Koska minulle kuitenkin merkkipäiväni kunniaksi em. julkaisu lahjoitettiin (sisäinen täti-ihmiseni sai samalla Kotilieden, joten homma on onneksi hyvin balanssissa), kulutan nyt hetken pohtimalla, miksi en itsekään koe kuuluvani Cosmon kohdeyleisöön.
- Toimittaja ≠ kielenkääntäjä. Joistakin jutuista sen valitettavasti kyllä huomaa.
- Ulkomaista materiaalia suomeksi toimittaessa voisi ehkä kiinnittää huomiota myös sisältöön. Vai onko Suomessa tosiaan syytä olettaa, että häiden jälkeen "muut alkavat kutsua teitä hänen monikkomuotoisella sukunimellään"? Epäilenpä, että ei - sen verran monet ovat pariskuntia olematta naimisissa tai naimisissa jakamatta miehen sukunimeä. Samassa jutussa pisti myös nikottelemaan lähtöoletus, että puolisoilla on automaattisesti yhteinen pankkitili - ja että nainen joutuu sen vuoksi tekemään kalliista hömppäostoksistaan tiliä miehelleen.
- Lehdessä haastatellut (tai "haastatellut", jotenkin on sellainen kutina, että "Tiina, 21 vuotta" olisi alkuperäisen jutun kirjoittajan havainnollistustarkoituksissa kehittämä hahmo, jonka nimi sitten on suomalaistettu) ovat suunnilleen kymmenen vuotta minua nuorempia.
- Naistenlehdissä on tapana satsata ulkoasuun, mutta Cosmopolitan näyttää silti jotenkin... halvalta. No, ihmekös tuo, kun valokuvaajana toimii suhteellisen usein "Stockphoto".
- Myös pääkirjoitukset voisi oikolukea.
- Sitten on tietysti sekin pikkuseikka, että yksikään lehden jutuista ei oikeastaan kiinnostanut minua.
Yhteenveto: tylsä lehti, mutta oli sitä sentään ihan hauska ruotia!
Lopuksi vielä päivän kysymys, joka tulee tällä kertaa Helsingistä:
Miten voi estää jääkaappia haisemasta kamalalta silloin, kun siellä on hyvää juustoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti