keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Himoton hamstraaja, se olen minä.

On mukavaa olla hyvä jossakin. Niin kunniakasta kuin jalo kilpailu onkin, kyllä voittokin tuntuu aika hyvältä. Kaikki voitot eivät kuitenkaan lämmitä sydäntä yhtä paljon.

Jos kilpailtaisiin tämän talon täysimmästä vinttikomerosta, minä voittaisin. Jos ko. kilpailua verrattaisiin sadan metrin juoksuun ja kilpailtaisiin vinttikomeroon ahdetun tavaran määrästä suhteutettuna asunnon pinta-alaan, voittaisin kisan ainakin kolmella minuutilla. (Voiko vertaus enää sekavammaksi mennä? Pitäisi ehkä harkita uutta uraa urheiluselostajana...)

Vinttikomeroni on perinteiseen tyyliin vinokattoinen ja korkeimmillaankin niin matala, että pystyn seisomaan siellä vain kaksin kerroin. Se ei siis ole suuri. Se on päinvastoin aika pieni. Siitä huolimatta olen saanut tungettua sinne ainakin kaksi nojatuolia, ruokapöydän, neljä ruokailutuolia, vieraspatjan ja sukset. Perimmäiset kerrostumat ovat huhtikuulta 2005. Tänään näin pari laatikkoa, joiden en muistanut olevan olemassa. Niiden sisällöstä minulla ei ole aavistustakaan. Kaikkia nyssyköitä ei komeron ovelta edes näy, koska niiden edessä on niin paljon roinaa.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen muuttamaan uuteen kotiin. Millaisia aarteita tulenkaan omista varastoistani löytämään! Villi arvaus: C-kasetteja vuodelta 1992. Kansioittain muistiinpanoja aiheista, joista en muista koskaan kuulleeni. Kymmenen vuoden takaisia naistenlehtiä. (Löysin tänään asunnostani Seventeen-lehtiä 1990-luvun lopulta. Heitin ne pois, totisesti. Jos en ole aikoinaan raaskinut luopua edes niistä, en uskalla ajatellakaan, millaisia "aarteita" olen tullut arkistoineeksi ullakolle...) Olof Palmen murhaaja. Aakkostettua napanöyhtää.

Olen tänään ravannut huonekaluliikkeissä ja taistellut italiankielisen kokoamisohjeen kanssa. Sen jälkeen olen siirrellyt tavaroita paikasta toiseen koko illan tuntien koko ajan syvenevää epätoivoa hamsterintaipumusteni vuoksi. Nyt minun pitäisi keksiä, mihin aion pukeutua seuraavan viikon ajan, pestä tarvittaessa nyrkkipyykkiä, pakata tavarat matkalaukkuun, jota minulla ei ole, ja herätä aamulla viiden maissa virkeänä ja iloisena. Minusta tuntuu, että saatan nyt mennä keittiöön ja avata oluen.

Päivän mietelause: Joka säästää saadessaan, sillä on ottaa tarvitessaan.
Toisaalta: Timidus cautum se vocat, sordidus parcum. ("Pelkuri kutsuu itseään varovaiseksi, ahne säästäväiseksi." Juu, en tunne latinankielisiä sanontoja ihan näin hyvin, tiedustelin googlelta jotakin aiheeseen sopivaa ja tällainen tuli.)

maanantai 27. joulukuuta 2010

Samaa sukua, samaa maata...

Onkohan muidenkin vanhemmilla ärsyttäviä tapoja? Sellaisia, joiden ansiosta on teineimpinä aikoinaan saanut monet riidat riideltyä ja vielä vähän vanhempanakin pyöritellyt toistuvasti epäuskoisena silmiään huokaillen toivottomasti ja syvään? Pojasta polvi paranee, tytöstä tulee polvi parhain, joten minä en kyllä koskaan ikinä sorru sanomaan / tekemään / ajattelemaan noin mahdottomalla tavalla! En!

Äidilläni oli pitkään tapana suorittaa ns. pölytarkastus aina, kun hän tuli käymään luonani. (Pölytarkastus (subst.): Tarkastusta suorittava henkilö kiertää pistokokeenomaisesti pyyhkäisemässä etusormellaan kaikkia eteensä osuvia tasopintoja. Jos ei tärppää, tarkastus jatkuu ovenkarmeihin / kattolamppuun / lattialistoihin - joka tapauksessa niin pitkään, että tarkastusta suorittava henkilö voi huomauttaa kohteen puutteellisesta siivouksesta.) Liekö syynä ollut asukkaan turhautunut rääkyminen ja yritykset heittää tarkastajaa kotinsa irtaimistolla vai aito havainto siitä, että asukas kykenee itsenäiseen asumiseen huolimatta jonkinasteisesta leväperäisyydestään siivouksen suhteen, en tiedä - ajan mittaan äitini kuitenkin luopui tarkastuskierroksistaan.

Pieni, mutta ärsyttävä tapa jättää takki ylleen kyläilyn ajaksi oli pölytarkastuksia tiukemmassa. Huomautin useaan otteeseen, että kodissani on kyllä naulakko, johon vierailla on yleensä tapana jättää ulkovaatteensa - ei kai täältä niin kiire pois ole, että tarvitsisi jättää päällysvaatteet valmiiksi ylleen! Ei vaikutusta: äiti istui tiukasti takki niskassaan teetä juomassa; hyvä jos hatun malttoi heittää päästään. Kiire tuntui aina olevan, vaikka kysyttäessä ei välttämättä osattukaan sanoa, minne. Vähitellen päästiin tilanteeseen, jossa äiti tuli eteisestä takki päällään ja laski sen jonkin ajan kuluttua sohvalle / tuolille / parvisängyn portaille. Aivan viime aikoina on tapahtunut läpimurto, ja olen saanut äitini laittamaan takkinsa naulakkoon jo muutamaan otteeseen.

Leikkaus nykyhetkeen. Tilanne: Veljeni on hankkinut asunnon, jossa en ole käynyt kaupanteon jälkeen tehdyn remontin jälkeen. Menen suorittamaan tupatarkastusta. Vaeltelen. Kurkistelen. Potkin ovenkarmit ja koputtelen seinät. Kommentoin asianmukaisesti. Istun sohvalle kahvia juomaan. Sohvalla on jotakin mustaa. Mitä tämä tällainen roina on muuten hyvinkin askeettisesti sisustetussa huoneistossa? Kas - takkini! Veljeni huomauttaa, että hänellä on kyllä naulakkokin. Vien takin naulakkoon. Mietin elämää. Kuinka minusta tällainen tuli?

Päivän mietelause: Ei omena kauas puusta putoa.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapaninpesu

Joulu mennä jollotti pikavauhtia ohi. Kun on paljon ihmisiä ja tohinaa ympärillä tuntuu aikakin kuluvan pikavauhtia. Ihan mukavasti pyhät kuitenkin sujuivat, söimme ja saunoimme, ja näimme aattona vilaukselta joulupukin ja jopa poronkin. Kuulin vihreitä (Fazerin).

Koska olen perinteiden ystävä, voin kertoa teille eräästä vanhasta ja kauniista Tapaninpäivän perinteestä nimeltä jääkaapin tapaninpesu. Tämä juhlallinen tapa sai alkunsa siitä, kun viime viikon Lapin-reissun ajaksi jääkaappiin jäi vihanneksia nahistumaan. Kotiin tullessa nämä kasvikset olivat pehmenneet, lahonneet ja alkaneet haista pistävästi. Mätänevien ruoka-aineiden hävitys jääkaapista ei valitettavasti auttanut jääkaappiin pinttyneeseen pistävään pahaan hajuun, joten tänään Tapanina oli aivan pakko tyhjentää jääkaapin sisältö parvekkeelle ja pestä koko kaappi. Pesu-urakassa vierähti pari tuntia. Laitoin varmuuden vuoksi ylimmälle hyllylle lautaselle ruokasoodaa ja alimmalle hyllylle kippoon kahvinpuruja hajuja imemään. Nyt jääkaapin tuoksu on melko raikas. Olen aika ylpeä itsestäni, että nyt on tämäkin homma taas vähäksi aikaa tehty.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Ajankäyttö: kiitettävä 10

Kuvitellaanpa, että on joulu tulossa. Aikuinen lapsi on lähdössä juhlapyhien ajaksi vanhempiensa luo loisimaan. Aikuisen lapsen ystävä on luvannut, että tämä pääsee hänen kyydissään isiensä asuinsijoille (äitiensä toki myös). Hyvä juttu. Ei tarvitse manailla ruuhkaisissa ja myöhästelevissä junissa (tai asemalaiturilla, mikäli juna sattuisi olemaan peruutettu), vaan pääsee kätevästi ovelta ovelle. Aikuisella lapsella on kuitenkin ongelma ... ja nyt loppui kolmannen persoonan käyttö, kuulostaa harvinaisen typerältä. Kaikenlaiseen kikkailuun sitä ryhtyykin.

Minulla on siis ongelma. Ennen matkaan lähtemistä pitäisi ainakin pakata, tyhjentää roskikset, postittaa kummituslapsen joululahja ja mahdollisesti myös askarrella siihen pari lisäosaa ennen pakkaamista (juu, tiedän, ettei se enää ehdi ajoissa perille, mutta tuntuu paremmalta, jos homma on edes laitettu alulle ennen joulua), toimittaa eräät tärkeät tiedot postin tai vähintäänkin sähköpostin kuljetettaviksi, kastella kukat, pestä pyykkiä, tyhjentää jääkaappi pilaantuvista tavaroista ja tiskata - sitä tavallista. Tähän mennessä olen
  • pessyt koneellisen pyykkiä,
  • tehnyt listan ennen lähtöä hoidettavista asioista ja
  • todennut, ettei mikään listan kohdista huvita juuri nyt, hyvin ehtii aamullakin.
Hurraa. Oikein hyvä muuten, mutta kun minun pitäisi kyetä lähtemään ennen puoltapäivää, ja olen varsin korostuneesti kaikkea muuta kuin aamuihminen. Pystyn vapaapäivinä lorvailemaan mainiosti vaikka iltakuuteen saakka saamatta edes vaatteita ylleni, ja päivän ensimmäiseen menoon tulee aina kiire riippumatta vuorokaudenajasta (aamu on hyvin joustava käsite).  Erityistaitoihini lukeutuvat myös asioiden lykkääminen ja torkkuherätyksen ahkera käyttö - aamukooma voittaa illan hyvät aikomukset joka ikinen kerta.

