Inhoan jonottamista. Ei ole mitään hyvää siinä, että joutuu tuijottamaan vieraan ihmisen takatukkaa samalla, kun joku toinen ventovieras tuuppii selkää. Olen lakannut käymästä vappuna Ullanlinnanmäellä, koska en kestä niitä vessajonoja. Disneyland olisi luultavasti minulle maanpäällinen helvetti (koska tuntikausien jonotus laitteisiin; en kyllä usko, että muutenkaan nauttisin, en ole huvipuistojen suuri ystävä). Suomalaisille jonottaminen on kuitenkin selvästi jonkinlainen kansanhuvi. Muuten en voi ymmärtää, miksi ihmiset tekevät sitä vapaaehtoisesti.
Esimerkki A. Lentokenttä. On jonotettu lähtöselvityksessä ja/tai matkatavarahihnalla, turvatarkastuksessa, passintarkastuksessa, vessassa, kahvilassa, tax-freessä ja pankkiautomaatilla. Nyt ollaan lähtöportilla, ja henkilökuntaa alkaa vähitellen saapua paikalle valmistelemaan koneeseen siirtymistä. Mitä tekee suomalainen? Säntää passi ja matkadokumentit sojossa jonottamaan. Miksi? Jotta pääsisi jonottamaan lisää koneeseen vievässä putkessa tai viettämään ylimääräistä laatuaikaa koneeseen kuljettavassa bussissa. Käsittämätöntä.
Esimerkki B. Bussipysäkki. (Minulla on nyt joku fiksaatio näihin joukkoliikenneaiheisiin.) Ihmisiä kasaantuu hiljalleen laiturin liepeille odottelemaan sopivaa linja-autoa. Sitten joku hätääntyy ja päättelee, että ei varmasti mahdu kyytiin, ellei mene kiltisti jonottamaan. Ilmiö tarttuu, ja pian kaikilla on kurjaa. Jos tarjolla on katos tai penkki ja odotusaikaa ties kuinka paljon, miksi kenenkään pitäisi seisoa tihkusateessa tarkastelemassa edessään seisovan Pirjo-Uolevin juurikasvua sen sijaan, että istuisi mukavammin lukemassa kirjaa tai miettimässä elämää? Olen ratkaissut asian sillä tavalla, että en todellakaan jonota bussiin, koska ei ole pakko, vaan kiilaan sisään jonon ulkopuolelta sellaisten ihmisten kohdalla, jotka ovat saapuneet paikalle suunnilleen silloin kuin minäkin. Vielä en ole saanut turpiini. (Tässä on sitten turha ruveta puhumaan mitään kohteliaisuudesta tms. Ei bussiin meneminen niin vaikeaa ole, olen nähnyt monta kertaa, että se onnistuu ilmankin jonottamista!)
Esimerkki C. Kamppi. Tämä parin päivän takainen tapaus. Okei, en syö lihaa, mutta siitä huolimatta en pysty käsittämään. Maksan oikeasti mieluummin vähän enemmän kuin jonotan tuntikaupalla tuotetta, joka loppuu sitten kuitenkin kesken. (Luulen, että olisin ollut erittäin huono neuvostokansalainen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti