Liian paljon rahaa ja sananen tädeistä

On niin harmaata ja märkää, että kieltäydyn menemästä ulos tänään. Sen sijaan olen mm. paskarrellut ja tahdon nyt esitellä kätteni töitä epätarkkojen valokuvien välityksellä.

Ensimmäinen koru julistaa vaurauttani vastaantulijoille. Katsokaa, minulla on niin paljon rahaa, että pankkitilille ei enää mahdu, vaan loput on ripustettava ylle!

7 NOK = noin 0,9 €. Ei ole kaikilla varaa tällaisiin hienouksiin!

Toinen tuotoksistani ei itse asiassa ole kokonaan omaa tuotantoa (kun taas rahakorun kolikot olen toki itse käynyt rahapajalla painamassa). Ensin sain äidiltäni hänellä käyttämättä jääneen huovutetun kaulakorun, joka oli jotenkin liian lyhyt, mutta mukavan kirjava. Vein korun mukaani, purin sen osiin ja aloin miettiä, mitä sille voisi tehdä. Totesin, että osa helmistä on liian löyhää tekoa. En ollut koskaan ennen huovuttanut mitään, mutta ryhdyin reippaasti pyörittelemään hötöisimpiä helmiä veden ja saippuan avulla tiukemmiksi. Onnistui - tosin neulaa ei viimeistelyvaiheessa ollut enää kovin helppoa saada niistä läpi, mutta eihän kaikkea voi hoksata... Sitten kirjavia puuhelmiä väleihin, ja voilà:

Meinasin jättää kuvan laittamatta, koska näytän kiusallisen säkkimäiseltä tässä otoksessa. En kuitenkaan jaksanut ottaa uutta, joten menköön. Selittelen silti: vaikutelma johtuu ensisijaisesti kuvakulmasta ja löysistä kotivaatteista ja vasta toissijaisesti talvikaudella keräämästäni vararavinnosta.

Nyt täytyy hieman avautua. Huopahelmet ovat pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle. Pelkään nimittäin muuttuvani vanhemmiten sellaiseksi kulttuuritädiksi, jolla on voimakkaan väriset kehykset silmälaseissaan ja graafisesti leikattu lyhyehkö kampaus. Pukeutumisessaan tällainen täti suosii (armeliaan peittäviä) mustia viittamaisia yläosia. Myös pellava on monesti kova sana. Kullan ja jalokivien sijaan kulttuuritäti käyttää käsityömessuilta ostettuja hassuja koruja, jotka usein ovat esimerkiksi huovutettuja.

Kulttuuritädeissä on toki puolensa, ja kyllä ne ainakin Stockmannilla kyynärpäitään käyttelevät turkkitädit voittavat mennen tullen, mutta minä en halua olla vielä minkäänlainen täti! Siksi huovutettujen korujen käyttäminen on minulle suuri askel, kun kerran tukkakin pääsi jo lyhentymään pelottavan tätimäisiin mittoihin... Värimaailmansa puolesta koru tosin sopii yhtä hyvin 5- kuin 55-vuotiaalle, ja minähän olen suunnilleen siinä välissä, joten ehkä on vielä toivoa.

Koska päässäni on otsikosta saakka soinut seuraava kappale ja jaettu kiusa on puoli kiusaa, toivon, että tämä video saa korvamadon kulkeutumaan jollekulle muullekin:



(Onko niin, että tuo kappale on soinut myös jossakin Pekka ja Pätkä -elokuvassa? Sellainen mielikuva minulla on. Kyllä, olen kasvanut laatuelokuvien parissa - meidän perheessä katsottiin Pekkaa ja Pätkää ja Uuno Turhapuroa, eikä sitten juuri muuta. Hienostunut makuni on siis muotoutunut jo varhain!)