sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Wappu lähestyy

Luonnon tapa kertoa, että vappu on jo ovella: Rusinat ovat nousseet pintaan.

8 litraa simaa odottaa jääkaapissa juojiansa. Toivottavasti ei tullut kiljua.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Tyyli ennen kaikkea

Olen tässä lumien kaikottua ryhtynyt pyöräilemään töihin, ja koska siinä tulee hiki, mukana pitää olla vaihtovaatteet. Kotimatkalla kätevä emäntä käy luonnollisesti ruokaostoksilla. Niin kätevä emäntä en kuitenkaan vielä ole, että muistaisin töistä lähtiessäni laittaa lompakon ja ostoskassin helposti saataville, vaan ryhdyn vasta kassalla penkomaan niitä repun alimmista kerrostumista. Päällimmäisinä ovat sitten tietysti ne vaatteet, jotka olen viimeiseksi riisunut. Siitä syystä olen nyt jo muutaman kerran esitellyt alusvaatteitani muille lähikauppani asiakkaille. Onhan sitä naapurienkin hyvä tietää, minkävärisiä rintaliivejä minä minäkin päivänä käytän!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Julkista liikennettä

Joskus bussia joutuu odottelemaan niin kauan, että on aikaa silmäillä myös pysäkillä olevia mainoksia. Katselin tässä taannoin myös HSL:n omaa mainosjulistetta.


Eihän siinä mitään erikoista näytä olevan, paitsi kun katsoo aivan julisteen alareunaan. Sieltä löytyy vaaleanpunainen neliö, jonka sisällä on jonkinlaisia tyyliteltyjä ihmishahmoja.


Mitä ihmettä tässä kuvassa oikein on? Haluaako HSL kertoa, että myös päättömät naiset ja jalattomat miehet ovat tervetulleita käyttämään joukkoliikennettä? Vai vinkataanko sinkuille näin, että saatat löytää puuttuvan puoliskosi bussista? Vai olisiko graafikolla kenties käynyt joku fiba kuvan kohdistamisen kanssa? Hämmentävää, kerta kaikkiaan.




tiistai 17. huhtikuuta 2012

Äärimmäinen jättiläinen

Käynpä täällä minäkin vähän reagoimassa (lähes) ajankohtaisiin aiheisiin. 3D:nä, suorastaan.

Olen nimittäin ihmetellyt, että mitä hemmettiä se James Cameronin Titanic jälleen teattereissa tekee. (No, tyhmä kysymys - rahaapa tietenkin!) Kaverit kävivät kyllä elokuvissa nyyhkimässä silloin sen ensimmäisen ensi-illan aikoihin. Jotkut kävivät useammankin kerran. Minä en mennyt*, koska en ikinä ymmärtänyt, mitä erinomaista tuossa elokuvassa oikein pitäisi olla. Jos ei ole kiinnostunut erikoistehosteista eikä laskukone kourassa itkettämään laaditusta rakkaustarinasta, mitä jää jäljelle? Celine Dion? Ei kiitos.

Sen sijaan ehdotan, että viivytte hetken todellisen taiteen äärellä ja katsotte tämän videon (josta se liikkuva kuva taitaa kyllä puuttua, mutta mitäpä pienistä). Siinä ajassa, joka tuhlautuisi Titanicin katsomiseen, tuon kappaleen ehtii kuunnella kerran jos toisenkin!



*Näin minäkin sen Titanicin sitten myöhemmin, joten tiedän, mistä puhun. Vaikka olinkin silloin kaverin sohvalla, jossa oli mahdollisuus valittaa ääneen ja käydä välillä vessassa, aika kyllä kävi to-del-la pitkäksi.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Tunnustus

Muistatte varmaan parin päivän takaisen uutisen tutkimuksesta, jossa todettiin että homofobia saattaa olla pelkoa omista homotaipumuksista? Nyt voisin vetää analogian tästä Ralph Laurenin lastenvaatteisiin, ja tehdä julkisen tunnustuksen.

Saatatte muistaa senkin, kuinka tammikuussa avauduin kalliista merkkilastenvaatteista täällä blogissamme. Noh, sattuipa sitten niin, että kävin työmatkalla rapakon takana. Satuin Macy'sin lastenvaateosastolle, ja kuinkas ollakaan, siellä oli näkyvillä vaaterekki, jossa roikkui Ralph Laurenin Polo-t-paitoja ALENNUKSESSA. Koska hinta oli tosiaankin edullinen JA vielä dollareissa (jonka kurssi on nyt edullinen), niin päässäni pimeni, ja huomasin tekeväni valintaa kahden eri paidan väliltä. En osannut päättää, joten ostin molemmat.

