Eilen siivosin.
Tänään ostin paperisilppurin. (Suosittelen, ihan loistava laite! Pääsin eroon säkillisestä tietosuojapaperia, jota oli ajan mittaan kertynyt paljon! Käyttö on sitä paitsi hyvin terapeuttista.) Kotiin tultuani ryhdyin silppuamaan. Säiliötä tyhjennellessäni sain lattian sen verran sotkuun, että projektin loputtua totesin viisaimmaksi imuroida taas. (Mukavaa lisäaskartelua: päästäkseni imuroimaan minun on kaivauduttava alakaappiin, purettava kasa tavaraa imurin tieltä, laitettava kapine kasaan ja käytön loputtua irrotettava jokainen osa uudelleen. Sitten asettelen osat kaappiin ainakin kolmesti, kunnes ovi mahtuu jälleen sulkeutumaan.)
Silppurointi rasitti. Menin syömään. Avatessani kippokaapin oven ruma ja epäkäytännöllinen sokerikko putosi suoraan tiskipöydällä oleilevaan suosikkikuppiini. Kuppi hajosi, ruma ja epäkäytännöllinen sokeriastia pysyi ehjänä ja lattialla oli pari desiä sokeria. Imuroin taas.
Imuroidessani pöydänkulmalle jättämäni jälkiruokajäätelö ehti sulaa ja samalla purkin pinta hikoili niin, että purkki lipesi käsistäni, kun pääsin jäätelön annosteluvaiheeseen. Luuttusin jäätelöä lattialta ja kiroilin vienosti.
Kun lattia oli siisti, asioin pakastimella. Karpalorasia oli jäätynyt umpeen. Lopulta se aukesi, mutta vähän liiankin railakkaasti. Enimmät marjat sain kai poimittua lattialta, mutta loput saavat minun puolestani juurtua parketin rakoihin. Minä en välitä. Enkä myöskään siivoa enää ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti