Nuori kapinallinen

Menin nyt syksyllä yhdelle kurssille. Siellä istutaan luokkahuoneessa ja seurataan, kuinka opettaja on aktiivinen kaikkien opiskelijoiden puolesta. Yleisesti ottaen olen sellainen perusaneeminen osallistuja. Teen tehtävät, otan itse selvää asioista, joita en ymmärrä, keskustelen parin ja ryhmän kanssa, mutta en sano vapaaehtoisesti mitään koko ryhmän kuullen tai kysy neuvoa, ellen ole aivan hukassa (yleensä asia joka tapauksessa selviää muutenkin).

Yhdessä suhteessa kuitenkin rikon kaavoja: minä vaihdan istumapaikkaa aika usein! Tavallisestihan homma menee niin, että kurssilaiset valuvat ensimmäiselle kokoontumiskerralle, kyräilevät ympärilleen, istuvat luokassa kohteliaan etäisyyden päähän muista paikalla olevista ja majoittuvat sitten samalle paikalle viikko toisensa jälkeen. Minäpä en! Tähän mennessä olen istunut jo

• eturivissä
• takarivissä
• ikkunan puolella ja 
• oven puolella.

Ooh! Tämä on suuri muutos minun elämässäni: normaalisti istun aina takarivissä (paitsi elokuvissa)!

(Itse asiassa aloitin vahingossa, kun tulin yhdelle kerralle vähän myöhässä enkä kehdannut kolistella koko luokan läpi. Sitten päätin jatkaa, koska onhan tuo paikkauskollisuus jotenkin kummallista.)