There. Now I have said it. 

Eikö olekin söpöt?

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Designjääkiekkoa

Tämä aihe saa Irjan iloiseksi, mutta yhtä lailla se lämmittää minuakin: Jääkiekon MM-kisat. Tänä vuonna Tukholmassa ja Helsingissä (miljoonatta kertaa ja joka toinen viikko) järjestettävät kisat vaikuttavat yhtä puoleensavetäviltä kuin Viidakon tähtösten olkaimettomat topit.

Kuten kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n sivuilla kauniisti ilmaistaan, "this year Helsinki is not only the venue for the IIHF World Championship games and other great event - the city is also celebrating its year as World Design Capital". SUPERGREAT! JA MIKÄ SE "OTHER GREAT EVENT" ON?

"Design is also a key part of both ice hockey and major sports events in general." AI MILLÄ TAVALLA?

"As World Design Capital, Helsinki seeks to show how well the city understands this and how exceptionally well it can manage the organization of such events." MITÄ HELVETTIÄ?

Toisekseen, enpä ole niin vakuuttunut tuosta World Design Capital -hankkeestakaan. Jos tapahtuma näkyy tavallisille kaduntallaajille vain rumina astioina Prismassa, ja jos sen logonkin muoto on kopioitu vessan tuuletusventtiilistä, niin eipä ole kovin kummoinen hässäkkä päällä. Tai sitten en ole ollut tarpeeksi tarkkaavainen, kun kaikki aikani on mennyt sen asian suremiseen, että sekä Martina että Maisa pudotettiin tähtöskisasta pois. Nyyh.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Linjoilla taas

Kah, edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt taas tovi. Onneksi Irja on pitänyt blogiamme jos ei nyt kuumana, niin ainakin haaleanlämpimänä!

Tulin tässä eräänä päivänä tavalliseen tapaani linja-autolla eli onnikalla töihin. Istuin bussin takaosassa, ja vaikka normaalisti tuijottelenkin kohteliaaseen tapaan ikkunasta ulos, osui katseeni sattumalta edempänä istuvaan huivipäiseen naiseen. Huivi oli vaaleakuvioinen, sellainen minkä ranskalaiset rouvat sitovat päähänsä suojellakseen papiljottikampaustaan. Ehkä se oli jopa Hermés'n huivi?

Sitten yht'äkkiä tajusin, kuka huivipäinen nainen on: kuningatar Elisabeth tietenkin! Hänen majesteettinsa oli sinä aamuna päättänyt suosia joukkoliikennettä, mikä näinä ilmastonmuutoksen aikoina onkin viisasta. En koskaan nähnyt millä pysäkillä hänen kuninkaallinen korkeutensa jäi pois, sillä jouduin nousemaan bussista ennen Elisabethia. Silti, päiväni pelasti tieto siitä, että sain matkustaa työmatkani kuninkaallisessa seurassa!

Kuva: bbc.co.uk


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kuka pelkää noitia?

Minä pelkään! En äskenkään uskaltanut avata ovea, kun ovikello soi. Pelotti, että sieltä tulee virpojia, eikä minulla ole niille mitään annettavaa, paitsi avatusta keksipaketista olisin voinut antaa siirappivohvelin (jotka haluan syödä itse, eli oikeastaan en olisi voinut antaa niitäkään). En siis avannut ovea. Asuin niin monta vuotta mummotalossa, etteivät tällaiset uhkakuvat tulleet mieleenkään, mutta tässä talossa asuu lapsiperheitä.

Saattoihan se tietysti olla tv-lupatarkastajakin - ovat soitelleet viestintäviraston toimeksiannosta pari viikkoa päivittäin, mutta en minä töissä vastaa ikinä puhelimeen. (Tiedän, ketkä ovat soitelleet, koska kerran vastasin, kun menin töihin vasta myöhään, mutta silloin se puhelu katkesi. Ihan oikeasti katkesi, en laittanut luuria korvaan, mutta varmasti ne niin luulivat ja ovat kostoksi lähettäneet tv-maksukarhut oven taakse.)