sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Haute couture

Irja käski minun kirjoittaa blogiimme, ja toki niin tahdon tehdä. Jotenkin vain on ollut sellaista hässäkkää ihan arkielämässä, etten ole saanut aikaiseksi koota ajatuksiani. No mutta.

Kävin toissaviikolla vihdoin optikkoliikkeessä tilaamassa itselleni uudet silmälasit (siis ne, joihin sain reseptin Korson reissullani). Silmälasien kehysten valinta oli täyttä tuskaa. Oma naama kun näyttää niin karsealta kaikkien kehysten kanssa, ja erityisesti kaikki tarjouksessa olevat rillit näyttivät tyhmiltä ylläni. Kävin läpi naisten, miesten ja unisex-mallistot, mutta mieleisiä kehyksiä ei tuntunut löytyvän. Lopulta minua palveleva optikkokin kohautteli olkapäitään todeten, että eipä meillä muuta enää ole, paitsi tietysti nämä muutamat Chanelin mallit. Optikko kaivoi taskustaan avaimen, ja avasi lukitun lasivitriinin. Hyllyltä bongasin heti hienot punertavat muovisankaiset lasit, joissa oli hieman 50-lukulaista tunnelmaa. Ja kuinka ollakaan, nämä kehykset eivät näyttäneet pahalta naamallani! Itsenikin yllättäen päätin siis valita aidot chanelit. Onneksi lasien hintakaan ei lopulta ollut sen kovempi kuin muissakaan merkkikehyksissä (ja linssithän niissä ovat ne mitkä sitä hintaa ylöspäin tuovat).

Lasien toimitus oli nopea, ja kävinkin viime viikolla hakemassa uudet rillini liikkeestä. Chanelini pakattiin - luonnollisesti - Chanelin paperikassiin. Optikolta lähdettyäni teki mieli mennä Stockalle haahuilemaan ympäriinsä paperikassini kanssa. Olisin voinut testata, että saisiko chanelilla uskottavuutta ja palvelua ko. firmasta, mutta päätin jatkaa boikottiani ja lähdin kotiin.

"Velour hyväilee lantioita, vain Chanel Five on yllä..."

Ei kommentteja: