maanantai 29. lokakuuta 2012

Jäärä tilittää

Maailma on taas vaihteeksi täynnä ilmiöitä, joita en ymmärrä alkuunkaan. Saamarin nykyaika!

Valokuvaushifistely. Blogeissa ilmiö näkyy ehkä erityisen selvästi. Hämmentää, kun kirjoittajat pyytelevät anteeksi, jos kuvat sattuvat olemaan suttuisia. Jos kamera menee rikki, blogi menee telakalle. Täh? Minä luen blogeja, en kaipaa daideellisia otoksia siitä, mitä kirjoittaja söi aamupalaksi! Itse asiassa olen lopettanut monen blogin seuraamisen, kun on alkanut tuntua, että niissä ei ole mitään lukemista, katsottavaa vain. Miksi kaikesta pitäisi ottaa kuva? (Poikkeuksena tosin vaikka käsityö- tai kotiaiheet, niistä kyllä ihan mielelläni katselen kuviakin.)

Liikkuvan kuvan tunkeminen joka paikkaan. Jos esimerkiksi lehden verkkosivuilla klikkaa jotakin uutista, ärsyttävän usein päätyykin katsomaan videota. Kirjoittakaa, jos kerran olette lehdessä töissä! Silloinkaan, kun minulla oli televisio, en ikinä katsonut tv-uutisia. Niitä ei voi selailla eikä lukea omassa tahdissaan, ja se on kovin turhauttavaa. (Samasta syystä en oikein osaa kuunnella äänikirjojakaan – en ikinä lue kirjaa järjestelmällisesti alusta loppuun, vaan hypin jatkuvasti eteen- ja taaksepäin.) Videot hiiteen, tekstiä tilalle!

Windows 8 ja kumppanit. Alkoi ahdistaa jo valmiiksi se hetki, kun pitää taas ostaa uusi tietokone. Vihaan kaikkia kuvalaatikkopohjaisia käyttöliittymiä. Tekstiä, perkele! Ei liene yllättävää, että en ole erityisen innostunut viime aikoina sieltä sun täältä silmille roiskuneesta (ja itse asiassa kai juuri tänään lanseeratusta; ooh, olen ajan hermolla!) Inspiration-blogikonseptistakaan.

Hmm, olen näkevinäni valitusvirressäni tiettyä toisteisuutta... Laitetaan siis vaihtelua tuomaan vielä avokadopasta aka "trendipasta" (googleta, ellet ole kuullut), jota en todellakaan ole ajatellut laittaa (hyvin yllättävää, eikö totta?). Minusta on ylipäätään kamalan outoa, että joku ruoka voi nousta netti-ilmiöksi. Miksi laittaisin ruokaa vapaaehtoisesti? Ja en kyllä enää tuo mitään yrttipuskia tänne nahistumaan. Aina kun kuvittelen tekeväni kokonaisen aterian ihan alusta saakka, kaikki tuoreet raaka-aineet pilaantuvat ennen kuin saan ne saatettua ruoaksi asti. En ole sitä paitsi ikinä ostanut avokadoa, ja se on hemmetin hyvä valttikortti "en ole koskaan" -pelissä!

Bonuksena vielä kädenojennus kärsimättömille nykylukijoillekatselijoille. Jos selvisit tänne saakka, vaikka edeltävässä tekstissä oli ainakin melkein 300 sanaa, olet ansainnut palkinnoksi kuvan. Ole hyvä!

Tässä ei ole hevonen ***** otsassaan, vaan tarunomaisen lumoava yksisarvinen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vaalitulos

Ainakin yksi asia on paremmin tämän illan jälkeen täysin riippumatta siitä, keitä armaan kotimaamme kunnanvaltuustoissa seuraavan neljän vuoden aikana istuu: julkisilla paikoilla tarvitsee väistellä enää ainoastaan feissareita, kun äänten metsästäjät vetäytyvät luoliinsa seuraaviin vaaleihin saakka. Kiitos, jo oli aikakin!

EDIT klo 21.38.
Ei tee ollenkaan hyvää verenpaineelle vaalilähetyksen seuraaminen. Tällä hetkellä vihaan ainakin puoluejohtajia, politiikan toimittajia, koko vaalistudioretoriikkaa, uusia valtuutettuja ja varavaltuutettuja ja valtuustojen ulkopuolelle jääneitä sekä ns. Suomen kansaa. AAAARGH. Ajattelin, että katselen tuota sen aikaa, että Solsidanin uusi jakso tulee Areenaan, mutta noiden perhanan vaalien takia Solsidankin tulee telkkarista vasta klo 23.15. AAARGH uudelleen. Taidan paeta Bollywoodiin ja juoda punkkupullon pohjan jääkaapista elokuvan seuraksi.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Olen nero! Toisaalta olen ääliö.