Nyt minä ennustan. Ennustan, että huomenna:
  1. Saan itseni kaavittua sängystä ylös vasta parin tunnin torkuttamisen jälkeen.
  2. Tiedostan, etten ole tehnyt mitään niistä asioista, jotka piti ehdottomasti hoitaa. 
  3. Totean, että pitää taas niellä häpeänsä ja toimittaa kummitytön lahja perille vasta tulevana vuonna. 
  4. Survon kiireessä ja kiukkuisena laukkuuni kolmet farkut ja rikkinäiset sukkahousut enkä yhtään yläosaa.
  5. Unohdan viedä biojätteet pois haisemasta.
Ensimmäinen askel matkalla kohti muutosta on ongelman tiedostaminen. Olen ottanut ensimmäisen askelen jo aika monta kertaa. Todellisen muutoksen vuoro taitaa olla joskus seuraavassa elämässä...

tiistai 21. joulukuuta 2010

Matkaraportti

Olen palannut tänne urbaaniin tohinaan Lapista. Lomamatka oli räkätaudista huolimatta kiva. Lunta pohjoisessa oli tosin vähemmän kuin täällä etelärannikolla, mutta pakkasta ei ollut onneksi liikaa (bambu- ja villasilkkipitkikset olivat aivan must, ihanan lämpimät ja mukavat yllä!). Erämaan reunoilla kaamoksessa oli rauhallista näin sesongin ulkopuolella.

Kuten moni tietääkin, tullaan Lapissa juhlimaan glamourisia Winter Wonderland -häitä ensi helmikuussa. Tässä hengessä yövyin itsekin yhden yön Rovaniemellä hotelli Pohjanhovissa, tosin en sviitissä kuten Tuksu tänä syksynä, vaan ainoastaan superior-huoneessa. Poreammetta ei huoneessa ollut, mutta herkkulautanen ja miniskumppapullot kuitenkin.

Arjen glamouria

Kävin tietenkin myös itse talven ihmemaassa tulevia häitä fiilistelemässä (en Saariselällä kuitenkaan):

Tulevien häiden taikaa

Yöjunalla matkustaminen oli muuten aika vaivatonta, mutta miksi, miksi, MIKSI siinä sängyn vieressä pitää olla digitaalikelloksi nimetty valonheitin aivan pään vieressä? Kuinka kukaan saa nukuttua sellaisessa häikäisyssä? Menomatkalla kärvistelin koko matkan vasemmalla kyljelläni nukkuen, mutta paluumatkalla viisastuin vahingosta, ja teippasin heti aluksi kellon päälle paperilapun. Ah sitä ihanaa pimeyttä ja unissa kieriskelyn vapautta!

Makuuvaunun lasersädetyskello.

Uusi hyödyllinen neuvo

Ostin jonkin aikaa sitten jääkaappimagneetteja. Onneksi niissä oli käyttöohje - muuten olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti!


Varokaa heikkoa jäätä, muistakaa villahousut, syökää lautanen tyhjäksi... älkääkä missään nimessä hengittäkö magneetteja!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Jouluuupuuu on raaaakennettuuu

Viime viikolla oli stressi ja ahistus, joten tarvitsin sijaistoimintoja, joiden parissa puuhastella kaikkien niiden asioiden sijasta, joita olisi oikeasti pitänyt tehdä. (Usein käytän esimerkiksi siivousta tai tiskausta, mutta tällä kertaa olin jo ehtinyt tiskata, ja täällä oli niin saastaista, että siivoaminen olisi ollut liian rankkaa.) Ryhdyin siis paskartelemaan kuusenkoristeita, jotta ympärivuodenkuusestani tulisi joulukuusen näköinen.

Halusin sellaisia perinteisiä virkattuja sydämiä, mutta käyttämäni koukku ja lanka eivät sopineet löytämiini ohjeisiin - hyviä patalappuja olisi tullut, mutta puolen metrin korkuisessa kuusessa ne tuntuivat vähän liioittelulta. Kehitin siis (hyvin yksinkertaisen, tiedetään) ohjeen ihan melkein itse, mikä on minun avaruudellisella hahmotuskyvylläni suuri saavutus! Kivasti sain aikaa tapettua, ja nyt on kuusellani sesongin mukainen juhlapuku yllä. Näin hienona se on:


kuusi: kirpputorilta second hand
valot: Tarjoustalon alennusmyynnistä neljä vuotta sitten vintagea
koristeet: ite tein

Vielä lähikuva koristuksista. Kyllä niistä muodon tunnistaa! Olen ylpeä!


 P.S. Kuinkahan syvää tyydytystä ne ihmiset lopulta saavat, jotka tulevat blogiimme hakusanalla päiväkahviseuraa? Mietinpä vain. Täytynee alkaa ihan piruuttaan viritellä lisää hakusanasyöttejä teksteihinsä, on aina yhtä mukavaa tuottaa pettymyksiä muille! Tästä lähtien mainitsen siis tissit ainakin joka toisessa kirjoituksessani. Joka toisessa pitää varmaan sitten tasapuolisuuden vuoksi sanoa penis. Tänään, jouluisen antamisen hengessä, tarjolla molemmat!

Tissejä ja peniksiä siis joka kotiin,
toivottaa Irja

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hyödyllinen neuvo

Säästäväisyys on monessa suhteessa hyvä asia. Minäkin pyrin useimmiten kuluttamaan järkevästi ja harkiten. Sisäänrakennettu saiturini on kuitenkin hieman epäjohdonmukainen. Vaikkapa ruokakaupassa saatan ensin vertailla suurella hartaudella wc-paperimerkkien hintoja, etten vain maksaisi yhdestä rullasta liikaa, minkä jälkeen päädyn kassajonossa ostamaan kuuden euron ylihintaisen kermaällötysjäätelön, koska on maanantai / väsyttää / tekee mieli jotain hyvää / en kuitenkaan jaksa tehdä ruokaa, joten voin ihan hyvin syödä päivällisen kalorit jäätelön muodossa.

Olen myös huomannut säästäväni tulitikkuja. Tulitikkupuntti maksaa... ehkä euron? Olen ostanut puntillisen tikkuja arviolta pari vuotta sitten, ja askeja on vielä runsaasti jäljellä. En siis todennäköisesti menisi vararikkoon, vaikka raapisin suorastaan useita tikkuja vuorokaudessa. Kuitenkin pyrin vaistomaisesti selviämään yhdellä tikulla illassa, vaikka sytyttäisin monta kynttilää eri puolille huonetta. Onhan siinä oma jännityksensä, mutta ei se aina ole kovin järkevää.

Toimin siis luontaisesti esimerkiksi näin tahtoessani lisätä kynttilänvaloa ympärilleni:

Yksi sormistani ei sentään palanut pois, vaan kompositio oli harmonisempi neljällä sormella. Minä todella mietin näitä asioita, ei taidetta huiskimalla tehdä!
Kuvassa esitetyllä metodilla suoraan paketista otetun tuikkukynttilän syttyminen kestää juuri niin pitkään, että sytyttäjä ennättää polttaa näppinsä.

Potentiaalinen lukija: jos sinäkin huomaat empiväsi tulitikkurasian äärellä, ole viisaampi kuin minä. Ota neuvosta vaari, ja käytä sitä tikkua!

Päivän mietelause:

Lue sijs hyue Lapsi teste / 
Tulenteco oppi ilman este. 
Nijte muista Elemes aina / 
nin Irja sinun Wijsautens laina.

Ajastan tämän tekstin hetkeen, jona almanakassa kerrotaan auringon Helsingissä laskevan ja kynttilät luultavasti alkavat vähitellen syttyä. Ehkäpä joku havahtuu ja ottaa opikseen, ja minä en ole polttanut näppejäni turhaan!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Päivän ärsytykset, olkaa hyvä

Taidan olla vielä olemassa, vaikka tällä viikolla (Vuoden Jälkipuoliskon Virallinen Stressiviikko ®) en ole ollut kaikin ajoin ihan varma siitä. Univaje + stressi + lisää univajetta + lisää stressiä = hyvin epätodellinen - sekä melko epämiellyttävä - olotila.

Nyt olen kuitenkin jälleen oma ärtyisä itseni, ja tahdon kertoa muutamia seikkoja, joiden vuoksi minun ehkä kannattaisi viettää joulunalusaika esimerkiksi Savukoskella (väestötiheys 0,18 asukasta/km2, sanoo Wikipedia):

Liian hitaasti kävelijät. Olin eilen teatterissa pitkästä aikaa. Näytöksen loputtua ulkomaailma tuntui kylmältä ja torjuvalta. Minulla oli kyllä villahousut, mutta ne olivat valitettavasti laukussa (en viitsinyt mennä enää narikkajonosta selvittyäni vessaan vaihtamaan ja aulassa taas en kehdannut ruveta mummokalsareitani esittelemään, sen verran sivistynyt minäkin sentään olen). Minua palelsi, ja halusin päästä mahdollisimman nopeasti ratikkaan tai bussiin tai ihan mihin vain  - mutta eihän sieltä päässyt, koska edessäni kävelevät idiootit ihmiset etenivät koko jalkakäytävän täyttävinä rintamina juuri sen verran hitaasti, että alkoi risoa. Kun yhdestä seurueesta oli päässyt ohi, seuraava oli edessä. Vähän niin kuin tämä ilmiö, mutta vielä ärsyttävämpänä:



    Kofeiinin puutteesta aiheutuva päänsärky. En kyllä ole ihan varma siitä, kuinka korven keskellä asuminen tähän auttaisi. Ehkä siellä tulisi enemmän istuttua kotona keittelemässä kahvia kaikessa rauhassa?

