Juuri kun pääsin marmattamasta, kuinka turhaa on naukua nyt jostakin guacamolesta ja vielä soitella eto asiasta joka paikkaan, hei haloo!!, joudun toteamaan käyttäneeni juuri itse noin tunnin verran elämästäni siihen, että metsästin ensin erään asiakaspalvelun yhteystiedot käsiini (ei ollut helppoa!) ja muotoilin sitten suunnilleen A4-arkin verran palautetta - kaikki sen vuoksi, että olen saanut liikaa (lue: 2) mainossähköpostia, ja se ärsyttää ihan vain periaatteesta, koska olen vastarannankiiski ja vihaan melkein kaikkea mainontaa, ja erityisesti sähköpostiin tulevaa spämmäystä. Paraskin puhumaan, siis... En kerro vielä, mistä asiakaspalvelusta oli kyse, koska odotan ensin, mitä ne oikein vastaavat. Saatan tulla sitten tännekin kertomaan, miten kävi. Eikö ole jännittävää!
Tänään olen vihannut mainontaa erityisen paljon ehkä myös siksi, että erehdyin vastaamaan tuntemattomasta numerosta tulevaan puheluun, ja säälistä (se soittaja kuulosti niin ahdistuneelta) vieläpä suostuin osallistumaan minulle tyrkytettyyn mainontaa koskevaan kyselytutkimukseen. Sääli vaihtui pian ärtymykseksi, koska a) se tutkimusta tekevä tyttö kuulosti siltä, että ei ollut kertaakaan edes lukenut esittämiään kysymyksiä läpi (luki todellakin kaikki repliikkinsä paperista, ja vielä takelteli niin tehdessään) ja b) koko "tutkimus" oli niin epämääräinen (tuotteita oli valtava määrä ja kysymykset aivan epäjohdonmukaisesti laadittuja), että eniten hyötyä niistä tuloksista olisi saunassa sytykkeinä.
Ai niin, ja huolimatta siitä, että ovessani on periaatteessa kaksi mainoskieltolappua, jonkin lähipizzerian lappua tungettiin taas postiluukusta. Millä logiikalla ne olettavat, että menen ilomielin asioimaan yritykseen, joka toimii vastoin nimenomaista toivettani? (Varmaan samalla logiikalla kuin ne intomielet, jotka tunkevat vaalien alla omien ehdokkaidensa naamoja postiluukusta mainoskieltotalouksiin. Auttaahan se tietysti päättämään, ketä ei ainakaan tarvitse äänestää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti