Tässä on kaksi ongelmakohtaa kyseisessä laitteessa:
3 = "koko alue"
L = "lähiseutu"
satunnainen käyttäjä = "Siis mikä alue? Mikä seutu? Kumpi noista? Miksi?"
Jos tarkoitus on, että avuttomampikin matkailija kykenee toimimaan liikennevälineissä itsenäisesti, ei noista nimityksistä paljonkaan apua ole. Aina pitää huudella henkilökuntaa apuun.
Olen hiljalleen alkanut entistä lämpimämmin kannattaa järjestelmää, jossa yksittäiset joukkoliikennematkat maksettaisiin taitetun matkan pituuden perusteella. En kylläkään siksi, että osaisin tai jaksaisin puntaroida muutoksen laajempia vaikutuksia. Käyttäisin vain mieluummin sellaisia järjestelmiä, joiden toimintalogiikan (edes jollain tasolla) arkijärjelläni hahmotan.
2 kommenttia:
Mä olen opetellut ykkösen ja kakkosen: Ykkösellä pääsee lähelle, vaikka kauppaan tai äitin luo. Kakkosella mennään jo Pääkaupunkiin. Yksi askel lähelle, kaksi askelta kauas. Kolmonen on jo liian pitkälle, ja L on jo varmasti jotain uLkomaata...
Turvallisinta on kuitenkin kävellä. Paitsi sateella, jolloin ohi ajavat autot roiskuttaa kuravettä suuhun ja silmiin asti. Riskialtista lähteä kotoa. Parempi pitää verhotkin kiinni varmuuden vuoksi :)
Mun on pitänyt viime aikoina matkustaa ihan lähikuntiin, ja se on kyllä ihan kamalan vaikeaa. Ensi kerralla käännän kylkeä vain sohvalla enkä tosiaan mene minnekään, elleivät tule kotoa hakemaan!
Lähetä kommentti