Kirjoitin juuri isännöitsijälle närkästyneen viestin, jossa luettelin kaikki asuntoni viat, joita huoltoyhtiö / rakentaja / erilaiset alihankkijat eivät ole saaneet korjattua, vaikka ilmoiteltu on. Jätin viestin hetkeksi luonnoksiin muhimaan ja ryhdyin hetken mielijohteesta ronkkimaan liesikuvun sisuksia (adrenaliinilla saattoi olla osuutta asiaan). Tein jotakin, ja kas: lähes vuoden asunnossani kaikunut todella ärsyttävä ilmastoinnin humina lakkasi.

Toisaalta hienoa, että homma hoitui ihan itse. Olen niin taitava!

Toisaalta vähän ärsyttävää, että se oli niin helppoa. Ei olisikaan tarvinnut soittaa huoltoyhtiöön ja avautua isännöitsijälle ja odottaa ja valittaa kaikille asunnossani vieraileville ja soittaa uudelleen isännöitsijälle ja soittaa uudelleen huoltoyhtiöön ja ja ja.

Toisaalta: on se ihme, ettei kukaan huoltomies ole koko prosessin aikana joutanut täällä käymään, ja kohtaavat ne varmasti naurettavampiakin ongelmia.

Lisäksi hyvä sähköpostiviesti menee nyt ihan hukkaan.

Seuraavaksi korjaan sälekaihtimet.

torstai 25. lokakuuta 2012

Terveisiä vessasta

Matkoilla joutuu samppanjan ja vaahtokarkkien lomassa miettimään välillä ihan tavallisiakin asioita. Missä on lähin ruokakauppa? Miten bussilippu ostetaan? Miten suihkusta tulee lämmintä vettä? Missä hemmetissä minä oikein olen, ei tällaista paikkaa ole kartan mukaan olemassakaan?

Myös vessa-asioita joutuu toisinaan muilla mailla pohtimaan vähän perusteellisemmin kuin tahtoisi. Kävin juuri pienellä lomalla. Vaikka turistiripulia ei tarvinnut pelätä ja wc-istuimetkin olivat tuttua länsimaista mallia, opin saniteettitiloista ja itsestäni pari kiehtovaa asiaa, jotka tahdon nyt jakaa kanssanne:
  1. Jos on ihan pakko, minäkin kykenen pissaamaan puolijulkisella paikalla. (Oikeasti minulla on aika ujo rakko, ja halveksin yleisillä paikoilla lorottelijoita syvästi.) Kävi niin, että matkustin bussilla aika paljon kauemmaksi kuin aioin, päätin patikoida takaisin pittoreskia maisemareittiä, joka olikin suurelta osin remontissa, ja jouduin kiertoteille ja eksyksiin aika monta kertaa. Kun tajusin, että ihmisten ilmoille on vielä noin puolen tunnin matka, oli jo niin hirveä hätä, että itku meinasi tulla. Niinpä nöyrryin hakeutumaan puskiin toivoen, että kovin moni lenkkeilijä tai koiranulkoiluttaja ei osu paikalle ihmettelemään. Tämä kuului ehdottomasti matkani tähtihetkiin.
  2. Vanhat talot ovat monella tavoin viehättäviä, mutta ties-millä-vuosisadalla nikkaroitu viemäröinti ei kuulu niiden viehättävimpiin piirteisiin. Kun ihan pientäkin hätää saa huuhtoa ainakin kolmesti alas ja paperi kummittelee silti edelleen näkyvissä, jokainen voi kuvitella, kuinka hyvin kiinteämmät tarpeet saa hävitettyä viemärien syvyyksiin. (Huuhtelujen välissä pitää luonnollisesti myös o-d-o-t-t-a-a kärsivällisesti, koska muuten vesisäiliö ei suostu jakamaan antimiaan, lorisee vain pilkallisesti.)
Lopuksi vielä kuva eräästä toalettihuoneesta, jossa matkallani asioin*:
Tässä vessassa huuhtelu pelasi muistaakseni oikein hyvin.
 *Muista en kyllä kuvia ottanutkaan. Joku raja sentään.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Merkittävä tapaus

Onko lattiasi niin puhdas, että siltä voisi syödä? Minun ei ole - kokeiltu on. Kaadoin nimittäin tuossa jonkin aikaa sitten lounaani kirjan, laukun ja nojatuolin kautta lattialle. Kaikki meni, lautaselle ei jäänyt mitään. Täytyy sanoa, että hieman kyrsi, ja nälkäkin oli, joten siinä siivotessani heitin pari puhtaan näköistä falafelia lattialta suuhun. Ei olisi kannattanut. Mielestäni olin imuroinut aivan hiljattain, mutta olin ehkä väärässä.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Hi-hat

Mitä se merkitsee?
Vastaus 1:
Vastaus 2:

kuva: http://www.fotopedia.com/items/flickr-2411029263
Hi-at
Mitä se merkitsee?
Vastaus: No ei mitään! Angst! Hiallinen pusero on viallinen pusero!