    Stockmannin kahvila. Jos kello näyttää iltapäivää ja ei ole koko päivänä syönyt eikä juonut mitään, ei edes sitä kahvia, saattaa lopulta olla niin tolkuttomassa tilassa, että menee kaikista maailman paikoista juuri Stockmannille ravitsemaan itseään. Se nykyinen ravintolamaailma on niin monimutkainen, että minun suunnistustaidoillani meinaa itku päästä ennen kuin on päässyt pöytään saakka. Paikasta X noudetaan ruoat, paitsi että nuo pyydetäänkin tiskiltä Z... hetkinen, noiden syötävien suhteen onkin itsepalvelu, joten pöytään F, mars! Sitten metsästetään juomaa hanasta K - ai, mutta nuohan myydään tölkeissä, jotka sijaitsevat hyllyssä N. Vesi taas on toisella puolella salia pisteessä H. Seuraavaksi kassalle R maksamaan. Pöytään saapuessa ainakin ruokailuvälineet puuttuvat, koska ne olisi pitänyt tajuta ottaa mukaan vaiheessa G. En ala, minä syön sormin! No, salaatti oli kyllä ihan hyvää.

    Kassat, jotka eivät kuuntele. Minä yritän olla olematta aasiakas. Annan aina maksutapahtuman alussa kyseisen puljun etukortin, jos minulla sellainen on. Jos takanani on jonoa ja minulla on ostoskassi mukana, pyrin pakkaamaan ostoksiani jo myyjän piippautellessa viivakoodeja. Kerron heti maksukorttia luovuttaessani, tahdonko maksun pankille vai luotolle. Jotta kaikki olisi sujuvampaa, ja ihmisillä hyvä mieli, ja silleen. Sitten myyjä kysyy: "Pankki vai luotto?" Minä ajattelen: "Johan minä sanoin, pässi! Olisit kuunnellut!" Sanon kuitenkin siivosti: "Pankki." Sitten tulen kotiin kertomaan internetille, miten elämä on taas vaikeaa ja ihmiset tyhmiä.

    maanantai 13. joulukuuta 2010

    Räkä

    Voihan räkä. Huomenna pitäisi lähteä pre-joulumatkalle pohjoiseen, mutta kaksi kolmasosaa matkaseurueestamme on flunssassa, minä itse mukaan lukien. Kyllä me silti reissuun lähdetään, yöjunassa on helppo matkustaa (tarkoitus on myös kirjoittaa joulukortit junamatkan aikana - kuinka tehokasta!).

    Vedän nyt c- ja d-vitamiineja, jos tuo vastustuskyky tästä kohenisi. Tänään on myös pakko mennä hankkimaan se aluskerrasto, jotta kestän 25 astetta pakkasta. Lämpöpohjalliset vaelluskenkiin on myös ostettava.

    Tämän reissun tarkoitushan on siis fiilistellä Tuksun tulevia talvihäitä. Meidän matkakohteemme ei valitettavasti ole Saariselkä, emmekä asu lasi-iglussa, mutta jos jonkin vilahduksen onnea tuottavista revontulista näemme niin olen tyytyväinen.

    Päiväkahviseuraa

    Pieniä kikkoja, joiden avulla voi tehdä arjesta juhlaa: juo päiväkahvisi kuninkaallisessa seurassa. Sopii erinomaisesti myös aamu- ja iltakahvihetkiin!

    Näin se käy:


    Puss och kram,
    Irja, Vickan och Daniel

    sunnuntai 12. joulukuuta 2010

    Kuva-arvoitus

    Arvatkaapa, mikä kaunis kappale minun päässäni on soinut tänään? No tämä:


    Lisävihje, jos tuo ei avannut, mistä on kyse:


    Jos ei vielä korvamato tarttunut, sen voi käydä hankkimassa esimerkiksi täältä.

    torstai 9. joulukuuta 2010

    Sydämellinen joulutervehdys

    Joulunalusaikana jokainen kunnon emäntä laittaa kranssin oveen. Minäkin olen kunnon emäntä, ja kokosin siis oveeni tällaisen vähän Tim Burton -henkisen somisteen:

    Ympäristö on lavastettu, koska en kehtaa heilua rappukäytävässä kameran kanssa.
    Minä en muuten ymmärrä, kuinka niin monet kirjoittajat pyytelevät blogeissaan anteeksi kuvanlaatua ja valittelevat pimeää talviaikaa, jolloin ei muka saa otettua kunnollisia valokuvia. Kyllä minusta esimerkiksi tuo yllä oleva kuva on tosi hieno, ja niin ovat kaikki muutkin kuvat tässä blogissa. Ei harrastelijan tarvitse mitään osata. Paineeton puuhastelu on paljon mukavampaa!

    keskiviikko 8. joulukuuta 2010

    Mopoautovaara

    Ei hyvää päivää taas. Tänään olin kävelemässä kaupungilla asioilla. Lunta oli maassa runsaasti, ja katuja reunustavat lumipenkat olivat korkeita. Risteyksissä piti kurkottaa katsomaan varovasti penkan taakse autotielle, että näki onko turvallista ylittää katu. Sitten erään suojatien reunalla tienylitysvuoroa odottaessani ohitseni ajoi mopoauto. Sitä ohjasti vahvasti meikattu teinix-tyttö, varmaankin juuri 15 vuotta täyttänyt pikkuvosu. Tämä naisenalku ajoi suojatien yli ollenkaan sivuilleen katsomatta. Hänellä oli kädessään kännykkä, jota hän näppäili samalla, kun ohjasti toisella kädellä mopoautoaan (ohjaaminen tapahtui ilmeisesti kuulon perusteella, kun silmät olivat liimaantuneet puhelimeen). Jäin jälleen kerran suu auki tuijottamaan tämän (oranssin) ajoneuvon perään.

    Mitäpä luulette, käyttääköhän tämän tytön isä/äiti kännykkää ilman handsfreetä autoa ajaessaan?

    Kuva: Wikipedia

    tiistai 7. joulukuuta 2010

    Ei näin, eli Irja-neiti ostoksilla

    Pännii, vaihteeksi. Ai miksikö? No siksi, että:

    • Olin pyhästi päättänyt ryhtyä elämään säästäväisemmin.
      • Säästöpäätös on varmin keino saada minut heittelemään rahojani holtittomasti ympärilleni.
      • Ostin siis tänään yhden mielestäni aika kivan vaatteen. 
      • Ei tosiaankaan ollut tarkoitus.
      • Arvoin kaupassa kahden koon välillä.
        • Otin sitten sen isomman, koska puuvilla kuitenkin kutistuu pesussa.
        • Mainitsinko jo, että olin kaupassa laiska ja sovitin mekkoa / tunikaa / ______ (en minä tiedä, mikä se oikeasti on) päivällä käyttämieni vaatteiden päälle?
      • Kotona minä otin vaatteesta laput pois ja laitoin sen sitten kokeilumielessä ylleni.
        • Väärä järjestys.
        • Nyt jaksoin riisuutua hieman pidemmälle kuin kaupassa ja näin totuuden.
        • Kävi ilmi, että vaate olikin itse asiassa aika reilun kokoinen.
        • Voisi jopa sanoa säkkimäinen.
        • Onneksi vaihto- ja palautusoikeus meni lappujen mukana sen siliän tien.
      • Päätin korjata tilanteen pesemällä vaatteen, koska puuvilla kuitenkin kutistuu pesussa.
        • Eipä kutistunut tällä kertaa.
      • Vietin siis mukavia iltahetkiä virittelemällä kuminauhaa mekon rintamukseen.
        • Keino oli epätoivoinen ja tulokset sen mukaisia.
        • Nyt minulla on säkki, joka on rintojen alta ympärysmitaltaan melkein sopiva.
        • Loppumatkan helmaan saakka kangas on epämääräisillä kurtuilla, jotka roikkuvat erittäin epäpukevalla tavalla ympäröimänsä ruhon päällä.

      Kysymys: Mitä tästä opimme?
      Vastaus: Ei aavistustakaan.

      maanantai 6. joulukuuta 2010

      Linna-raportti jatkuu

      Varpu sanoo:

      klo 22.02-
      No et kyllä Irja raavi itseäs! Voit mennä kotiis kyhnyttämään (katson sulle Reittioppaasta junan että varmasti lähdet). Melancholisia biisejä näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Onpas Ritva Oksanen nuoren näköinen. Kah, pöytäliina lipui taas ohi. Onpa ärsyttävä miestoimittaja. Threesome! Kim Engblom on tukkaidolini. Toimittajalla on Absolutely Fabulous Patsy -kampaus. Jaha, römpsä ja kumppanit lopettaa työvuoron Linnassa. Mitkäs jouluvalot ne siellä vilahti? Jahas, nyt taisi nämä bileet loppua, ei niitä myötähäpeäjatkoja Teatterissa jaksa katsoa... Tää loppu nyt ehkä tähän.

      Irja sanoo:

      klo 21.48-
      Varpu ojensi auliisti minulle virallisen raportointikoneen, mutta juuri nyt en pysty sanomaan mitään, koska nämä haastattelut ärsyttävät minua liikaa. Marilyn Manson -silmämeikki näyttää olevan aika monien naisten suosiossa tänä iltana. Ei välttämättä sovi ihan jokaisen suomalaisen väreihin, jos minulta kysytään. Ei ihan joka toisenkaan. Otan seuraavaksi tavoitteekseni päästä Linnan juhliin soittamaan rytmimunaa, se olisi hauskaa. Jollekulle on tullut laittautuessa kiire, kun on pyyhe jäänyt päähän. Taas tulee ärsyttäviä haastatteluja, pakko heittää viestikapula eteenpäin ja ryhtyä raapimaan itseään niin, ettei Varpu huomaa (minulla on parturointituokion jäljiltä kutittavia hiusten pätkiä paidan alla ja niskassa, mutta koska istun Varpun sohvalla, en saa levitellä niitä ympäriinsä).

