Koska ulkona seisoskelu ei tuntunut mun jutulta ollenkaan, menin kenkäkauppaan pyörimään (koska työpäiväni oli niin lyhyt, uskalsin mennä - niin aikaisin liikkeellä ei ollut lisäkseni juuri ketään, joten todennäköisyys ahdistua tungoksessa oli melko pieni), ja noin neljä minuuttia myöhemmin olin hankkinut uudet talvikengät.
Tavallaan ostokseni oli ihan järkevä: ainoat kohtuullisen lämpimät mustat talvikenkäni ovat odottaneet suutarille pääsyä noin kuukauden, ja vaikka vetoketju saataisiinkin vaihdettua, ne ovat kärsineet elämässään jo niin paljon, että ei niistä ensi talvena enää arkikengiksi ole. Toisaalta talvikenkien hankkiminen on aina hankala laji, koska ainakaan minä en raaski täyttää kaappiani niin monilla pareilla, että joka mielentilaan löytyisi omat jalkineensa. Minun talvikenkieni pitäisi siis ainakin
- käydä värinsä puolesta vähän joka asuun (käytännössä tarvitsen siis mustat ja ruskeat),
- lämmittää pakkasilla,
- pitää pystyssä peilijäällä,
- kestää käyttäjän kompastelua (ts. ei korkoa) sekä
- sopia myös hameiden kanssa käytettäviksi.
- Myös vartta pitää olla, ettei lumi pääse heti sisälle.
Nyt olenkin hämmennyksen vallassa, kun tuli tehtyä niin äkkinäinen päätös, enkä ole ollenkaan varma, pidänkö noista ostamistani kengistä todella. Laput olen toki repinyt jo irti, joten palauttaminenkaan ei ole mahdollista enää. Miksi tehdä helposti, kun vaikeastikin voi... No, voin sentään aina lohduttautua sillä, että kengät olivat kuitenkin 50 prosentin alennuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti