lauantai 31. maaliskuuta 2012

Vaatimaton ehdotus

Olen taitoluistelun rautainen asiantuntija, joten Kansainvälisessä taitoluisteluliitossa otetaan varmasti huomioon seuraava sääntömuutosehdotukseni. (Olen kyllä itse luistellut hokkareilla 12-vuotiaasta saakka, mutta katson lajin arvokisoja vuosittain. Osaan myös sanoa, tykkäänkö näkemästäni vai en, vaikka en erotakaan lutzia flipistä ilman selostusta - mitäs noista, joutavia yksityiskohtia...) Kun lajissa nyt tehdään vähennyksiä kaatumisista ja sen sellaisesta, minusta liian kuluneen musiikin käyttö ohjelmien taustalla pitäisi myös sanktioida.

Otetaanpa nyt vaikka tämänvuotisten MM-kisojen vapaaohjelmaan päässeet naiset. Heistä kolme käytti joko lyhyt- tai vapaaohjelmassaan Rimski-Korsakovin Sheherazadea (ml. molempien Suomen edustajien vapaaohjelmat - tässä en voi ollenkaan vetää kotiinpäin, vaan on pakko sanoa, että herranen aika, miten tylsää). Musiikkia Black Swan -elokuvasta kuultiin kahdessa ohjelmassa. Karibian merirosvot riehuivat myös kahdesti, ja miesten puolella on näköjään luvassa lisää*... Vähän mielikuvitusta, kiitos!

No, mutta onnea Carolina Kostnerille! Kostner on kompuroinut monissa arvokisoissa niin harmittavasti, että melkein pelottaa katsoa, kun hänen vuoronsa tulee. Tänään meni kuitenkin putkeen, ja kotikatsomossakin piti suorastaan liikuttua, kun meni niin hyvin. Näihin voitokkaisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa!

*Edit: Mitäs perhanaa. Ne miehethän ovat jo kisanneet (ja taitavat tosiaan aina olla vuorossa ennen naisia...), ja huomenna on enää loppunäytös. Kylläpäs olenkin valistunut penkkiurheilija! Ei muuta kuin Yle Areenaan sitten vain, siinähän tuo yö meneekin mukavasti.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Käänteistä myynninedistämistä (jos kaikki julkisuus on hyvästä)

Marimekolla on nyt kyllä onnistuttu tekemään jotain harvinaisen perverssiä. Niillä on nimittäin tällainen uusi kangas:


En tiedä, mitä tuossa alimmassa hahmossa pitäisi nähdä, mutta minusta siinä on (elähtänyt) Pelle Hermanni, jolla on penis makkara nenän paikalla. Siis katsokaa nyt:

Tässä kuvassa on sitten ihan oikeasti makkara eikä penis. Tarkista vaikka googlesta, sieltä minäkin nämä kuvat hankin.
Kauniita unia, Pelle Hermannin (ja hänen kepakkonsa) kuvia!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Oi voi, olen sairas

Luulin eilen, että minulla on dagen efter -oireita (pääkipua, kolotusta, yleistä vetämättömyyttä), mutta illalla kuumemittari kertoi, että taisinkin olla kipeä. Onneksi olin reippaasti liikenteessä koko päivän, niin sain tartuntaa levitettyä mahdollisimman laajalle.

Tänään olen sitten maannut sohvalla, perunut tapaamisia ja mittaillut kuumetta. 38,7 oli paras tulos. Alan vähitellen uskoa, että huomenna ei välttämättä ole asiaa töihin. En ole ikinä ennen ollut sairauslomalla. Outoa. (Nytkin kyllä tuntuu siltä, että tietenkin pitää mennä töihin, ei mulla varmaan aamulla mitään kuumetta enää ole, laiskottelua ajatellakaan, etten muka menisi. En tiedä.)

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Raavituttaa

Kutittaa. Olen nyt toista viikkoa raapinut itseäni jatkuvasti. Puhun ja toimin periaatteessa ihan normaalisti - mutta kynsin samalla itseäni mukamas huomaamattomasti. Jep. Kaikki muut huomaavat, minä vain en.

En ole vaihtanut pyykinpesuainetta, ruokavaliota tai elintapojani. Ei näy täitä, satiaisia eikä syyhypunkkeja (syyhypunkki ei taida kyllä paljain silmin näkyäkään). Mutta kutittaa. Kaikkialta. Koko ajan. Tohtori Google sanoi, että minulla on muun muassa syöpä. Tahdon ehkä vielä toisenkin mielipiteen. Sitä odotellessa siirryn kuitenkin yöpuulle raapimaan itseäni lisää.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Ei mennä bussilla, mennään suksilla

Mitäs tänne kuuluu? Minulle kuuluu sellaista, että pännii. Istun raivostuttavan suuren osan valveillaoloajastani busseissa tai bussipysäkeillä ja kiroan joko sitä, että bussi ei tule tai sitä, että vaihtoyhteys meni juuri nokan edestä. Yhtenä päivänä työmatkani kesti tunnin ja 10 minuuttia. Eniron mukaan samaan matkaan menisi autolla 10,5 minuuttia. Olenkin päättänyt ostaa auton. Sen jälkeen olen myös todennut, että minulla ei tällä hetkellä valitettavasti ole varaa pitää autoa. Sekin pännii.

