Eropeli

Joulun tunnelmassa piehtaroidakseni ajattelin esitellä teille "hauskan" seurapelin nimeltä Samarakas. Se on Väestöliiton psykologien suunnittelema korttipeli, jonka tarkoituksena on "mukavalla tavalla tukea ja vahvistaa parisuhdetta". Ostin moisen pelin kämppikselleni joululahjaksi, koska ajattelin, että peli voisi olla meille hyvä keskustelunavaaja, ja auttaisi syventämään suhdetta. Ja voi pojat, syvältähän se tosiaan onkin!

Ensinnäkin moittisin pakkauksen sääntökirjaa. Siinä ei ole kerrottu selkeästi sitä miten voittaja määritellään. Ei ole mitään järkeä pelata peliä, jos sitä ei voi voittaa.

Toiseksi, psykologien kehittämät 220 kysymystä vaikuttavat olevan suurimmalta osalta hyvin ärsyttäviä. On asioita, joista on aivan turha puhua, ja joista on tarpeetonta kumppanin kanssa keskustella. "Mikä kumppanisi sukulaisissa ärsyttää?" Kaikki. "Miten kumppanisi pystyy rauhoittamaan sinua riidan aikana?" No ei mitenkään, siksihän me riidellään! "Miten rakkaasi lataa akkunsa?" Laturilla. "Mitä rakkaasi kertoo sinusta viiden vuoden kuluttua?" No varmaan että "tuollahan se akka makaa sohvalla blogeja lukemassa". "Mistä asioista teidän kahden on helppo sopia?" NO EI V*TTU MISTÄÄN!

Ehkä tätä seurapeliä ei pitäisi pelata jouluna. Saatan antaa sille ehkä joskus vielä yhden mahdollisuuden.

Joulupäivää

Oi, on joulupäivä, ja telkkarista tuli juuri Ylpeyden ja ennakkoluulon kaikki jaksot putkeen. Vaikka ehdin katsoa vain kaksi viimeistä jaksoa, niin kyllä siinä katsellessa sielu lepää ja romantiikka kukkii. Ahhh!

Olin ollut tänä vuonna kiltti tyttö, sillä sain joululahjaksi shiatsutuolin.

Hierova tuoli

Hierova tuoli nytkyttää selkää, ja ottaa mukavasti lapaluiden välistä jännitystä pois. Mietin, että mitähän laitetta se hierova tuoli muistuttaa, ja keksinkin sen:

Karjaharja (kuva: tokki.fi)

Olen siis kuin onnellinen lehmä pihattonavetassa, ja voin nyt aina halutessani käydä selänrapsutusautomaatilla. Luulen että olen ollut entisessä elämässäni lehmä, sillä kuten karjaharjan valmistaja kertoo, "lehmät nauttivat kun niitä harjataan ja rapsutetaan, harjauksen ansiosta lehmien verenkierto paranee, ja ne ovat puhtaampia ja rauhallisempia". That's me!

Hyvää joulua!

Jouluaatto on täällä. Kuusi on koristeltu, joulupuuroa on syöty, haudoilla käyty. Kohta mennään saunaan, ja sitten syödään joulupäivällinen.

Tein tänään ensimmäistä kertaa eläissäni lanttu- ja porkkanalaatikkoa (sosepussin kyljessä olevan ohjeen mukaan). Täällä meillä haisee nyt lanttu.

Yllä lanttulaatikko, alla porkkanalaatikko.

Pipareitakin on tehty, ja väsäsin jopa pienen piparkakkutalon, jonka lujuuslaskelmat eivät tosin ihan pitäneet. Kattoon oli ehkä tungettu liikaa karkkipäällysteitä... Muiden pipareiden koristelu onnistui kyllä.

Tahdonkin nyt (Irjan vetoomuksesta huolimatta) toivottaa kaikille tämän blogin lukijoille rauhallista joulunaikaa!

Varpu-tonttu toivottaa hyvää joulua!

Vetoomus

On tapahtunut joulun ihme, ja hiiiiitaita aikoja elänyt mokkulani on aivan koko illan päästänyt minut nettiin suunnilleen niin kuin pitäisikin! Kirjoitan siis pikaisen vetoomuksen niin kauan kuin vielä voin. (No, pikaisen ja pikaisen, aina minä kuitenkin alan jaaritella...)

