Huomaan tekstieni käsittelevän todella yleviä ja henkeviä aiheita, joten jatkan samalla linjalla. Kirjoitan nyt kertakäyttöisistä terveyssiteistä.
Kävin taas vaihteeksi suuren marketin kuukautissuojahyllyllä aprikoimassa, että minkähän merkkisiä siteitä sitä tässä kuussa ostaisi. Haluaisinko pinkillä glitterillä koristellun ruotsalaisen trendipakkauksen, vai puuvillantuntuisia suomalaisia siteitä? Osuisiko valintani silkkisiin keskieurooppalaisiin, hajustettuihin vai kenties kompostoituviin fyllinkeihin?
Koska en kaupunkilaisena omista kompostia, jätän kompostoituvat ja muut ns. luonnonmukaiset kertakäyttösiteet suosiolla hyllyyn. Olen myös ohittanut murrosiän jo muutama vuosi sitten, joten en tarvitse ihqusti kuvioituja iskulauseisiin pakattuja siteitä. Kokemuksesta tiedän, että toiset siteet ovat liian jäykkiä, ja toiset liian löperöitä. Olin jälleen kerran valitsemassa sen tutun suomalaisvalmisteisen merkkipaketin, kun satuin vilkaisemaan aivan alimmalle hyllylle. Siellä oli kauppaketjun omaa halpismerkkiä myynnissä (ei siis sitä "parempaa" kaupan omaa tuotemerkkiä, vaan sitä toista vieläkin edullisempaa). Näiden siteiden pakkaus on hyvin pelkistetty ja kaunistelematon, mutta siteiden erittäin halpa hinta (0,85 euroa/paketti) herätti kiinnostukseni. Tutkin pakkauksen tuoteselostetta, ja huomasin, että nämä terveyssiteethän on valmistettu Suomessa!
Suomessa on vain yksi vaippojen, terveyssiteiden ja pikkuhousunsuojien valmistaja, joten ei ole vaikea arvata näidenkään halpissiteiden alkuperää. Voisin kuvitella, että valmistusprosessit ja raaka-aineet eivät suurestikaan eroa valmistajan oman brandituotteen ja kauppaketjun private label -siteiden välillä, joten päätin kokeilla näitä halpiksia. Halpikset maksoivat keskimäärin puolet vähemmän kuin muut vastaavat siteet, kalleimpien pakkausten hinnan ollessa melkein kolme kertaa halpisten verran.
Lopputulema: Halpikset tuntuvat käytössä samalta kuin kalliimmat merkkisiteetkin. Ne vain maksavat vähemmän.
2 kommenttia:
Mäkin olen löytänyt nuo, ilmeisesti ihan saman merkkiset! (Rahapulassani etsin kaikista halvimpia...)
Se on ruokakaupassa käyntikin nykyään ihan työn takana. Pitää vertailla kilohintaa, ja valmistusmaata, ja lisäaineiden määrää ja rasvan laatua ja viimeistä myyntipäivää.
Mulla hinta vaikuttaa melkein eniten(sattuneesta syystä). Mutta esim. lihaa ostan vain kotimaisena, brasilialaiset broilerit, tanskalaiset ja saksalaiset possut ja aasialaiset kalat jäävät kyllä hyllyyn. Kovia rasvoja yritän välttää samoin kuin runsaita hiilihydraattimääriä, ja mitä vähemmän E-koodeja, sitä parempi. Ja sitten kaiken tuon tarkastelun ja pohtimiesen jälkeen huomaa, että viimeinen myyntipäivä on jo mennyt, tai menee huomenna. (Se ei haittaa jos tuotteesta saa vaikka 30% alennusta, mutta täyttä hintaa en maksa! Ja jos kyse on esim. juustosta, en huoli vaikka halvalla saisin).
Kyllä on kuluttaminen rankkaa! Eiköhän mennä tytöt metsään keräämään sammalta ja kuivata sitä ja pistetä pöksyihin tarpeen vaatiessa, niinkuin ennen muinoin...
Minulla on teille yksi sana: kuukuppi. Oikeasti. Ei ole mitään ällöä luomuhippeilyä (vaikka joskus tekisikin mieli hukuttaa asiaan hurmoksellisimmin vihkiytyneet keskustelupalstailijat kuppeihinsa ja vetää niiden mukana vessasta alas), vaan voittaa kyllä kaikki muut ratkaisut, ja olen kokeillut muutamia. En nyt väitä, että se tekisi elämästä täydellistä, mutta ainakin se tekee siitä paljon siedettävämpää tässä menopaussia odotellessa... Ja tulee aika nopeasti halvaksikin.
Lähetä kommentti