Hyvää yötä vaan kaikille.

Terveisiä vinksahtaneiden unirytmien maasta. Sen lisäksi voin tuoda terveisiä myös Tampereelta, missä kävin jännittävällä lomamatkalla. Vähän kuin olisi ulkomailla ollut, paitsi että kommunikointi paikallisväestön kanssa oli helpompaa.

En kuitenkaan nyt kerro Tampereesta, vaan valitan siitä, kuinka epämääräisestä nukkumisesta on haittaa elämälle. Ei ole yhtään ikävää olla lomalla, mutta lomarytmistä tulee helposti vähän syyllinen olo.

• Yökukkuminen on ihan mukavaa, mutta siitä seuraa se, että kun ei ole pakko nousta, ruumiin herääminen venyy ainakin puolillepäivin ja henki herää vasta sitten, kun iltapäivä jo hämärtyy.
• Sosiaalinen elämä kärsii, kun ei saa itseänsä säädylliseen aikaan liikkeelle tai edes ryhtymään harkitsemaan tapaamisista sopimisen aloittamista. 
• On sääli, jos levännyt lomaminä menee ihmiskontaktien puutteessa hukkaan - olisi mukava näyttää muillekin, että osaan minäkin olla myös suhteellisen virkeä ja hyväntuulinen.
• Olisi ihan mukavaa nähdä päivänvaloa silloin harvoin, kun aurinko suvaitsee paistaa. Kesäyöt ovat jotenkin asia erikseen, talvella valo on tarpeen.
• Jos pitää nousta poikkeuksellisen aikaisin, esimerkiksi ennen kymmentä, alitajuinen stressaaminen tai jokin muu sisäinen vika (nytpitäiskyllämennänukkumaannukunkuitenkinpommiinkunenoletottunutheräämäänajoissa) saattaa herättää jo puoli kuuden maissa. Sitten valvotaan, ja juuri kun alkaisi unettaa, pitää ihan oikeasti nousta.
• Mukavin yö tällä lomalla oli ehkä se, jolloin minua väsytti jo puoliltaöin, menin heti nukkumaan ja ajattelin tyytyväisenä, että minähän saatan aamulla päästä jo vaikka kuinka aikaisin ylös. Heräsin kahdelta, valvoin yli viiteen ja nousin tavalliseen tapaan puolenpäivän maissa.

Kello on 1.25. Ei väsytä.