lauantai 18. helmikuuta 2012

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Kävin ennen sellaisessa isossa kampaamossa, johon voi vain kävellä sisälle, ja käytännössä aina pääsi heti käsittelyyn. Kaksi kertaa osuin vahingossa samalle tytölle, joka ymmärsi hiuksiani ja minua, vaikka olikin aika uusi työssään. Jotenkin kuvittelin sen tarkoittavan, että kaikki saman paikan työntekijät olisivat yhtä hyviä, enkä tajunnut painaa tytön nimeä mieleen. Ei se tarkoittanut, mutta kävin sitkeästi kokemassa aina uusia pettymyksiä toivoen, että tiemme yhtyisivät vielä kerran tuon nimettömän kampaajan kanssa.

Sitten muutin ja ajattelin, että olisi kiva löytää luotettava kampaamo läheltä uutta kotia - haluaisin, että minulla olisi luottohiustaikuri, ettei tarvitsisi aina itse tulkita väripakettien salaperäisiä numerokoodeja ja jynssätä sitten kaakelinsaumoja hammasharjalla.

Kävelin tien toiselle puolelle ja varasin ajan. Sanoin, että opiskelijatyö sopii, mikäpä siinä. Opiskelija  oli kyllä mukava, mutta vähän epävarma eikä oikein osannut ehdottaa mitään. Pelkkä leikkaus - ilman pesua - kesti puolitoista tuntia. En yleensä ole kovin kärkäs asiakas, mutta työn valmistuttua piti kuitenkin sanoa, että hmm... voisiko tuosta kuitenkin vielä ottaa vähän lisää. Sitten katsoin uudestaan, ja vieläkin pituutta oli kokonaisuudessaan liikaa ja joissain paikoissa aivan liikaa, joten taas piti korjauttaa, ja sitten en vain enää kehdannut esittää enempää vaatimuksia, joten sanoin että joo se on ihan hyvä kiitos vain, vaikka ajattelinkin, että nyt ei tullut ihan sitä mitä tilattiin.

Sen jälkeen olen katsellut peilistä talvenharmaata naamaani ja maantienharmaata juurikasvuani  kyllästymiseen saakka, joten päätin kuitenkin yrittää samaa kampaamoa uudelleen, kun se nyt vain on niin kätevän lähellä. Varasin ajan, sanoin reteästi ottavani leikkauksen lisäksi myös värin, eikä opiskelijatöistä ollut mitään puhetta. Sitten menin paikalle, ja minua palvelikin sama kampaaja kuin viimeksi - nyt hän ei vain ollut enää opiskelija...

Ehdin lukea eräitäkin naistenlehtiä, koska kaikkiin toimenpiteisiin meni kauan. Naistenlehtien lukeminen on toki mukavaa, ja palvelu oli taas oikein ystävällistä. Valitettavasti vain väri on minusta vähän... jännä, toisella puolella latvoissa on kummallinen möykky, ja hiukseni lyhenivät vähemmän kuin toivoin. Seuraava asiakas oli jo ehtinyt saapua paikalle ja huokaili merkitsevästi, joten en kuitenkaan kehdannut korjauttaa jälkeä kuin kerran. Varpu: haluaisitkos taas toimia kampaajanani?

Päivän mietelause: Kolmas kerta toden sanoo..? (Eli uskaltaisiko tuota kampaamoa kuitenkin koettaa vielä kerran? Kun se kerran olisi niin kätevän matkan päässä...)

Ei kommentteja: