Juhlan tuntua

Tänä aamuna herätessäni minulla oli niin erityinen olo, että aavistin vaistonvaraisesti tässä päivässä olevan jotakin aivan erityistä. Osuin aivan oikeaan: 30. tammikuuta on Irjan nimipäivä! Hyvää nimipäivää minulle ja kaikille muille Irjoille! Merkkipäiväni kunniaksi minua saa muistaa esimerkiksi hammaslangalla tai biojätepusseilla.

Aina erehtymätön Wikipedia toteaa Irja-nimen taustasta seuraavaa: "Nimi Irja on muodostunut kreikkalaisperäisen, maanviljelijää tarkoittavan Georgios-nimen vanhasta yläsaksalaisesta muodosta Irg ja on siten samaa alkuperää kuin miehennimi Yrjö."

Tämähän tarkoittaa sitä, että olen käytännössä Englannin kuningashuoneen jäsen! Siellähän niitä Yrjöjä on ollut vaikka millä mitalla - tai ainakin kuusi - ja Irjana edustan samaa jatkumoa. Alan välittömästi odotella kutsua Williamin ja Katen naimiaisiin. Odotellessani voisin käydä katsomassa Kuninkaan puhe -elokuvan ja tuntemassa syvää kohtalonyhteyttä Yrjö VI:n (ja mahdollisesti myös Colin Firthin) kanssa.

Nimipäivään sopien haluan kertoa myös, että eilen löysin itselleni intiaaninimen. Jos ei minusta tule Suomen kuningatarta (Irja I kuulostaa minusta aika vakuuttavalta, mutta en uskalla laskea koko tulevaisuuttani tämän unelman varaan), voin aina harkita uraa intiaanipäällikkö Mätänä Mandariinina. Olen jo monta päivää miettinyt, mikä täällä haisee, ja vienyt biojätteitä ja käynyt suihkussa ja huiskinut etikkaa ja soodaa nurkkiin. Eilen löysin syyllisen, kun kilon mandariinipussissa oli taas kerran yksi läpimätä yksilö, vaikka olin mielestäni käynyt koko satsin huolella läpi ensin kaupassa ja myöhemmin vielä kotosalla. Luonnonmukainen huonetuoksu, kyllä, mutta heitin sen kuitenkin tuhlaavaisesti pois.

Nyt kunnioitan sisäistä kreikkalaisperäistä maanviljelijääni ja ryhdyn antamaan huonekasveilleni vettä. Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Päivän mietelause: Nomen est omen.