      Varpu sanoo:

      klo 21.33-
      Läpy läpy, humppa jatkuu. Sinistä näkyy lattialla. Tyrkyimmät ovat tunkeneet tanssilavan täyteen. Tosi monella on kiharat päässä. Tantsa (94-60-94) on jo 40-vuotias, eläkeläinen kohta. Voimistelijalla on kunnon kimallekukat, vintage-Chanel lipuu ohi. Marko Ahtisaari ja brandy. Ja siinä menee limainen pukki (Irjan mukaan). Että että, voiko laulaa sormet ristissä? "Laura Lepistö, te olette juhlineet..." OPETTELE SUOMEA!

      Irja sanoo:

      klo 21.22-
      Kättelyosuus on suoritettu, ja vieraat ovat pönöttäneet kahvipöydässä (siis ne vieraat, jotka ruokitaan pöytään). Nyt seurataan vieraiden pönötystä haastatteluissa (kuunteleeko joku oikeasti, mitä ne sanovat?). Tässä liikunnallista osuutta odotellessa alkaa katsojakin pitkästyä, joten vierailla sitä vasta taitaa tylsää olla. Nyt liikutaan! Millähän perusteella valitaan presidentin tytärtä tanssittava kadetti? Vetämällä pitkää tikkua? Saattaa nimittäin olla hivenen stressaava tehtävä. Ensimmäinen talssi (typo, mutta päätin jättää sen, kun tuli niin hieno ristisiitos valssista ja tanssista) on perinteiseen tapaan ruuhkainen. Myös sävelmä on suomalaiskansalliseen tyyliin tavanomainen ja mieleenpainumaton. Yhdellä naisella on neulatyyny päässään. Eikö se ole tanssilattialla hieman vaarallista?

      Varpu sanoo:

      klo 21.15-
      ...ja nyt on Irjan tukka leikattu takaa lyhyemmäksi. Ammattitaitoinen Varpun Hius ja Kihara Ky suoritti tämän viimeistellyn työn kylpyhuoneessaan.

      Taisimme missata uutisten jälkeen kaikkien hienojen ihmisten sisääntulon. Onneksi näemme Jorma Ollilan haastattelun par'aikaa. "Mitä itsenäisyys merkitsee teille?" Miten Umayyan hame pysyy tönkkönä? Voileipäkakkua, yäk. Irjalla (piispa) on hyvä nimi ja todella hieno puku, piispallinen sisävuori on purppura mustassa puvussa! Hyvä Irja! Kohta pannaan jalalla koreasti!

      Linna-raportti

      Irja sanoo:

      klo 20.19-
      Jälleen kierrätystä, mainosverhopuku. Se oli ihan hieno kyllä. Miksi ihminen valitsee Linnaan sellaisen helman, jossa ei mahdu kunnolla kävelemään? Aika vaikuttavat 15 sekuntia julkisuudessa, kun pitää tepastella hiiren askelin. Tennarit frakin kanssa ovat kyllä aina yhtä tyylikkäät. Samoin kansallispuku - onhan siinä kauniisti perinteet läsnä, ja aina se on etiketin mukainen, mutta onko asua, jossa suomalainen naisvartalo olisi vähemmän edukseen? Minä en sellaista ihan heti keksi... Nyt täytyy sanoa, että reportterimme alkaa uupua; olisiko jo iltauutisten paikka? Vaikka olenkin horissut aika sekavia, on kuitenkin pitänyt yrittää pitää itsensä poissa kunnianloukkaustasolta. Se on aika vaikeaa, kun on tottunut vuosien varrella erilaisissa kotikatsomoissa solvaamaan jokaista sisään saapuvaa nimeltä mainiten ja mahdollisimman törkeästi. Jesh, nyt on tauko! Tarjakin pääsee käsidesin äärelle. Ei käy kateeksi vartiomiehiä Linnan edustalla, näyttää olevan melkoinen keli... Väliaika, kahvia ja pullaa!

      Varpu sanoo:

      klo 20.07-
      Miksi tuota kameramiestä ei ole autettu pois tuolta pylvään takaa loukosta? Aika monta ihanan kimaltelevaa pukua. Ihana koru, timantteja! Onkohan Alahuhdan hissi nousussa, heh heh... Paljettijakku!  Taas tötsäotsis, onko tämä paluu 80-luvulle? Seepra! 80-luvun laskosverho. Elänkö minä menneisyydessä? Lehmä (ja en ole nyt epäkohtelias, sillä on lehmäkuviointi)! Ile ja edustusvaimoke. MTV-Marialla on käännetty puku (varastettu...?). Smörgårds. Marita Kattila ja TISSIT, voi hyvänen aika mikä sukkahousupuku. Kiva repiä sitä helmaa ylöspäin. Leena Harkimolla on mieletön paise olkapäässä. Jollain on lapsimorsian mukana. Tukka auki (mut niin ois mullakin, kun oon ruma tukka kiinni).

      Irja sanoo:

      klo 19.45-
      Harakkapuku, jee! Taas on pyrstö ja kaikki! Seuraavaksi odotan karhupukua! Sellaista ei valitettavasti näy, mutta onneksi ovensuussa pilkottaa töyhtötiaisen töyhtö - luovien hiuslaitteiden ilta, indeed. Keski-ikäisillä naisilla on kyllä vaikeaa. Kun päässä on silmälasit ja yllä iltapuku, lopputulos näyttää aina jotenkin tädiltä. Eikö ne voisi jättää edes linnan juhlissa kotiin ja käyttää piilolinssejä, tai vaihtoehtoisesti edetä sokkona - ei tuossa tungoksessa ole paljon tilaa kompuroida kuitenkaan? Kunniamerkitkin ovat aika tylsän näköisiä iltapuvun kanssa, vaikka kuinka olisivat kantajalleen kunniaksi. Mika Pohjonen, Suomen keski-ikäisin mies jo 19-vuotiaana! Nainen korsetissa - ihan hieno yläosa, mutta eikö sen päällä pitäisi olla jotain? Myös Janina Andersson on sisäistänyt vallitsevan hiustyylin.  Nyt on tuolla tädillä kyllä unohtunut villapaita päälle, tai joku perusneule joka tapauksessa. Sukkahousupuku saapuu! Minusta sen kanssa kyllä kuuluisi käyttää sukkahousuista tehtyä kommandopipoa, pankkiryöstäjätyyliin. Turkiskaulus, se lämmittää varmasti mukavasti tanssin pyörteissä. Myös Arto Nybergillä on korkea tukka. Kuinka monta Mr. Gay Finlandia tuonne oikein tulee, johan sellainen kerran julistettiin sisään saapuvaksi? Samettiverhot, paljettiunelma, limenvihreä tooga. Mikko Alatalolla ja hänen vaimollaan on silmälasit sävy sävyyn! Ja taas on jännä tukka, keskeltä liiskassa ja sivuille laitettu kunnon tuherot. Unikkoverhot ja tasaraitayökkäri ovat yhtyneet yön pimeinä hetkinä Matti Meikäläisen makuuhuoneessa ja tuottaneet iltapuvun. Yllättävää.

      Varpu sanoo:

      klo 19.25-
      Siivet pyllyssä = pyrstö. Aika monta pitsiunelmaakin on paikalla. Kuitusen maha oli yllätys mulle. Viiiillle Peltonen, Ville Peltonen! Taas tukkatötsä. Joutsen! Tissin päällä mitali killuu kivasti. Eipäs jäädä siihen pitkäksi aikaa rupattelemaan, mur. Jos ei meikkaa, niin näyttää ehkä vähän valjulta. Taas printtialaosa! Ja tukka pystyssä ties monennenko kerran. Silikoniolkaimet ovat ikävät iltapuvun kanssa, liian teinix. Tantsa Karpelalla on spermanentattu tukka ja pitkä laahus. Onpa tuolla yhdellä ISO iltalaukku olkapäällä. Kekkonen... eiku Jorma Uotinen. Ja taas printtipuku. Poliisilla on verhotupsut puvussa. Taiveahollakin on spermanenttikiharat. Hmmm, jännää. Musta poolopaita. "Jännät" oranssit frakin liivit :P. Kukat kaulalla. Ringette-naisia. Veltolla taas hattu, ylläri pylläri.


      Irja sanoo:

      klo 19.11-
      Valokuvaprintti! Tätä en olisi odottanut! Nyt on pakko viettää hiljainen hetki ja miettiä, että mitä ihmettä. Tavallaan aika hieno, kuitenkin. Mustaa ja frakkeja, mustaa, frakkeja, urheilijoita... Näistä minulla ei ole mitään sanottavaa. Nyt näen vähän punaista, mutta ei vielä mitään sävähdyttävää. Nyt tuli sentään niin korkea tukkalaite, ettei ollut kuviin mahtua. Tämänhetkinen saapuja näyttää olevan hääpuvussa. Taas tuli  iso tukka! Onkohan se yksi illan trendeistä? Nuoriso-osasto tulee pastelliväreissä. Ja nyt tuli herrasväki Sarasvuo. Heistä kirjoitetaan varmasti liikaakin ilman minun syvällisiä analyysejani... Pakko kuitenkin sanoa, että Varpu ei tiennyt Virpin olevan raskaana. Miten tuolta tiedolta on voinut välttyä tässä turhan tiedon maailmassamme? Päivi Räsänen näyttää tänään olevan isänmaan morsian. Hänen huivinsa innoittamana tulee lisää sinistä sisään. Sanoiko tuo selostaja oikeasti ammattikorkeakoulu Metronomia? Metronomi ja metropoli ovat kai edelleen vähän eri asioita, minun tietääkseni ainakin. Nyt näyttää siltä, että on vaihdettava selostusvuoroa ja ryhdyttävä syömään Frödinge Mud Cakea, jota Varpu auliisti tarjoilee kisakatsomossaan!