Tässä alkaa nyt väistämättä tulla joulu, joka tuo monille mukanaan myös loman ja vapauden. Minäkin jossain vaiheessa vetäydyn isäini asuinsijoille juhlimaan, ja koska minulla on hyvin paljon myöhäisempi päivärytmi kuin vanhemmillani, tulen luultavasti notkumaan koneella eräitäkin toveja, kun soihdut ovat sammuneet ja kaikki muu väki nukkuu. Lueskelisin mielelläni esimerkiksi joulunaluskiireissä vähemmälle jääneitä blogeja noina pimeinä öisinä tunteina.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että blogeissa alkaa käynnistyä perinteinen joulupako. Päivityksiä näyttäisi syötteenlukijassa olevan, mutta kun klikkailee itsensä innoissaan lueskelemaan hömppää, blogissa onkin vain kuva hyasintista lanttulaatikossa ja kaunokirjaimilla kirjoitettu hyvän joulun toivotus, palaillaan asiaan pyhien jälkeen, pusi pusi. (Kesällä suositaan kuvia grillimakkaroista ja kukkakedoista, vappuna ilmapalloista ja vuodenvaihteessa tähtisadetikuista. Itsenäisyyspäivän tienoilla puolestaan kynttilät paloivat kuvissa ikkunoilla ja liput liehuivat, itsenäisyyttä toivoteltiin - ja minulla oli tylsää.)


Oma tupa, oma lupa ja niin edelleen, mutta yhtä kaikki: pettymys toivorikkaalle lukijalle! Haluan oikeaa sisältöä enkä toivotuksia! On kai olemassa joku muukin, joka ei ihan koko joulua seurustele intensiivisesti ystävien ja sukulaisten kanssa, vaan ehtii välillä roikkua netissäkin. Niinpä vetoan teihin: kirjoittakaa, hyvät ihmiset, sitä ihan tavallista huttuanne, jos ylipäätään kirjoitatte blogiinne joulunpyhinä, niin minun ei tarvitse pettyä, kun tulen sitä lukemaan!

Joulutohinaa

Olenkin näköjään ollut kuukauden kirjoittamatta blogiimme. Oh well. Puolustaudun sillä, että kaksi viimeistä viikkoa olen ollut kovahkossa flunssassa, ja toinen korvani on edelleen lukossa (eli aivot ovat täynnä limaa vieläkin).

Olen kuitenkin viime päivinä saanut vähitellen laitettua kotia jouluisemmaksi. Joululiinoja ja -koristeita on jo vähän esillä, ja punainen amarylliskin ostettiin. Tähtivalot ovat olleet ikkunoissa jo ensimmäisestä adventista lähtien. Eilen leivoimme joulutorttuja marmeladitäyteellä, ja ne maistuvat kyllä mielestäni paremmille kuin luumutäytteiset (ja sunnuntain taikina on parempaa kuin myllynparas).

Kaikki uuniin menossa olevat tortut eivät ole minun muotoilemiani, apuri sai tehdä oman osuutensa.

Tänään olin niin noheva, että päätin siivota kuiva-ainekaapin, ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. Ei siellä kyllä onneksi kovin paljon vanhentuneita elintarvikkeita ollut, ja kyllähän leseet ja ryynit ovat käyttökelpoisia vielä parasta ennen -päivän jälkeenkin. Kaksi pakettia palasokeria löytyi, samoin kaksi avattua siirappipurkkia...

Kuiva-aineet järjestyksessä.

Koska kaapista löytyi kolme pussia perunahiutaleita jotka olivat parasta ennen 2010, leivoin tänään yhden pellillisen helppoja perunarieskoja. Lämpimät perunarieskat olivat herkullisia iltapalalla, eikä niiden valmistukseen tarvittu kuin niitä perunahiutaleita, voita, suolaa ja jauhoja. Nam!

Paistumassa olevat perunarieskat likaisen uuninluukun läpi kuvattuna.

Luuu-ciii-aaa valon tuo, ja Irja perässä.

Olen löytänyt viime aikoina itsestäni pienen putkimiehen (sain pesukoneeni toimimaan ihan melkein itse, vähän vain kysyin yhdeltä Ohlsonin Clasulta ja soitin pari kiukkupuhelua isälle, joka ei tosin osannut puhelimessa auttaa), valaistussuunnittelijan ja sähkömiehen (tämä oikeastaan liittyy kiinteästi tuohon valaistussuunnitteluun).

