Päivän ärsytykset, olkaa hyvä

Taidan olla vielä olemassa, vaikka tällä viikolla (Vuoden Jälkipuoliskon Virallinen Stressiviikko ®) en ole ollut kaikin ajoin ihan varma siitä. Univaje + stressi + lisää univajetta + lisää stressiä = hyvin epätodellinen - sekä melko epämiellyttävä - olotila.

Nyt olen kuitenkin jälleen oma ärtyisä itseni, ja tahdon kertoa muutamia seikkoja, joiden vuoksi minun ehkä kannattaisi viettää joulunalusaika esimerkiksi Savukoskella (väestötiheys 0,18 asukasta/km2, sanoo Wikipedia):

Liian hitaasti kävelijät. Olin eilen teatterissa pitkästä aikaa. Näytöksen loputtua ulkomaailma tuntui kylmältä ja torjuvalta. Minulla oli kyllä villahousut, mutta ne olivat valitettavasti laukussa (en viitsinyt mennä enää narikkajonosta selvittyäni vessaan vaihtamaan ja aulassa taas en kehdannut ruveta mummokalsareitani esittelemään, sen verran sivistynyt minäkin sentään olen). Minua palelsi, ja halusin päästä mahdollisimman nopeasti ratikkaan tai bussiin tai ihan mihin vain  - mutta eihän sieltä päässyt, koska edessäni kävelevät idiootit ihmiset etenivät koko jalkakäytävän täyttävinä rintamina juuri sen verran hitaasti, että alkoi risoa. Kun yhdestä seurueesta oli päässyt ohi, seuraava oli edessä. Vähän niin kuin tämä ilmiö, mutta vielä ärsyttävämpänä:

Kofeiinin puutteesta aiheutuva päänsärky. En kyllä ole ihan varma siitä, kuinka korven keskellä asuminen tähän auttaisi. Ehkä siellä tulisi enemmän istuttua kotona keittelemässä kahvia kaikessa rauhassa?

Stockmannin kahvila. Jos kello näyttää iltapäivää ja ei ole koko päivänä syönyt eikä juonut mitään, ei edes sitä kahvia, saattaa lopulta olla niin tolkuttomassa tilassa, että menee kaikista maailman paikoista juuri Stockmannille ravitsemaan itseään. Se nykyinen ravintolamaailma on niin monimutkainen, että minun suunnistustaidoillani meinaa itku päästä ennen kuin on päässyt pöytään saakka. Paikasta X noudetaan ruoat, paitsi että nuo pyydetäänkin tiskiltä Z... hetkinen, noiden syötävien suhteen onkin itsepalvelu, joten pöytään F, mars! Sitten metsästetään juomaa hanasta K - ai, mutta nuohan myydään tölkeissä, jotka sijaitsevat hyllyssä N. Vesi taas on toisella puolella salia pisteessä H. Seuraavaksi kassalle R maksamaan. Pöytään saapuessa ainakin ruokailuvälineet puuttuvat, koska ne olisi pitänyt tajuta ottaa mukaan vaiheessa G. En ala, minä syön sormin! No, salaatti oli kyllä ihan hyvää.

Kassat, jotka eivät kuuntele. Minä yritän olla olematta aasiakas. Annan aina maksutapahtuman alussa kyseisen puljun etukortin, jos minulla sellainen on. Jos takanani on jonoa ja minulla on ostoskassi mukana, pyrin pakkaamaan ostoksiani jo myyjän piippautellessa viivakoodeja. Kerron heti maksukorttia luovuttaessani, tahdonko maksun pankille vai luotolle. Jotta kaikki olisi sujuvampaa, ja ihmisillä hyvä mieli, ja silleen. Sitten myyjä kysyy: "Pankki vai luotto?" Minä ajattelen: "Johan minä sanoin, pässi! Olisit kuunnellut!" Sanon kuitenkin siivosti: "Pankki." Sitten tulen kotiin kertomaan internetille, miten elämä on taas vaikeaa ja ihmiset tyhmiä.