      Varpu sanoo:

      klo 19.02-
      Nyt saapuvat sisään veteraanit. Herroilla ja rouvilla on paljon mitaleja ja muita merkkejä rinnassa, se on toisaalta mukava juttu; aina on jotain päälle pantavaa! Näistä ovista tulee veteraanien jälkeen myös muu tavan rahvas ja kansanedustajat. Hilkka- ja huivipäät on jo bongattu. Tarjalla on muuten jännä kaulakoru.  Sinistä väriä on ollut paljon naisten mekoissa. Kameran kuvakulma on vähän huono, Tarja ja Pentti peittävät kättelevät vieraat! On muuten tuollaista väriä vaihtavaa lilaa mekkoakin paljon. Huono kuvakulma edelleen! Kamera zoomaa tisseihin, kiitos siitä. Mikä mystinen joulukuusi (oranssi nauha kainuulaisella). Vihreä on kivanvärinen, Irja haluaisi samanväriset sukkahousut. Aika moni mies on valinnut ylleen mustaa...

      Irja sanoo:

      klo 18.50-19.00
      Hanna Sarenilla näyttää olevan yllään jättimäinen römpsä. Presidentti Halonen on pukeutunut kivasti Ruotsin väreihin. Ihmekös - puku on kuulemma ollut yllä Vickanin ja Danielin häissä! Pentillä on sheriffin tähti rintapielessään. Se synnyttää luottamusta katsojassa. Ykkösadjutantilla on onneksi köysi mukana, niin saadaan kompuroivat vieraat lassottua heti kiinni. Kohta ovet aukeavat!

      Itsenäisyyspäivän paraati

      No niin, täällä on Irjan ja Varpun kisastudio nyt avattu. Irja ei halua kommentoida paraatista mitään, mutta itse voisin kiittää Suomen armeijaa kivan sinisistä takeista (ilmavoimat). Missä viipyvät nahkahaalarit? Moitittavaa: tuima ilme paraatissa, missä on pilke silmäkulmassa?

      Juhlapiparit

      Joulupiparikausi on nyt avattu! Tässä vuoden ensimmäiset tuotokset:

      Varpun paremmat hupipiparit
      Irja editoi klo 18.50:

      Olen nyt testannut yllä olevia luomuksia. Täytyy sanoa, että maistui... jännittävältä. Oikeastaan jopa aika pahalta (lakritsikarvoitus ei jotenkin sopinut jouluiseen makumaailmaan). Tyylipisteitä kuitenkin täydet 10!

      sunnuntai 5. joulukuuta 2010

      Huomenna live-seurantaa!

      Huomio! Koska blogimme on mitä suurimmassa määrin myös muotiblogi, niin huomenna tänne tulee viiltävän terävää analyysiä Linnan juhlien pukuloistosta lähes livenä, eli sitä mukaa kun saamme telkkarin tuijotukselta, syömiseltä ja lipittelyltä kirjoitettua!

      6.12. juhlapukumuodin live-kommentointia!

      Kuva: yle.fi

      Sukkahousujen puutteen seuraukset, osa 2

      Kun en eilen saanut veronpalautuksiani käytettyä sukkahousuihin, marssin sisälle kampaamoon ja ostin aikuisten yöpuvun lisäksi uudet hiukset. (Oikeasti olen kyllä harkinnut katkaisuhoitoa hiuksilleni jo pidemmän aikaa, ja viime viikkoina olen puhunut aiheesta ahkerasti ihan ääneenkin. Haluan silti syyttää sukkahousuja siitä, että reissu meni niin kuin meni.)

      En käy kampaajalla kovin usein. Olen ensinnäkin saita kauneudenhoitoasioissa. Lisäksi en osaa menneisyyden traumojen vuoksi luottaa siihen, että kampaaja todella ymmärtäisi, että hiukseni ovat taipuisat ja niiden käytöstä on hyvin vaikea ennakoida. Eilinen ihminen tuntui tajuavan eikä yrittänytkään ehdotella kerrostuksia tai kikkailuja jännittävillä graafisilla leikkauksilla, kun olin kertonut reunaehdot (ts. pituudesta saa lähteä paljonkin, mutta lopputuloksen pitää sopia laiskalle hiustenlaittajalle, enkä tahdo näyttää pallopäältä) - pikemminkin hän tahtoi edetä varovasti. Päätettiin siis ottaa pituudesta jonkin verran pois ja katsoa sitten, miltä näyttää. Tarkastelimme tilannetta, kun hiuksista oli lähtenyt ehkä 15 senttiä kuivaa ja haaroittunutta hamppua. Kampaaja oli myös suoristanut hiukseni, jotta tasaisuudesta saisi paremmin selvän (ja ehkä myös siksi, että ne näyttivät niin kamalilta luonnontilassa - kyllä minä tiedän, siksi ne ponnarilla olivatkin), joten ne näyttivät vielä kohtuullisen pitkiltä. Siinä vaiheessa minuun iski hulluus. Joo ota vaan vielä, on tuossa näköjään varaa, ja kyllähän ne siitä kasvaa. Virhe!

      Minun jos kenen luulisi tietävän, että hiuksillani on oma vahva tahto. Nyt, kun olen pessyt hiukseni ja antanut niiden kuivua vapaasti, ne taipuvat ohimoilla niin paljon, että tukkani näyttää ainakin viisi senttiä lyhyemmältä kuin suoristettuna. Sen ansiosta poskeni puolestaan näyttävät noin kymmenen senttiä paksummilta kuin ennen. Pallopää-efekti on - noin viiden pitkähiuksisen vuoden jälkeen - täällä taas, vaikka vannoin silloin, ettei ikinä enää! Lisäksi minulla näyttää hiusteni kummallisen taipuilun vuoksi olevan takatukka, vaikka oikeasti ne leikattiin pikemminkin lyhenemään takaraivoa kohti.

      Tämä kaikki tarkoittaa lähikuukausina a) aikaisempia herätyksiä tukanpesuaamuina, koska hiukset on pakko suoristaa, jos niitä aikoo pitää auki b) hätäponnaria - joka on poninhännän sijaan melko säälittävä töpöhäntä - entistäkin useammin c) säännöllistä itsetutkistelua, jotta sama ei toistuisi ihan heti. (Luultavasti teen siis saman virheen viimeistään muutaman vuoden kuluttua, kun aika on kullannut muistot enkä enää itsekään muista, miten hiukseni käyttäytyvät.) Jee!

      Havainnollistava kuva:

      Takatukkaa koko loistossaan en saanut vangittua edes Paintin avulla.

      Päivän mietelause: Hiukset ovat naisen kruunu.
      Päivän toinen mietelause: Säilytä kruunus! Säilytä kruunus! (Z. Topelius)

      lauantai 4. joulukuuta 2010

      Sukkahousujen puutteen seuraukset, osa 1

      Vaikka sukkahousut ovatkin kamala keksintö ja aina epämukavat jalassa, minun on kai tunnustettava tosiasiat ja sanottava ääneen, että käytän niitä aika paljon (hame päällä tulee näillä säillä vähän vilu paljain säärin). Haluaisin kuitenkin, että sukkahousuni edes näyttäisivät minulta. Eniten käytän siis mustia, koska ne sointuvat synkeään maailmankatsomukseeni, mutta toisinaan kaipaan kirkkaita värejä. Viime aikoina olen kehittänyt päähänpinttymän siitä, että minun täytyy saada vihreät sukkahousut. Kunnollista, räikeää vihreää, ei mitään sammalta tai oliivia. Eikä niitä löydy mistään. Olen alistunut käymään jopa Stockmannilla sukkahousuja metsästämässä. Kolmesti. Turussa, Itäkeskuksessa ja keskustassa. Nada. Ei ole.

      Kävin kuitenkin etsimässä vielä tänään. Ei löytynyt. Sen sijaan ostin värien himooni kypsien aikuisten vaatteita. Näitä toimivan puvuston peruspilareita saa KappAhlin lastenosastolta. Uusi yöpukuni, saanko esitellä:


      Täydellinen heräteostos, jonka nappasin kassalle jonottaessani hetken mielijohteesta mukaan. Eikä kaduta yhtään - tästä tuli välittömästi virallinen kotiasuni. Vähän kinnasi ensi alkuun (vaatteen varsinaisella kohderyhmällä ei välttämättä oleteta olevan esimerkiksi rintoja), mutta trikoohan joustaa, ja kun sitä pesun jälkeen vähän venytteli, tulos oli jo suorastaan mukava. Voitte nyt sielunne silmin kuvitella, miltä näyttää Irja Sassi kokoa 158/164 edustavassa vaatteessa. (Oikea vastaus: IHANALTA.)

      Päivän mietelause on tällä kertaa runo. Voitte kuvitella naulan tilalle sukkahousut; huomenna aion nimittäin kertoa, mitä muuta niiden puutteesta seurasi kuin hienoja kotiasuja (oli taas tulossa melkoisen pitkä kirjoitus, joten laitoin sen naps poikki ).

      Päivän mietelause:
      For want of a nail the shoe was lost. 
      For want of a shoe the horse was lost. 
      For want of a horse the rider was lost. 
      For want of a rider the battle was lost. 
      For want of a battle the kingdom was lost. 
      And all for the want of a horseshoe nail.

      Kostolista x 2

      Viime aikoina olen törmännyt monessa lukemassani blogissa kahteen kirjalistaan. Luulin, että ensimmäinen olisi ollut BBC:n Big Read -lista, mutta ei se näytäkään ihan samalta. No, ihan sama. Johdatus listaan oli kuitenkin jotain tällaista: 
      Have you read more than 6 of these books? The BBC believes most people will have read only 6 of the 100 books listed here.