(Jostakin syystä minua siis riipii aivan ylenpalttisesti nähdä kirjoitettuna hiat silloin, kun on kyse hihoista. Erityisesti silloin, jos teksti on muuten aika yleiskielistä. Ja olen kuitenkin aika hyvin päässyt eroon irrationaalisesta inhosta sellaisia ilmauksia kohtaan, jotka minusta ovat "vääriä" vain siksi, etten niitä itse käytä. Hioja en vain voi sietää!

Jos joku nyt ottaa tämän henkilökohtaisesti, kommenttiboksissa saa kostaa ja kertoa, mikä minun kielenkäytössäni puolestaan on erityisen sietämätöntä. Tai sitten ihan vain avautua muista käsittämättömyyksistä kielessä. Kerro traumasi, kauhistellaan yhdessä!)

torstai 11. lokakuuta 2012

Jännä elämä

Kun tulin tänään kotiin, olin saanut kolme lehteä, joista yksi oli juorulehti. Jee, joku on varmasti tehnyt minulle lahjatilauksen! Sitten kävi ilmi, että postinjakajalla olivat vain menneet asuntojen numerot sekaisin, ja kävin kuuliaisesti toimittamassa lehdet naapurille.

Sitten ajankohtaisosioon: Finlandia-talo loistaa tänään pinkkinä, koska... tytöt tykkäävät vaaleanpunaisesta? Joo-o. Tyttöjen koulutuksen ymmärrän, mutta voisiko sitä korostaa keinoilla, jotka eivät laukaise oksennusrefleksiä?

Ei muuta raportoitavaa. Siirryn sohvalle tuijottamaan seinää ja valuttamaan kuolaa suupielestäni. (Nukuin viime yönä noin kaksi tuntia, ja olen kai mennyt rikki, koska nykyään univaje vie toimintakyvyn. Ei tämä ennen näin vaikeaa ollut.)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Suosi sveitsiläistä

Alkuun täytyy tietenkin toivottaa hyvää Hiljan-päivää! Lupaan päivän kunniaksi lukea illalla jonkin Hilja Valtosen teoksen (pystyn hyvin lupaamaan, koska ne ovat ensinnäkin nopealukuisia, ja lisäksi niitä ei malta jättää kesken) - lue sinäkin! Sitten päivän epistolaan.

On ehkä täältäkin käynyt ilmi, että olen jossain määrin hurahtanut intialaisiin elokuviin. Niitähän on melko runsaasti, ja innokkaimmankin katsojan on pakko myöntää, että joukkoon mahtuu heikompiakin tuotoksia.

Elämä on liian lyhyt kovin monen huonon elokuvan katsomiseen (kun nuo ovat useasti niin pitkiäkin), mutta välillä saattaa olla vaikea etukäteen arvioida, mahtaisiko jokin elokuva olla katsomisen väärti. Olisi kiva pystyä tekemään ennakkokarsintaa muutenkin kuin googlenvaraisesti - hakutulosten linkkivalikoima on aika vaihtelevan tasoista. Länsimaisiin elokuviin keskittyviltä sivustoilta tietoa Bollywood-elokuvista ei kuitenkaan välttämättä löydy, tai ei ainakaan kovin kattavasti. Toisaalta olen huomannut, etten aina katso elokuvia ihan samanlaisten lasien läpi kuin intialaiset kriitikot (jotka eivät myöskään valitettavasti aina kirjoita englanniksi...), joten heidänkään arvioistaan ei välttämättä ole apua.

