Tohtori Irja on taas tehnyt diagnoosejaan ja todennut itsellään jonkinmoisen äänihuulten rasitustilan. Vai miten muuten pitäisi tulkita se, että ääni painuu, pitää rykiä ja välillä pääsee jännittäviä kiekauksia? Flunssaa ei ole, puberteetti meni jo, ja käsittääkseni äänenmurros on muutenkin korostuneemmin miesten juttu.
Niinpä määräsin itseni puhekieltoon vähintään kotioloissa ja mahdollisuuksien mukaan myös muulla vapaa-ajalla - töissä ei pysty vaikenemaan, ja töistä en oikein pystyisi olemaan poissa juuri nyt. Tai pystyisin toki (viimeksi kun testasin, en ollut korvaamaton*), mutta en millään tahtoisi, kun sitten se kaatuu myöhemmin ikävästi niskaan... (Oikeasti olen myös hivenen huolissani siitä, että jokin saattaisi olla vikana muuallakin kuin korvieni välissä. Ääniongelmat = massiivisia ongelmia työelämässä, eivätkä ne muutakaan elämää taitaisi suoranaisesti helpottaa. Ei kiitos. Ja lääkäriinkään en tahdo mennä, koska... no, ei siihen mitään järkevää syytä ole, minä en vain tahdo käydä lääkärissä.)
Joka tapauksessa elämäni on nyt kovin, kovin vaikeaa (vaihteeksi...). Olen kuvitellut, että pysyttelen aika hiljaa ollessani yksin kotona. Todellisuudessa taidan hölistä jatkuvasti. Nyt, kun yritän tietoisesti olla vaiti, ihan koko ajan laulattaisi tai hyräilyttäisi tai pitäisi kiljua ikkunassa pörräävälle kimalaiselle tai kommentoida jotakin kirjassa lukemaansa tai huokailla työpapereiden äärellä tai käydä kuvitteellista vuoropuhelua joka päivällä jäi kesken tai tai tai. Hiljaiseloa, indeed.
* Kokeen voi helposti suorittaa vesilasitestillä = käytetään sormea vesilasissa; jos veteen jää kuoppa, voi todeta olevansa korvaamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti