistä voi aina).

tiistai 4. syyskuuta 2012

Hei vaan ja terveisiä flunssasta.

Tässä kun on pää täynnä räkää, on sopivassa mielentilassa valittamaan asioista.

Ensiksi. Yksi päivän uutisista on, että Pirkka vaihtaa guacamoledippinsä nimen, kiitos valppaan toimittaja N. Shinglerin ja koko asiaa facebookissa ahkerasti jakaneen joukkueen. Tämä on nyt ilmeisesti valveutuneen kansalaisyhteiskunnan suuri voitto, ou jee.

Olen törmännyt eri tahoilla ties miten monta kertaa siihen järkyttävään tietoon, että Pirkka-guacamolessa on avokadoa vain 0,7 prosenttia. Eikös aiheesta naureskeltu jo silloin, kun ravitsemusterapeutti Hanna Partanen erehtyi neljän tähden illallisilla ko. tuotetta käyttämään? Jossain vaiheessa alkoi joka tapauksessa kyllästyttää - taas yksi esimerkkitapaus, jonka tarkoitus on saada ihmiset kiinnittämään enemmän ja enemmän huomiota siihen, mitä heidän lautasellaan on. Ruoasta tarvitsee nykyään olla niin kovasti jotakin mieltä. Äh. Minä mieluiten ihan vain söisin.

Joo, onhan tuollainen nimeäminen kovin harhaanjohtavaa, mutta
  1. tuoteselosteitakin saa lukea, siellä se sisältö kerrotaan
  2. en tajua, miksi tuollaisen asian takia pitäisi viitsiä soitella Evirat ja Keskot ja juristit läpi - vähän yliyrittämisen makua, sanon minä
  3. avokado on yliarvostettua maultaan joka tapauksessa (Eihän se maistu juuri miltään!), joten sen kun myyvät guacamolea ilman avokadoa, ei harmita.
Sitten. Blogger on muutaman kuukauden huudellut, että vanha käyttöliittymä poistetaan lähikuukausien aikana, siirry sinne, ole hyvä. En ole siirtynyt. Tänään sitten uhkailivat, että vanha käyttöliittymä poistetaan lähipäivinä, ja alistuin. Kuten arvata saattaa, en tykkää tästä uudesta. Siksi valitankin lopuista aiheista vasta joskus myöhemmin.