tiistai 6. marraskuuta 2012

Täti lukee Cosmoa. (Tai pikemminkin jättää lukematta.)

Viikonlopun seurauksena olen taas vuoden kauempana Cosmopolitan-lehden kohderyhmästä (18-29-vuotiaat). Keski-ikä, täältä tullaan!

Koska minulle kuitenkin merkkipäiväni kunniaksi em. julkaisu lahjoitettiin (sisäinen täti-ihmiseni sai samalla Kotilieden, joten homma on onneksi hyvin balanssissa), kulutan nyt hetken pohtimalla, miksi en itsekään koe kuuluvani Cosmon kohdeyleisöön.

  • Toimittaja ≠ kielenkääntäjä. Joistakin jutuista sen valitettavasti kyllä huomaa.
  • Ulkomaista materiaalia suomeksi toimittaessa voisi ehkä kiinnittää huomiota myös sisältöön. Vai onko Suomessa tosiaan syytä olettaa, että häiden jälkeen "muut alkavat kutsua teitä hänen monikkomuotoisella sukunimellään"? Epäilenpä, että ei - sen verran monet ovat pariskuntia olematta naimisissa tai naimisissa jakamatta miehen sukunimeä. Samassa jutussa pisti myös nikottelemaan lähtöoletus, että puolisoilla on automaattisesti yhteinen pankkitili - ja että nainen joutuu sen vuoksi tekemään kalliista hömppäostoksistaan tiliä miehelleen.
  • Lehdessä haastatellut (tai "haastatellut", jotenkin on sellainen kutina, että "Tiina, 21 vuotta" olisi alkuperäisen jutun kirjoittajan havainnollistustarkoituksissa kehittämä hahmo, jonka nimi sitten on suomalaistettu) ovat suunnilleen kymmenen vuotta minua nuorempia.
  • Naistenlehdissä on tapana satsata ulkoasuun, mutta Cosmopolitan näyttää silti jotenkin... halvalta. No, ihmekös tuo, kun valokuvaajana toimii suhteellisen usein "Stockphoto".
  • Myös pääkirjoitukset voisi oikolukea.
  • Sitten on tietysti sekin pikkuseikka, että yksikään lehden jutuista ei oikeastaan kiinnostanut minua.

Yhteenveto: tylsä lehti, mutta oli sitä sentään ihan hauska ruotia!

Lopuksi vielä päivän kysymys, joka tulee tällä kertaa Helsingistä:
Miten voi estää jääkaappia haisemasta kamalalta silloin, kun siellä on hyvää juustoa?

Ei kommentteja: