Terveisiä vessasta

Matkoilla joutuu samppanjan ja vaahtokarkkien lomassa miettimään välillä ihan tavallisiakin asioita. Missä on lähin ruokakauppa? Miten bussilippu ostetaan? Miten suihkusta tulee lämmintä vettä? Missä hemmetissä minä oikein olen, ei tällaista paikkaa ole kartan mukaan olemassakaan?

Myös vessa-asioita joutuu toisinaan muilla mailla pohtimaan vähän perusteellisemmin kuin tahtoisi. Kävin juuri pienellä lomalla. Vaikka turistiripulia ei tarvinnut pelätä ja wc-istuimetkin olivat tuttua länsimaista mallia, opin saniteettitiloista ja itsestäni pari kiehtovaa asiaa, jotka tahdon nyt jakaa kanssanne:

1. Jos on ihan pakko, minäkin kykenen pissaamaan puolijulkisella paikalla. (Oikeasti minulla on aika ujo rakko, ja halveksin yleisillä paikoilla lorottelijoita syvästi.) Kävi niin, että matkustin bussilla aika paljon kauemmaksi kuin aioin, päätin patikoida takaisin pittoreskia maisemareittiä, joka olikin suurelta osin remontissa, ja jouduin kiertoteille ja eksyksiin aika monta kertaa. Kun tajusin, että ihmisten ilmoille on vielä noin puolen tunnin matka, oli jo niin hirveä hätä, että itku meinasi tulla. Niinpä nöyrryin hakeutumaan puskiin toivoen, että kovin moni lenkkeilijä tai koiranulkoiluttaja ei osu paikalle ihmettelemään. Tämä kuului ehdottomasti matkani tähtihetkiin.
2. Vanhat talot ovat monella tavoin viehättäviä, mutta ties-millä-vuosisadalla nikkaroitu viemäröinti ei kuulu niiden viehättävimpiin piirteisiin. Kun ihan pientäkin hätää saa huuhtoa ainakin kolmesti alas ja paperi kummittelee silti edelleen näkyvissä, jokainen voi kuvitella, kuinka hyvin kiinteämmät tarpeet saa hävitettyä viemärien syvyyksiin. (Huuhtelujen välissä pitää luonnollisesti myös o-d-o-t-t-a-a kärsivällisesti, koska muuten vesisäiliö ei suostu jakamaan antimiaan, lorisee vain pilkallisesti.)

Lopuksi vielä kuva eräästä toalettihuoneesta, jossa matkallani asioin*:

Tässä vessassa huuhtelu pelasi muistaakseni oikein hyvin.

 *Muista en kyllä kuvia ottanutkaan. Joku raja sentään.