Ja katso: täälläkin on tulppaaneita!

Olen viikon varrella aina välillä käynyt täällä katsomassa, olisiko blogimme päivittynyt salaperäisellä tavalla. Ei ollut, höh (Varpu: tämä on vihje! Kirjoita, niin minulla on jotakin luettavaa!). Teen sen sitten itse, koska on viikon ensimmäinen vapaailta, ja minä jaksan vihdoinkin tehdä jotakin ylimääräistä! Hurraa!

Kyllä tässä taitaa muuten keski-ikä lähetä, kun minua ei sitten vähääkään kiinnostaisi olla missään muualla kuin kotona, vaikka on lauantai. Ei sitä olisi nuoruutensa päivinä uskonut, että tähän vielä tullaan! Ajauduin kävelemään keskustan läpi, kun tulin kyläreissulta tuossa päivemmällä, ja olin tukehtua tungokseen. Ennen kuin ryhdyin purkamaan ahdistustani lyömällä satunnaisia vastaantulijoita, pakenin suosiolla kotiin siivoamaan. Nyt on sukset vintissä ja paksuimmat talvitakit säilötty sellaiseen... no, mikä se nyt on. Sellainen jännä pussi, josta imuroidaan ilmat pois. Hyvin kätevä, suosittelen! Olen siis alkanut vähitellen melkein hyväksyä, että kevät koittaa Hitlerille Irjallekin. Merkiksi tästä hyväksynnästä laitan täten blogiimme puolipakollisen tulppaanikimpun kuvan™:

Olen nyt näköjään keittänyt kananmunia 25 minuuttia, joten luulen, että ne saattavat olla tarpeeksi kovia. Pitänee mennä tarkistamaan tilanne. Huomenna (tai ensi viikolla, tai ensi huhtikuussa) palaan antamaan ihmiskunnalle ohjeita kirjahyllyn järjestelyä varten. Toivottavasti ihmiskunta malttaa odottaa!