Näin olet oman elämäsi Lucia (hienon ajankohtainen aasinsilta, eikö vain?) ja valaiset pimeät talvipäivät:

1. Muuta majaa pimeimpänä vuodenaikana, jolloin alkaa aika pian tuntua, ettei yksi kattolamppu ehkä aivan riitä.
2. Aloita eteisestä, koska siellä joutuu eniten kompuroimaan, kun lähtee ja palaa pimeässä. Mene Anttilaan (tai mihin tahansa muuhun kauppaan, joka sattuu olemaan lähellä) ja hanki sieltä eteiseen aika ruma, mutta kohtuuhintainen ja muotoilultaan riittävän yksinkertainen valaisin – ei sitä kukaan katsele kuitenkaan.
3. Huomaa kotona, että asennusohje on ehkä maailman paskin. Se kyllä saattaa olla jopa ihmisen eikä konekääntäjän kirjoittama, mutta siinä ei anneta tarpeellisia ohjeita! Ihmettele, mikä halvattu on ”vedonpoistoruuvi”, miksi sen löysäämisellä ei ole minkäänlaista vaikutusta mihinkään ja mitähän nämä viisi muuta ruuvia ovat, joista ohjeessa ei sanota halaistua sanaa.
4. Onnistu viimein lyhentämään johtoa ja mene laittamaan lamppua kattoon (... mikä myös on melko monimutkainen prosessi). Kun olet valmis, havaitse, että eteisen katto on liian matalalla – lampun kupu kolisee vähintään kylpyhuoneen oveen ja mahdollisesti myös asunnossa liikkujien päähän, ellei sitä hiissaa ylös erittäin typerän näköisesti.
5. Mene seuraavana päivänä Anttilaan ostamaan uusi ruma lamppu, jonka alta kylpyhuoneen ovi mahtuu aukeamaan. Varmista, että lampun voi asentaa ilman erikoistyökaluja. Ei kuulemma tarvita edes ruuvimeisseliä.
6. Laita lamppu kattoon. Kolmannella kerralla onnistuu, ja ruuvimeisseliä on todellakin tarvittu monta kertaa. Lamppu jää vähän vinoon, mutta se tuo vain persoonallista särmää sisustukseen.
7. Asenna edellisenä päivänä ostamasi ruma lamppu makuuhuoneeseen, jossa katto on korkeammalla. Lisäjännitystä toimenpiteeseen saa seisomalla tavallisen työtuolin päällä varpaisillaan lampun lasikupu vasemman käden pikkurillin varassa.
8. Tuo ylimääräisiksi jääneet led-valot (vinkki: kannattaa laskea parvekkeen pistorasiat huolella ennen kuin ostaa ulkovaloja) parvekkeelta makuuhuoneeseen ja ripusta ne kirjahyllyyn, koska uusi kattolamppu näyttää tylsältä ja yölamppu kuumenee niin paljon, ettei sitä viitsi koko ajan pitää päällä, mutta jotain valoa olisi kiva saada.

Ja valkeus tuli!

Nimistä ja nilviäisistä

Silloin kun tätä blogia joskus aikojen alkuhämärissä luotiin, oli hirmuisen hankala päättää, millä nimellä täällä ryhtyisi esiintymään. Se oli selvää, että lainaisimme nimemme Hilja Valtosen hahmoilta. Minulla oli kuitenkin sellainen henkilökohtainen ongelma, että pidän Neiti talonmies -teoksesta varsin paljon, mutta Irja-nimestä en oikeastaan lainkaan. Lopulta päätin kestää, ja Irja minä nyt olen.

On kuitenkin nimiä, jotka ovat vielä Irjaakin ikävämpiä. Toiset sanat vain kuulostavat pahemmilta kuin toiset. Tursas on minusta ehkä suomen kielen rumin sana. Lausuttaessa se kuulostaa jotakuinkin siltä, kuin joku yrittäisi puhua mongertaa mustekala suussa ylimääräiset lonkerot suupielistä pursuillen. Niinpä en voisi ikinä antaa hypoteettiselle lapselleni nimeksi Ursula, koska tuo nimi vain kuulostaa puistattavan tursasmaiselta. Pahoittelut ja osanottoni kaikille Ursuloille!

Päivän mietelause: Ei nimi miestä pahenna. Naista se sen sijaan saattaa pahentaakin, joten vetoan tässä hartaasti kaikkiin vanhempiin: harkitkaa vakavasti, ennen kuin teette tyttäristänne nilviäisiä muiden korvissa!