En minä pelkästään yksityisautoilusta haaveile. Olen myös tehnyt sankarillisia urheilusuorituksia: kävin hiihtotapahtumassa ja hiihdin 30 kilometriä. Koska olen säälittävä pullamössöaikuinen, en ollut ikinä hiihtänyt niin pitkää matkaa yhtäjaksoisesti. Nyt olen. Ensi vuonna uudestaan! (Lupaan pyhästi itselleni, että olen siihen mennessä hankkinut edes hieman järkevämpiä urheiluvaatteita. Koska inhoan urheilukaupoissa asiointia, lykin menemään isäni ainakin 30 vuotta vanhassa hiihtotakissa. Tuli hiki. Vaikka en uskokaan suoritusten minun tasollani olevan välineistä kiinni, täytyy sanoa, että mukavuutta ne saattaisivat lisätä - nykypäivänä ehkä osataan tehdään hieman hengittävämpiä materiaaleja kuin 1980-luvun alussa...)

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Se on sitten dementia eli päivän sekalaiset

Heräsin perjantaikoomastani* ja ryhdyin kirjoittamaan siitä, kuinka kevään tulo ahdistaa. Teksti oli julkaisua vaille valmis, kun jokin alkoi tuntua oudolta. Juu. Olin kirjoittanut suunnilleen saman valitusvirren jo viime keväänä.

Ei se mitään. Otetaan sitten vähemmän ajankohtainen aihe ja puhutaan muodista. Nimittäin iltapukumuodista. Nimittäin siitä, että olen hyvin onnellinen, ettei minun nuoruudessani ollut sellaista vanhojentanssikulttuuria, jossa ihan jokaisella tyttölapsella on yllään olkaimeton iltapuku riippumatta siitä, miten hyvin se hänen vartalolleen sopii. Kyllä minä olisin ahdistunut, jos olisi pitänyt sellaisessa puvussa tanssia!

Joko minulla on uusi naapuri tai entinen naapuri on päättänyt laittaa elämän risaiseksi. Pariin kuukauteen tuolta seinän toiselta puolelta ei ole kuulunut mitään, mutta viime aikoina olen alkanut pohtia, pitäisikö kotielämäni keskipiste (ts. tietokonepöytä) kuitenkin siirtää tuonne makuuhuoneen puolelle. Ei tarvitsisi sitten kuunnella jatkuvasti myöskään sitä, kun tuuli humisee liesituulettimessa, jota kukaan ei ole tullut vielä katsomaan, vaikka olen kolme kertaa asiasta soitellut.

*Olen tänä keväänä kehittänyt sellaisen perjantaiperinteen, että tulen töistä kotiin, syön jotain ja saatan hurjistuessani ottaa lasillisen viiniäkin. Sitten on pakko torkahtaa ihan vain pieneksi hetkeksi. Tänään se hetki kesti puolitoista tuntia. Vanhuus ei tule yksin... Kun koko viikon juoksee iltariennoissa, perjantaina ei vain jaksa. Mitään.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Juostaan pois, juostaan pois!

Miksi ihmiset, jotka vapaaehtoisesti menevät sinfoniakonserttiin, jaksavat oikein hyvin istua levollisesti paikoillaan parin tunnin ajan, mutta ryhtyvät viimeisten aplodien vielä kaikuessa kiirehtimään ulos salista tuli hännän alla? Hemmetin typerä tapa! Pysykää paikoillanne, ääliöt!

Minulla on vielä pitkä matka oikeaksi keski-ikäiseksi kulttuuritädiksi myös siksi, että en hallitse riittävän röyhkeää kyynärpäätaktiikkaa narikkajonossa. Erityisterveiset sille sedälle, joka kiilasi ensin rinnalleni narikkalappuineen ja alkoi sitten herttaisesti vitsailla siitä, kumpikohan meistä ehtii saada palvelua ensiksi. Sinä typerä mies: tarkoitin kaikkea, mitä sanoin, ja jotakin jäi vielä sanomattakin! (Sedän lappu otettiin toki ensin, ja herrasmiehenä hän jätti päästämättä naiset edelleen. Tässä vaiheessa olin siis odotellut jo huomattavan kauan kiltisti paikallani, eturivissä, kun suuret ikäluokat pursuivat kansakoulun makaronivellijonossa oppimillaan etenemistekniikoilla ylitseni ja ohitseni. Olen ehkä näkymätön, mutta sitten kun hermostun, en ole erityisen kuulumaton.)

Seuraavaksi teatteriin - siellähän käy keskimäärin suunnilleen yhtä mukavaa ja sivistynyttä yleisöä kuin sinfoniakonserteissa!