En ehkä uskalla nukkua ensi yönä. Jääkaappini pitää omituista ääntä, ja koska en ymmärrä, miksi, olen vakuuttunut siitä, että se aikoo syttyä palamaan. (Jos jokin tekninen laite tekee jotakin sellaista, mitä en ymmärrä, alan yleensä epäillä, että se syttyy ennen pitkää tuleen, koska en osaa keksiä, mitä muutakaan voisi tapahtua.) Omituinen ääni on jatkunut ainakin kuukauden ilman liekin liekkiä ja korjaaja on tulossa huomenna, joten hermoilu lienee melko tyhmää. Ehkä juuri siksi kuuntelenkin jääkaapin ääntelyä erityisen epäluuloisesti: jos se aikoo käyttäytyä ikävästi, sillä alkaa olla kiire, ja jos sillä on paskamainen luonne, se voi nimenomaan pyrkiä yllättämään vasta aivan viime hetkillä.
Joskus ammoisina aikoina (vuonna 2000?), kun Queer as Folk -sarjaa* esitettiin Nelosella, tilapäisesti asumani opiskelijasolun televisio kärähti kesken jakson. Muistan, että harmitti, kun jakso jäi kesken. Vähäsen harmitti myös se, että asiasta piti kertoa tv:n omistajalle, jolta soluhuonettani vuokrasin. Yleisesti ottaen punainen paholaiseni (leivänpaahdin, made in DDR), 1900-luvulla valmistettu mikroaaltouunini ja muut uskolliset ystävät ovat kuitenkin toimineet vuosikaudet ihan ilman savua tai tulta. Upouusi jääkaappi ei ehkä tässä joukossa ole se kaikkein todennäköisin liekehtijä, kun ei ole pölyäkään ennättänyt kerätä... Silti: vanhassa vara parempi, joten epäilen vaistomaisesti näitä nykyajan hömpötyksiä.
* Tajusin vasta tuota sarjaa googletellessani, miksi The Wire -sarjan (minulla on dvd:t lainassa, ja kyllä nyt on mukavaa, kun voi katsoa jotakin katsomisen arvoista iltojensa ratoksi) Tommy Carcetti on niin tutun oloinen mies: no mutta sehän on QAF-Stuart! Oivalluksen ilo, hieno ilo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti