Kaikki muutos on pahasta

Eksyin pitkästä aikaa Suomalaiseen kirjakauppaan, ja se oli järkyttävä kokemus. Kauppa oli uudistunut. Brrrrh.

• Siellä oli mustat seinät. Miksi? Jotta vampyyrit tuntisivat olonsa kotoisaksi?
• Se näytti enemmän levy- tai askartelukaupalta kuin kirjakaupalta. Eikä siellä sähköhärpäkeosastolla edes myyty sähkökirjoja tai niiden lukulaitteita vaan konsolipelejä ja ties mitä muuta sälää, josta en mitään ymmärrä, mutta jolta toivoisin kirjakaupassa varjeltuvani.
• Yritin etsiä paria aivan tiettyä teosta, mutta se oli mahdoton tehtävä. Kirjoja oli siellä täällä, eivätkä läheskään kaikki olleet aakkosjärjestyksessä hyllyssä. (Joku saattaa sanoa, että voihan siellä kysyä myyjältä apua, mutta minä en voi. Minusta kirjakaupassa pitäisi pystyä löytämään hakemansa teos suunnilleen samalla logiikalla kuin kirjastoissakin. Jos niin ei ole, minä menen kaupasta pois ja asioin jossakin muualla.)

Niin että pitäkää tunkkinne. Muutos järkyttää minua syvästi sekä asiakkaana että ihmisenä, joten menen kilpailevaan puljuun, tai divariin, tai ostan kirjani netistä. (Tai teen vielä viisaammin enkä osta yhtään uutta kirjaa vaan hankkiudun eroon muutamista entisistäkin... Ei sentään, joku raja. Kyllä kirjoille pitää aina olla tilaa.)

Päivän mietelause: Ennen kaikki oli paremmin.