Olenkin viime aikoina konsultoinut jonkin verran tällaista sivustoa (www.molodezhnaja.ch, jos linkin seuraaminen ei huvita), joka ilmoittaa vahvuuksikseen nimenomaan aasialaisen elokuvan ja Bollywoodin. Erityisesti minulle on ollut iloa ja hyötyä aakkosellisesta arkistosta. Muutamia syitä suosia sveitsiläistä (kai, maatunnuksen perusteella ainakin):
  • Elokuva-arvioita on varsin pitkältä aikaväliltä, joten etsimäni vanhemmatkin elokuvat ovat löytyneet oikeastaan poikkeuksetta. (En tosin etsikään kovin erikoisia filmejä, joten niiltä osin en pysty sanomaan kattavuudesta.)
  • Sivusto on saksaksi, joten pahemman kerran kangistunut kielitaito vetristyy kritiikkien parissa puolivahingossa. Kesällä ostamani saksankielinen Heidi-kirja on edelleen kesken (aika oli kai kullannut muistot - tuon teoksen kohdalla en suosittele sveitsiläistä), mutta leffoista jaksan kyllä lukea!
  • On aina yhtä hupaisaa kirjoittaa selaimen osoiteriville "molo". Sen jälkeen kone osaakin jo suosikeista tarjoilla sitä, mitä pitää.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Tekniikan ihmiset, auttakaa!

En ole huolinut koneelleni Google Chromea, vaikka sitä yritetään kaikenlaisten päivitysten yhteydessä aina oletusasetuksena laittaa mukaan. Argh. Ensinnäkin minua ärsyttää tuputus, ja toisekseen en tykkää yhtään siitä ominaisuudesta, että selaimen osoiterivi toimii samalla hakukoneena. Siitä tulee sellainen olo, että joku kyttää tekemisiäni selän takana ja kuvittelee sen perusteella tietävänsä paremmin, mitä tahdon - ja käyttää lisäksi luulojaan kaupallisesti hyväkseen niin paljon kuin pystyy. Ajattelen ihan itse, kiitos! (Tietysti kaikista klikkauksista jää aina jälki jonnekin, mutta en haluaisi tiedostaa sitä koko ajan.)

Aina välillä tulee kuitenkin käy niin, että joku sivusto ei toimi tai video ei aukea tai muuten vain tökkii, ja selainta vaihtamalla ongelma ratkeaa. Nyt olen sitten pohtinut, mikä olisi sellainen tavissurffailijalle sopiva simppeli kakkosselain, enkä keksi. Kai siinä Chromessakin ihan oikeasti hyviä puolia olisi... En vain pääse yli siitä osoiteriviasiasta millään. Niin että voisiko joku kertoa, saako sen ominaisuuden jotenkin pois käytöstä? Katsoin jo Googlesta, eikä se kertonut. Myös muita selaimia saa suositella, itse en keksi! (Nyt käytän siis Firefoxia. Exploreria välttelen. Safari minulla oli jostain salaperäisestä syystä vanhalla koneella, mutta en oikeastaan ikinä käyttänyt sitä. Tiedän, että muitakin on, mutta mitä?) Tietysti voisin ladata liudan selaimia koneelleni ja ruveta perehtymään niihin itse, mutta mieluummin vietän leppoista sunnuntaipäivää upotellen kuumia rautanauloja kynsieni alle.

Jos osaat vastata kysymyksiini ja vaivaudut auttamaan naista mäessä, olen kiitollinen! (Jos taas suhtaudut ylimielisesti tekniseen rajoittuneisuuteeni, tarjoat ratkaisuksi Applen tuotteita tai rupeat puhumaan tietokonejargonia, tulen uniisi kummittelemaan, ja sen jälkeen et tahdo nukkua enää koskaan.)

P.S. Kun nyt tekniikasta puhutaan, niin kerron vielä tämänkin: opin tänään kirjoittaessani tekstiviestiä, että puhelimeni tuntee sanan puukkoja, mutta ei sanaa suukkoja. (Kyse ei siis ollut mistään hempeilystä, vaan niistä Brunbergin valmistamista suukoista.) Tuon laitteen tuntema sanasto yllättää säännöllisin väliajoin vielä kaikkien yhteisten vuosiemme jälkeenkin.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Red Light District

Illan tullen on mukavaa tunnelmoida kynttilänvalossa. Minun kotonani luodaan lämmintä ja kutsuvaa tunnelmaa syksyisiin iltahetkiin näillä aineksilla:
  • parveke: kaksi punaista lyhtyä
  • olohuone: kolme punaista tuikkua
  • makuuhuone: kaksi punaista tuikkua
Kun valot on sytytelty, unohdetaan, että sälekaihtimet ovat rikki ja palloillaan suihkun jälkeen alasti ympäri huoneistoa etsimässä jotakin päällepantavaa.

(Moi vaan, ulkomaankieliset googlettajat. Toivottavasti petyitte!)

torstai 4. lokakuuta 2012

Kuka olet, nuorukainen?