      Bold those books you've read in their entirety.
      Toinen lista taas on Keskisuomalaisen järjestämä äänestys siitä, mitkä   sata kirjaa ihmisen pitäisi lukea ennen kuolemaansa.

      Koska testit ovat aina kivoja ja kirjat vielä kivempia, olen luonnollisesti jäänyt listojen äärelle a) arvostelemaan ihmisten valintoja "maailman parhaiksi kirjoiksi" ja b) tutkiskelemaan, mitä niistä tyhmistä ja epäkiinnostavista valinnoista olen itse lukenut. Sadan kirjan listassa muistini pettää kyllä kesken, joten oli pakko kopioida listat ja kokeilla sitten lihavoimalla ihan itse, mikä on oma saldo. Kostolistoja näistä tekee se, että minä laitan ne blogiini kaikkien nähtäville, ja luetteloja toisten ihmisten lukemista kirjoista lukee suunnilleen yhtä mielellään kuin kuuntelee selostuksia heidän näkemistään unista... Saa yhteiskunta kokea mun huonosti kanavoidun ja kömpelösti perustellun katkeruuteni! (Se oli Pasilasta, se, jos ei joku tunnistanut. En tiedä, miten kestän, jos kolmas tuotantokausi on huono, olen odottanut sitä niiiiin hartaasti.)

      Tässä ne nyt kuitenkin ovat. Ensin BBC:n lista. Lihavoituna ne, jotka olen varmasti lukenut, kursivoituna taas ne, jotka olen jättänyt syystä tai toisesta kesken tai joiden lukemisesta loppuun minulla ei ole tarpeeksi luotettavaa muistikuvaa:

      1 Pride and Prejudice – Jane Austen
      2 The Lord of the Rings – JRR Tolkien
      3 Jane Eyre – Charlotte Bronte
      4 Harry Potter series – JK Rowling
      5 To Kill a Mockingbird – Harper Lee
      6 The Bible
      7 Wuthering Heights – Emily Bronte
      8 Nineteen Eighty Four – George Orwell
      9 His Dark Materials – Philip Pullman
      10 Great Expectations – Charles Dickens
      11 Little Women – Louisa M Alcott
      12 Tess of the D’Urbervilles – Thomas Hardy
      13 Catch 22 – Joseph Heller
      14 Complete Works of Shakespeare
      15 Rebecca – Daphne Du Maurier
      16 The Hobbit – JRR Tolkien
      17 Birdsong – Sebastian Faulk
      18 Catcher in the Rye – JD Salinger
      19 The Time Traveller’s Wife – Audrey Niffenegger
      20 Middlemarch – George Eliot
      21 Gone With The Wind – Margaret Mitchell
      22 The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
      23 Bleak House – Charles Dickens
      24 War and Peace – Leo Tolstoy
      25 The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
      26 Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
      27 Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
      28 Grapes of Wrath – John Steinbeck
      29 Alice in Wonderland – Lewis Carroll
      30 The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
      31 Anna Karenina – Leo Tolstoy
      32 David Copperfield – Charles Dickens
      33 Chronicles of Narnia – CS Lewis
      34 Emma – Jane Austen
      35 Persuasion – Jane Austen
      36 The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
      37 The Kite Runner – Khaled Hosseini
      38 Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Bernieres
      39 Memoirs of a Geisha – Arthur Golden
      40 Winnie the Pooh – AA Milne
      41 Animal Farm – George Orwell
      42 The Da Vinci Code – Dan Brown
      43 One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
      44 A Prayer for Owen Meaney – John Irving
      45 The Woman in White – Wilkie Collins
      46 Anne of Green Gables – LM Montgomery
      47 Far From The Madding Crowd – Thomas Hardy
      48 The Handmaid’s Tale – Margaret Atwood
      49 Lord of the Flies – William Golding
      50 Atonement – Ian McEwan
      51 Life of Pi – Yann Martel
      52 Dune – Frank Herbert
      53 Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
      54 Sense and Sensibility – Jane Austen
      55 A Suitable Boy – Vikram Seth
      56 The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
      57 A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
      58 Brave New World – Aldous Huxley
      59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
      60 Love In The Time Of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
      61 Of Mice and Men – John Steinbeck
      62 Lolita – Vladimir Nabokov
      63 The Secret History – Donna Tartt
      64 The Lovely Bones – Alice Sebold
      65 Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
      66 On The Road – Jack Kerouac
      67 Jude the Obscure – Thomas Hardy
      68 Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
      69 Midnight’s Children – Salman Rushdie
      70 Moby Dick – Herman Melville
      71 Oliver Twist – Charles Dickens
      72 Dracula – Bram Stoker
      73 The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
      74 Notes From A Small Island – Bill Bryson
      75 Ulysses – James Joyce
      76 The Bell Jar – Sylvia Plath
      77 Swallows and Amazons – Arthur Ransome
      78 Germinal – Emile Zola
      79 Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
      80 Possession – AS Byatt
      81 A Christmas Carol – Charles Dickens
      82 Cloud Atlas – David Mitchell
      83 The Color Purple – Alice Walker
      84 The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
      85 Madame Bovary – Gustave Flaubert
      86 A Fine Balance – Rohinton Mistry
      87 Charlotte’s Web – EB White
      88 The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
      89 Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
      90 The Faraway Tree Collection – Enid Blyton
      91 Heart of Darkness – Joseph Conrad
      92 The Little Prince – Antoine De Saint-Exupery
      93 The Wasp Factory – Iain Banks
      94 Watership Down – Richard Adams
      95 A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
      96 A Town Like Alice – Nevil Shute
      97 The Three Musketeers – Alexandre Dumas
      98 Hamlet – William Shakespeare
      99 Charlie and the Chocolate Factory – Roald Dahl
      100 Les Miserables – Victor Hugo

      Ja sitten se Keskisuomalaisen lista:

      1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
      2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
      3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
      4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
      5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
      6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
      7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
      8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
      9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
      10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
      11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
      12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
      13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
      14. George Orwell - Vuonna 1984
      15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
      16. Elias Lönnrot - Kalevala
      17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
      18. Sofi Oksanen - Puhdistus
      19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
      20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
      21. Richard Bach - Lokki Joonatan
      22. Umberto Eco - Ruusun nimi
      23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
      24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
      25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
      26. Enid Blyton - Viisikko-sarja

      27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
      28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
      29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
      30. John Irving - Garpin maailma
      31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
      32. Victor Hugo - Kurjat
      33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
      34. A.A. Milne - Nalle Puh
      35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
      36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
      37. Emily Bronte - Humiseva harju
      38. William Golding - Kärpästen herra
      39. Juhani Aho - Rautatie
      40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
      41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
      42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
      43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
      44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
      45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
      46. Isaac Asimov - Säätiö
      47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
      48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
      49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
      50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
      51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
      52. Albert Camus - Sivullinen
      53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
      54. Hergé - Tintti-sarja
      55. Miquel Cervantes - Don Quijote
      56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
      57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
      58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
      59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
      60. Günther Grass - Peltirumpu
      61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
      62. Leon Uris - Exodus
      63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
      64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
      65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
      66. Giovanni Guareschi - Isä Camillon kylä
      67. Lewis Carroll - Liisan seikkailut ihmemaassa

      68. John Steinbeck - Eedenistä itään
      69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
      70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
      71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
      72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
      73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
      74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
      75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
      76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
      77. Homeros - Odysseia
      78. Peter Hoeg - Lumen taju
      79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
      80. William Shakespeare - Hamlet
      81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
      82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
      83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
      84. Thomas Harris - Uhrilampaat
      85. Raymond Chandler - Syvä uni
      86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
      87. Deborah Spungen - Nancy
      88. Stephen King - Hohto
      89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
      90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
      91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
      92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
      93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
      94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
      95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
      96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
      97. Veijo Meri - Manillaköysi
      98. Maria Jotuni - Huojuva talo
      99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
      100. Jan Guillou - Pahuus

      perjantai 3. joulukuuta 2010

      Häädokkari

      Tarvitsetko inspiraatiota hääpukeutumiseen? Ovatko hääpukuliikkeiden mallistot mielestäsi liian tavanomaisia? Haluaisitko jotain ...enemmän?

      Suosittelen dokumenttia "My Big Fat Gypsy Wedding", joka löytyy juutuubista (osiin pilkottuna mutta kuitenkin kokonaan). Ohjelmassa esitetyt nuoret morsiamet kuuluvat Britanniassa asuvaan etniseen ryhmään nimeltä Irish Travellers. Dokumentti on ihan aikuisten oikeasti tosi mielenkiintoinen ja kiehtova - meitä on tässä maailmassa niin monenlaisia ihmisiä!

      Kuva: www.channel4.com

      keskiviikko 1. joulukuuta 2010

      Irja ei ole negatiivinen ihminen

      Nyt on putki päällä! Joka päivä minä vain kirjoitan tänne jotain, vaikka ikinä ei ole mitään asiaa! Blogi on kyllä viemäreistä verrattomin - vetää sisäänsä kaiken, mitä sinne jaksaa kaataa! (Keittiöni viemäri ei valitettavasti ole yhtä verraton. Katselin hetki sitten vähän huolestuneena, kuinka tiskiveden poistuminen k-e-s-t-i ja k-e-s-t-i. Mitähän myrkkyjä sinne tällä kertaa kaataisi? Yritin taannoin olla ekologinen ja hoitaa homman etikalla ja soodalla. Pyh. Jännä sihinä kuuluu, mutta muuten ei tapahdu mitään. Myrkkyä tänne vain!)