Eka kerta ja muuta purnausta

Selvisin eiliseen saakka ostamatta energiansäästölamppuja. Ei minulla ole mitään energian säästämistä vastaan; lamppujen ostaminen on vain nykyään niin saamarin hankalaa, että aina kun olen aikonut siirtyä nykyaikaan, olen ahdistunut kaupassa valinnan vaikeudesta (watit ja luumenit ja voltit ja kelvinit ja luksit ja joulet ja hertsit ja sievertit menevät päässäni iloisesti sekaisin, ja ihmeellisiä rumiluksiakin ne ovat, AAARGH!) ja turvautunut vanhoihin hehkulamppuvarastoihini.

Sitten muutin uuteen kotiin ja huomasin, että olohuoneessa on turhan pimeää, mutta hehkulamppuvarastoni olivat huvenneet. Muissa huoneissa kattolamppuja ei vielä olekaan, joten tilanteelle pitäisi ehkä tehdä jotakin. Päätin ostaa tehokkaamman lampun vanhan 40-wattisen hehkulampun tilalle, eikä 60-wattisia löytynyt kaupoista millään (eipä taida olla ihme, näköjään niitä ei ole tuotu enää tänä vuonna myyntiin). Niinpä onnistuin työkaverin opastuksella lopulta ostamaan elämäni ensimmäisen energiansäästölampun (olin samana päivänä kävellyt tuskastuneena ulos jo kahdesta kaupasta, koska olen luontainen luovuttaja). Olin ylpeä!

Tulin kotiin ja laitoin lampun kattoon. Kun valo lopulta kirkastui, piti todeta, että olen vain tyhmä. Hämäryys oli johtunut valaisimesta eikä lampusta - metallinen lieriömäinen härpäke lampun ympärillä ei ehkä päästä valoa ympärilleen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla...

Kun on (valittamisen) alkuun päästy, niin antaa mennä vaan: olen tänään myös pettynyt itseeni pesukoneasentajana. En vaan osaa kiinnittää koneen vesiletkua täyttöhanaan, mikä ehkä johtuu siitä, että TÄYTTÖHANAA EI OLE (toisin kuin saamassani havainnollisessa kaavakuvassa tämän talon kylpyhuoneista), vaan lavuaarin alla on vain sellainen putkenpätkä, joka on läpimitaltaan aika paljon pienempi kuin koneeni vesiletkun pää. Ruuvaile siinä sitten niitä toisiinsa.

Sitten minua riipii autottomuus: pitäisi mennä siivoamaan vanha asunto, mutta enpä viitsi, koska julkisilla sinne pitää matkustaa kolmella bussilla ja aikaa menee noin tunti. Tänään on lisäksi sunnuntaiaikataulut. Autolla kestäisi vartti, otin muuttopäivänä aikaa.

Kerron vielä senkin, että on nautinnollista muuttaa ja huomata, että nettiyhteydessäni on TAAS ongelmia, vastahan tässä on puoli vuotta mennytkin tapellessa... Kirjoitan tätäkin tekstiä 2G-verkossa. Puhelinyhteydetkään eivät oikein toimi, vaan verkko tapaa tässä asunnossa katoilla kesken puheluiden. Sama operaattori tarjoaa minulle sekä puhelut että mokkulan. Olisikohan vaihdon paikka..? Huomenna on joka tapauksessa tiedossa jonotusmusiikin kuuntelua. Välillä sitten kerrotaan, että asiasi voit selvittää kätevästi myös verkkosivuillamme - no en voi, koska yhteys ei toimi kunnolla! Lisäksi harmittaa, etten voi tänään katsoa nettilähetystä Linnasta, koska tällä hetkellä  valokuvienkin katselu on aika haasteellista.

Pari mukavaakin asiaa vastapainoksi. Uskoisin, että voin viihtyä uudessa kodissani aika hyvin. Tämä on jo nyt pari päivää muuton jälkeen aika lailla minun oloiseni pesä, vaikka osa tavaroista onkin vielä kaupassa. Itsenäisyyspäiväkin on ihan hyvä juttu, etenkin kun se nyt tarjoaa möllötyspäivän keskellä viikkoa. Mieli melkein tekisi olla ajankohtainen ja käsitellä myös perinteistä Linnan haastattelukysymystä: "Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?" Ei taida kuitenkaan tila eikä kärsivällisyys riittää, onhan tässä jo tullut avauduttua yhden päivän tarpeiksi. Vastaukseni ei kuitenkaan ole "1939-1945" eikä "6-1", vaan pikemminkin "jokin muu, mikä ___________".