Mitä näet sielusi silmillä, kun kuulet sanan nuorukainen?

Törmäsin nimittäin internetissä vaeltaessani vauvakuumeesta kärsivään nuorukaiseen, joka tuskaili kuukautistensa tähden, koska olisi tahtonut olla jo raskaana. Hämmennyin. Minusta kuitenkin nuorukainen = nuori mies.

Onko kovinkin yleistä ajatella, että nuorukainen = kuka tahansa nuori henkilö? Olenko yksinkertaisesti pudonnut nykynuorten nykynuorukaisten kelkasta, häh?

Päivän mietelause: Kun koville ottaa, niin koiraskin poikii.

P.S. Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta löytyy ihan kiinnostava kirjoitus aiheesta, t. kielinörtti.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Päivän valitusvirsi, olkaa hyvä

Pahan mielen blogissamme ärtymystä aiheuttavat tänään mm. seuraavat asiat:
  • Mummot (ja vaarit) tungoksessa. Eritoten sellaiset mummot, jotka olettavat toisten näkevän takaraivollaan hyvin ja taklaavat reippaasti selkään kävelykeppi tanassa.
  • Vaatteet, joita kaupitellaan mekon nimellä. Jos kangas riittää hädin tuskin peittämään mallitytön takamuksen, millä todennäköisyydellä helma riittää hieman reilumman kokoisen ahterin yli (etenkin, jos ko. rievussa on tarkoitus myös liikkua)?
  • Kunnallisvaalit. Vaalikoneiden kysymyksistä ei ymmärrä mitään, ja ehdokkaat ovat tuiki tuntemattomia, mielipiteiltään vääriä tai sekä että. 
  • Sukkahousut, jotka eivät kestä elämää. Alkaa vähitellen ottaa pannuun, kun neljänsissäkin lähtökiireessä pyykkinarulta kiskotuissa yksilöissä on reikä.
  • Kokoomuksen puoluevaltuusto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät ja kaikki muut, jotka ovat sitä mieltä, että työssäkäynti sairaana ja/tai sairastaminen köyhänä lisää viihtyvyyttä työpaikoilla, pidentää työuria, saattaa kansantalouden hurjaan kasvuun ja synnyttää maailmanrauhan.
  • Maksukortinlukijat, jotka lakkaavat toimimasta, kun takana on 15 metrin jono ja mukana ei ole yhtään käteistä.
  • Oma (o)saamattomuus sekä isoissa että pienissä asioissa. En saa edes vessapaperia ostettua ajoissa, ja itse kukin voi kuvitella, mitä siitä sitten seuraa.
  • J.R.R. Tolkienin tuotanto. Ihan muuten vain.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Menetettyjä mahdollisuuksia

Tutut musiikkikappaleet tulevat joskus vastaan yllättävissä tilanteissa*. Katselin tässä elokuvaa nimeltä Mann, jossa soi tällainen kappale:



YouTube-videon kommenteissa yrittävät uikuttaa, kuinka kappale on kopio siitä ja siitä italialaisesta iskusävelmästä. No hei, kai minä nyt sen tiedän, olenhan suomalainen!



Kappale pisti minut kuitenkin miettimään, kuinka olisi voinut olla. Mann-elokuvan naispääosan esittäjä Manisha Koirala kävi nimittäin kesällä 2010 häämatkalla Suomessa, Keski-Pohjanmaalla. Samana vuonna Kari Tapio vietti viimeistä keikkakesäänsä. 15.7.2010 hänellä näyttäisi olleen keikka Vimpelissä, jonne tuolta häämatkakohteesta on matkaa... no, en tunne Pohjanmaata, mutta ei varmaan paljon mitään.

Olenkin sitä mieltä, että jonkun olisi pitänyt tajuta hoitaa Manisha tuolle keikalle ja järjestää taiteilijat yhteistyöhön. Miettikää nyt, mitä mahdollisuuksia ilta olisi tarjonnut! Kari Tapio olisi laulanut, Bollywood-tähti olisi tanssinut, vimpeliläinen yleisö olisi villiintynyt, kansainvälinen media olisi ollut oitis paikalla kynät ja kamerat tanassa, intialainen elokuvateollisuus olisi hullaantunut suomalaisten pikkukaupunkien eksotiikasta ja Pohjanmaalla olisi nyt Bollywoodin etätoimipiste Pollyvood!


*Se nyt ei vielä ole kovin yllättävää, että intialaisessa elokuvassa tulee vastaan versioita länsimaisista poppibiiseistä, mutta juuri tämä kappale oli minusta jotenkin kovin hauska kohdata.