      Noh, taas tuli käytyä sivupoluilla. Tarkoitukseni oli siis luoda kirjallinen todiste siitä, että aina en huou pahaa tuulta ja marise asioista. Minä en nimittäin valita esimerkiksi lumesta ja pakkasesta. Molemmat ovat hieno asia, ja minä otan ne ilolla vastaan marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Kyllä lumi totisesti loskan voittaa, ja pimeyskään ei ole yhtään niin pimeää, kun maa on valkoisena. Pakkanen taas selättyy villahousuilla. Nyt on siis oikein hyvä, kerrankin!

      tiistai 30. marraskuuta 2010

      Joulun resepti

      Nyt on neiti talonmiehen joulu noin niin kuin materiaalisella tasolla valmis. Siihen tarvitaan:
      • partiolaisten joulukalenteri (Joulukalenteri pitää olla, ja sen pitää olla sellainen, jossa luukusta paljastuva kuva sopii alkuperäiseen kuvaan. Partiolaisten kalenterissa sopii.)
      • adventtikynttelikkö ikkunalaudalle (Sellainen epätrendikäs ja ruma kapistus, jota jo Irjan lapsuudenkodissa käytettiin. Sitten neiti talonmies vei sen mukanaan muuttaessaan omaan kotiin, ja isän ja äidin piti ostaa uusi. Irja on aika mukava tytär.)
      • glögiä.
      Joulukuusi valoineen minulla on ympäri vuoden, joten sitäkään ei tarvitse erikseen käydä kaatamassa (muovisen pöytäkuusenihan olen toki käynyt itse moottorisahalla kaatamassa muovikuusimetsästä). Että se on sitten siinä. Ei paineita, ei stressiä - kaikki on valmista!

      Joulurauhan vallitessa sielussa tekee mieli jakaa hyvästään muillekin. Lahjoitan siis virkistävän talvijuoman reseptin kaikelle kansalle ihan ilmaiseksi. Siihen tarvitaan:
      • glögitiivistettä
      • kivennäisvettä.
      Sekoita ja nauti, niin minäkin parhaillaan teen. Sopii joulun lisäksi myös kesään, testattu on!

      maanantai 29. marraskuuta 2010

      Onnellinen loppu

      Ei ole hyvyys vielä kadonnut maailmasta, kuulkaas! Kun tulin tänään kotiin, alaovessa oli lappu, että pihalta on löytynyt korvakoru, jota voi kysellä asukkaan se-ja-se asunnosta numero se-ja-se. Ja se koru oli minun! Tätä hetkeä yritän vaalia mielessäni, kun seuraavan kerran vihaan ihmiskuntaa synkästi ja katkerasti (esimerkiksi heti aamulla ruuhkajunassa).

      Sydämessä läikähti jopa niin lämpimästi, että ajattelin osoittaa kiitollisuuteni jollain tavalla. Mikähän olisi sopiva kiitos naapurille? Sellainen postiluukusta sujautettava kiva ele, minähän en naapurien kanssa kasvotusten kommunikoi, ellei ole pakko; oli ihan riittävän extremeä käydä soittamassa ovikelloa... Minulla olisi esimerkiksi Rautanaamio-elokuvan mainospostikortteja 1990-luvun lopulta. Toimisikohan sellainen?

      sunnuntai 28. marraskuuta 2010

      Kohti tietoista läsnäoloa

      Olen nyt päättänyt kasvaa henkisesti. Opettelen siis havainnoimaan ympäristöäni kaikilla aisteilla ollakseni tietoisesti läsnä. Tänä viikonloppuna olen tehnyt muun muassa seuraavanlaisia aistihavaintoja:

      Tulin viime yönä taksilla kotiin. Oli kylmää, ja minulla oli isohko kaulahuivi. Kotona aloitellessani iltatoimia tunsin outoa keveyttä oikean korvani seutuvilla. Ravistin päätäni ja kuulin korvakorun iloisen helinän vain vasemmassa korvassani. Riensin peilin luo ja näin tyhjyyden siellä, missä suosikkikorvakoruni olisi pitänyt sijaita. Voi saasta. Juuri ennen taksista poistumista kuski vielä varmisti, että kaikki on nyt mukanani (olin juuri käyttänyt melko pitkän tovin hanskani etsimiseen, ja kuski ehkä kyllästyi seuraamaan... mutta ei ole helppoa löytää mustaa hanskaa tummasta autosta tummassa yössä musta takki yllään!), ja minä siihen että juu, kyllä nyt on kaikki kunnossa, kiitos ja hei! Eipä ollut, ei, lempikoru jäi. Ja minä tiedän, mitä tapahtui - se tarttui huiviini, irtosi sitten korvasta ja putosi. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta. Ääliö.

      Tänään taas todistin bussipysäkillä, kuinka joku oli - sinänsä hyvin luovasti ja taiteellisesti - oksentanut todellisessa pikkujouluhengessä sekä penkin vasempaan että oikeaan laitaan jättäen kuitenkin keskiosan puhtaaksi. Kuudes aistini kertoi, miltä pysäkillä alkaa haista, kun tulee suojasää. Illansuussa puolestaan sain jälleen kokea, että jos on monta kuukautta urheilematta lainkaan ja menee sitten pelaamaan jääkiekkoa periaatteella asenne korvatkoon taidon, sitä saa pelata kirjaimellisesti veren maku suussaan.

      - - -

      Tämä ei varsinaisesti liity edelliseen, mutta nyt on pakko ihmetellä ääneen, pitäisikö kutsua manaaja. Irjan lailla minäkin vihaan sukkahousuja. Mutta. Jätin tässä välissä luonnoksen odottelemaan julkaisemista ja kävin sijoittamassa puhtaita pyykkejä narulle. Koneessa oli kahdettoista sukkahousut, eikä pesuväli edes ollut ollut erityisen pitkä. Mitä tämä tällainen oikein on, häh? Kuka tässä ruumiissa oikein asuu, käyttää sukkahousuja ja hukkaa korvakorujani ja pelaa jääkiekkoa (jääkiekkokin on oikeasti paha, paha asia)? Ja ties mitä muuta se tekee! Käy varmaankin aerobicissa ja Stockmannilla ja kuuntelee Radio Novaa - ehkä vielä kamalampiakin asioita, en edes uskalla ajatella...

      EDIT:  "Irjan lailla minäkin vihaan sukkahousuja", kirjoitin tuossa yllä. Kukahan minä siis luulen olevani? Kyllä tässä taitaa tosiaan olla diagnoosin paikka, sen verran on identiteetti hukassa. Tohtori Google, täältä tullaan!

      lauantai 27. marraskuuta 2010

      Sopeutumisvaikeuksia

      Ostin tänään uuden kellon. Nyt yritän istuskella se kädessäni, ja tuntuu aika oudolta.

      Taustatietoa: En oikein osaa olla ilman rannekelloa. En myöskään ole tottunut pitämään kelloa asusteena, jota vaihdettaisiin vähän väliä. Niinpä olen kulkenut sama ajannäyttäjä ranteessani ainakin... kymmenen vuotta? Vielä pidempään? Sellainen teräksinen peruskello, ei ihan pienen pieni, mutta ei mitenkään isokaan. (Ällöttävää lisäinformaatiota: Kesällä sain herätyksen ja erehdyin putsaamaan ranneketta oikein ajan kanssa, nuppineulalla ja suurella hartaudella. Lähti meinaan melkoiset mönjät. Homma kannattaisi varmaan hoitaa useammin kuin kerran vuosikymmenessä...) Vuosien varrella sitä on korjattukin pariin otteeseen, vaikka kelloseppä on antanut rivien välissä ymmärtää, ettei tällaisissa tapauksissa yleensä ruveta lasia vaihtamaan tai sisuskaluja tutkimaan, osta tuosta uusi vain. Olen kuitenkin pitänyt pääni, ja hyvin toimii edelleen.

      Nyt kaikki on kuitenkin toisin. Kuten sanottua, nyt minulla on uusi kello, jota minun olisi tarkoitus myös opetella käyttämään, koska se on aika hieno. (Kellotaulussa on television virityskuva! Miten kivaa!) Kyllä minä siihen varmasti totun, miltä se tuntuu ranteessa, mutta nyt ollaan suurempien kysymysten äärellä. Nimittäin. Minun rannekelloni edistää aina, ja ihan tarkoituksella. Eikä mitään paria minuuttia, vaan suunnilleen 10-13 minuuttia. Ala-asteaikoina tarkoitukseni oli huijata itseni ehtimään ajoissa kouluun, mutta sitten tapa vain jäi, ja nyt en osaa kuvitella muuta. Kun kelloon on vaihdettu paristo, laitan sen heti liikkeestä poistuttuani näyttämään minun aikavyöhykkeeni aikaa kellosepän avuliaasti asettaman "oikean ajan" sijasta. Olen tottunut tarkistaessani aikaa vähentämään näkemästäni tuloksesta kymmenisen minuuttia; näin on ollut suurimman osan elämästäni, ja minusta se on ihan normaalia. (Jos huomaan jonkun katsovan vaivihkaa kellostani aikaa ja ryhtyvän sitten kiirehtimään, minun pitää välillä myös hieman selitellä...)

      Uudessa kellotaulussani ei kuitenkaan ole minuutteja merkittynä. Ei edes viiden minuutin välein, vaan siinä on pelkät viisarit. Niinpä minä en osaa säätää sitä edistämään totutulla tavalla, vaan lopputulos tuntuu normaalia epäluotettavammalta. Sitä paitsi totunnaista vähennyslaskuakin on vaikeampi suorittaa, kun vilkaisu ei riitä, vaan aikaa pitää jäädä erikseen tutkailemaan, jotta tietäisi, mistä vähentää.

      Pitääkö minun siis laittaa kelloni ns. oikeaan aikaan (tai käytännössä siis pari minuuttia edelle, en minä muuten selviä) ja opetella luottamaan siihen, mitä näen? Kuinka niin voi elää? Voinko minä tottua? Pitääkö minun tottua? Kysymyksiä, kysymyksiä...

      perjantai 26. marraskuuta 2010

      Sibelius-viulukilpailu

      Blogi, jota olen seurannut nyt tiiviisti tällä viikolla, on Sibelius-viulukilpailu 2010 -blogi. Sen lukemisen lisäksi olen mahdollisuuksien mukaan kuunnellut YLE:n klassisen musiikin nettisivujen kautta Sibelius-viulukilpailun live-lähetyksiä kilpailun alku- sekä välieristä.

