Jep jep.

Vaali-illassa on tunnelmaa! Tällä hetkellä minä tunnen ainakin

• ketutusta,
• tyytymättömyyttä ihmiskuntaa (tai ainakin Suomen kansaa) kohtaan sekä
• pettymystä itseeni (koska pakkoko noita valvojaisia on ehdoin tahdoin seurata, kun niistä seuraa vain kohonnutta verenpainetta ja puuskittaisia inhon tunteita).

Mihin tämä vielä johtaakaan! (Oikeastihan minun pitäisi tehdä mm. töitä, mutta minulla on sellainen perinne, että vaalit valvotaan loppuun saakka. Vielä viime eduskuntavaalien aikaan huutelin välihuutoni televisiolle, mutta osaan minä näköjään karjua läppärillekin, kun kansa puhuu tyhmiä.)

Edit: En kestä. Ajattelin, että tämä turhautuminen illan mittaan helpottaisi, mutta tämähän menee koko ajan hullummaksi. Tahtoisin myös nähdä ja kuulla reilua katkeruutta ja sapenkarvaisia lausuntoja mieluummin kuin toisiaan rehdisti onnittelevia puoluejohtajia, mutta ei - muovinen hymy pysyy. Pyh.