      Sibelius-viulukilpailu on 5 vuoden välein järjestettävä kansainvälinen ja arvostettu kilpailu. On huikeaa kuunnella kilpailijoiden huippusuorituksia kovien paineiden alla. Jokaisen kilpailijan täytyy kilpailua varten harjoitella hyvin laaja ohjelmisto taiturikappaleineen, tilausteoksineen ja tietysti kokonaisine viulukonserttoineen. Monet viulistit saattavatkin valmistautua kisaa varten vuoden ajan, tähtäimenään päästä kilpailuun mukaan. Nuorin kilpailija tänä vuonna taisi olla vain 15-vuotias viulistilahjakkuus, siinä iässä itse kitkuttelin etydejä musiikkiopistossa... köhöm.

      Ja asiasta kukkaruukkuun: Käytin tänään sukkahousuja farkkujen alla (ulkona oli -10ºC, oli pakko). Nyt on sisäreidet hankautuneet verille, prkl. Ei enää ikinä sukkahousuja!

      tiistai 23. marraskuuta 2010

      Liikuttavia tarinoita

      Olettekos tutustuneet HSL:n kampanjaan? Se on kyllä eri kiva. Näin ne sanovat:
      Mitä sinulle on tapahtunut pysäkillä, metrossa, ratikassa, bussissa, lähijunassa tai Suomenlinnan lautalla? Tai mikä joukkoliikennematka on jäänyt mieleesi erityisen tärkeänä? Jaa liikuttava – hauska, hämmentävä tai haikea – tarinasi muiden kanssa. Joka kuukauden tykätyin tarina palkitaan 30 päivän kausilipulla! 
      Kuinkahan moni matkustaja on näinä "yllättävien" (talvi)kelien aikoina päättänyt avautua pysäkillä vuodattamistaan haikeista turhautumisen kyyneleistä nimimerkillä "Aina se on myöhässä, jos nyt tulee ollenkaan"? Minun teki ainakin mieli. Mainoskampanjan kukkaset ja sydämetkin* tuntuvat lähinnä kettuilulta. Ovat myös tehneet mainosvideon - anteeksi, siis lyhytelokuvan, jossa pyritään kivasti vetoamaan ihmisten tunteisiin lasten avulla. Minusta tuo oli tehokas oppitunti siitä, kuinka kaupunkilaisen on lapsesta saakka opittava selviytymään elämästään julkisesta liikenteestä huolimatta. Bussi lähtee, jos jäät solmimaan kengännauhojasi; bussi jättää, jos yrität juosta pysäkille

      *Näin minä nuo symbolit siis näen:
      Bussiliikennekin on aika syvältä, mutta itse tahtoisin toivottaa kuolemaa aivan erityisesti VR:lle. Kehitystä on kyllä tapahtunut: nykyään asemalla usein kuulutetaan, jos juna on myöhässä. Kuulutus toki tulee vasta niihin aikoihin, kun junan pitäisi jo olla laiturissa, ja arvioitu uusi saapumisaika saattaa sekin muuttua monta kertaa. Tämän syksyn aikana olen joka tapauksessa päässyt viettämään ylimääräisiä onnen hetkiä pysäkeillä ainakin seuraavista syistä:
      • lehtikeli
      • talvikeli
      • muun raideliikenteen odottelu
      • vika ohjauslaitejärjestelmässä
      • muu tekninen vika
      • tuntematon syy
      Esimerkiksi eilen viikko alkoi ihan mukavasti. Juna(t) oli(vat) myöhässä tuntemattomasta syystä. Aseman näyttötaulu oli (taas) rikki, joten yritin laukata kahden raiteen väliä epätietoisena siitä, mikä laite ehkä saapuisi seuraavana. Pääsin junaan. Vaihtopysäkillä ehdin juuri nähdä bussini kaasuttavan pois laiturista. Seuraavan suunnilleen sopivan linjan lähtöön oli ärsyttävän kauan, ja sen käyttämältä pysäkiltä on pidempi matka työpaikalleni. Bussi oli myöhässä, tietenkin. Jäädessäni bussista pois yksi varsinaisella pysäkilläni seisahtuvista linjoista ajoi takaa ohitse; olisi siis kannattanut suosiolla jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa. "VR:n mukaan on olemassa riski, että junat myöhästelevät aamulla", kirjoitetaan Hesarin sivuilla juuri nyt. Maltan tuskin odottaa!

      Päivän mietelause: HSL - ****ttaa meitä kaikkia.

      maanantai 22. marraskuuta 2010

      Lomaraportti

      Terveiset glamouriselta kaupunkilomalta! Viikonloppu oli mielestäni oikein virkistävä, vaikka jouduinkin kuuntelemaan Irjan kuorsausta samassa hotellihuoneessa. Muutenkin meillä meni oikein sopuisasti. Olimme sopineet, että hotellihuoneen saa varata itselleen korkeintaan tunniksi kerrallaan, mutta sitäkään optiota ei sitten (valitettavasti) tullut käytettyä. Lomamme kohokohta oli, kun "Kumman kaa" -Ellu tuli hotellin rappusissa vastaan! Lisäksi Vesa oli kuulemma odottanut aulassa hissiä, mutta sitä minä en suureksi harmikseni nähnyt (*niisk*).

      Tässä muutama makupala reissultamme:

      Kävimme nauttimassa sivistyneesti erilaisista juomatarjoiluista!
      Tapasimme myös luonnoneläimiä.
      Kulttuuri oli luonteva osa lomaamme.
      Parasta riistaa mitä meidän sihtiimme osui...
      Matkustimme VIP-luokassa mennen tullen (kuvassa haisevat jalat).

      perjantai 19. marraskuuta 2010

      Perjantairuno

      Ei oo kovin järkevää
      kun mitään ei mieleen jää
      Yritän blogia kirjoittaa
      mut turha on ideoita saalistaa

      Mitä on ollut viime aikoina mielessä:
      oon ajatellut Tuksua ja Vesa Keskistä
      Niistä ei kuitenkaan
      ole mahdollista mitään fiksua kirjoittaa

      Huomenna lähden (jos VR suo)
      aikomus on syödä ja jotain ehkä mä juon
      Kaupunkiloma on kaikkein paras breikki
      tän runon lonkalta Varpu teille heitti

      tiistai 16. marraskuuta 2010

      Halpikset

      Huomaan tekstieni käsittelevän todella yleviä ja henkeviä aiheita, joten jatkan samalla linjalla. Kirjoitan nyt kertakäyttöisistä terveyssiteistä.

      Kävin taas vaihteeksi suuren marketin kuukautissuojahyllyllä aprikoimassa, että minkähän merkkisiä siteitä sitä tässä kuussa ostaisi. Haluaisinko pinkillä glitterillä koristellun ruotsalaisen trendipakkauksen, vai puuvillantuntuisia suomalaisia siteitä? Osuisiko valintani silkkisiin keskieurooppalaisiin, hajustettuihin vai kenties kompostoituviin fyllinkeihin?

      Koska en kaupunkilaisena omista kompostia, jätän kompostoituvat ja muut ns. luonnonmukaiset kertakäyttösiteet suosiolla hyllyyn. Olen myös ohittanut murrosiän jo muutama vuosi sitten, joten en tarvitse ihqusti kuvioituja iskulauseisiin pakattuja siteitä. Kokemuksesta tiedän, että toiset siteet ovat liian jäykkiä, ja toiset liian löperöitä. Olin jälleen kerran valitsemassa sen tutun suomalaisvalmisteisen merkkipaketin, kun satuin vilkaisemaan aivan alimmalle hyllylle. Siellä oli kauppaketjun omaa halpismerkkiä myynnissä (ei siis sitä "parempaa" kaupan omaa tuotemerkkiä, vaan sitä toista vieläkin edullisempaa). Näiden siteiden pakkaus on hyvin pelkistetty ja kaunistelematon, mutta siteiden erittäin halpa hinta (0,85 euroa/paketti) herätti kiinnostukseni. Tutkin pakkauksen tuoteselostetta, ja huomasin, että nämä terveyssiteethän on valmistettu Suomessa!

      Suomessa on vain yksi vaippojen, terveyssiteiden ja pikkuhousunsuojien valmistaja, joten ei ole vaikea arvata näidenkään halpissiteiden alkuperää. Voisin kuvitella, että valmistusprosessit ja raaka-aineet eivät suurestikaan eroa valmistajan oman brandituotteen ja kauppaketjun private label -siteiden välillä, joten päätin kokeilla näitä halpiksia. Halpikset maksoivat keskimäärin puolet vähemmän kuin muut vastaavat siteet, kalleimpien pakkausten hinnan ollessa melkein kolme kertaa halpisten verran.

      Lopputulema: Halpikset tuntuvat käytössä samalta kuin kalliimmat merkkisiteetkin. Ne vain maksavat vähemmän.

      maanantai 15. marraskuuta 2010

      Irja, persoonallisen tyylin airut

      Sunnuntaina minulla oli mielestäni kovin tyylikäs kotiasu. Ja niin mukavakin vielä. Päätin siis ikuistaa asuni ja jakaa sen koko internetissä surffaavalle maailmalle. Kun kuva oli blogiin laittamista vaille valmis, tajusin, että en minä ehkä kovin persoonalliselta näyttänytkään. Julkistan sen silti, niin saatte arvioida itse:

      Paint on minusta valitettavan aliarvostettu kuvankäsittelyohjelma.
       Vertailukohteeksi:


      Kyllä alitajunta on sitten ihmeellinen asia. Ehkä tämä liittyy siihen lauantaiseen sovituskoppikokemukseen? Valkoiset valaat ja muumit muistuttavat kuitenkin jollakin tavalla toisiaan.