tiistai 31. heinäkuuta 2012

Helmi (ja ilmeisesti myös sika) kesätapahtumien joukossa

Kun puoli sukua asuu Itä-Suomessa, siellä tulee säännöllisesti vierailtua. Jos ei jaksa istua mökillä hyttysten syötävänä ihan koko ajan, kannattaa välillä lähteä vaikkapa retkeilemään lähipaikkakunnille. Omaa autoa kun ei ole, ei se vain aina onnistu - sitten vain istutaan sukulaisten kahvipöydissä ja käydään ehkä iltatorilla. Tänäkin kesänä Itä-Suomen-kiertueeni taitavat jäädä melko pienimuotoisiksi.

No, Koli ja Kuopio luultavasti ovat paikallaan vielä ensi vuonnakin, vaikka tänä kesänä en sinne enää selviäisikään, mutta Iisalmessa kaikki on silloin toisin. Siellä on tänä kesänä nimittäin esitetty jotakin ihanaa: Jaakko Teppo goes Mallorca -kansanmusikaalia, jota en ehkä enää koskaan voi päästä siellä näkemään! Esittelyteksti kertoo kaiken oleellisen:
Tarttuvalla ja hersyvällä huumorilla rakennettu musikaali kertoo yli kolmekymmentä vuotta sitten alkaneesta maaseudun murroksesta ja sen pienistä ihmisistä konsulttien ja köyhyyden koettelemalla Pörsänmäellä.
Arpaonnen myötä Jaska, Topi, Veikko ja Hilma pääsevät ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaille Kalevi Keihäsen järjestämälle Keihäsmatkalle iloiseen 70-luvun Espanjaan. Matkaoppaana toimii Mikko-sika.
lähde: http://freedex.fi/index.php/2012-01-10-12-24-49/jaakko-teppo-goes-to-mallorca-kesa-2012
Mikko-sika! Keihäsmatkat! Pörsänmäki! Varpu: kun en kerran pääse Pörsänmäelle, voitaisko ainakin sopia, milloin vihdoinkin lähdetään sille ryhmämatkalle Tuurin kyläkauppaan? Ajattele, miten hienon blogiraportinkin siitä saisi kirjoitettua - täällä on viime aikoina ollut minusta aivan liian vähän glamouria!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Surullinen tapaus - katso kuva!

Pianoni päällä on joulukuusi, jonka alla asuu pääsiäistipuja. Nyt yksi on niiden joukosta poissa. Rupesin imuroimaan lattioita ja ajattelin siinä sivussa nopeasti imaista pianon päälle tipahtaneen irtoroskankin pois silmistä. Mutta voi - imuri nielaisi samalla myös yhden tipuista ahnaaseen kitaansa!

  1. Tyhjä paikka rivistössä.
  2. Tomuraja, joka todistaa, että jos hankalasta kohteesta hairahtuu pyyhkimään pölyjä, sitä ei kannata tehdä osittain, vaan parempi on jättää siivoamatta kokonaan. (Nuo tiput siis kaatuilevat pienestäkin kosketuksesta aivan holtittomasti, eikä niitä millään meinaa saada pysymään pystyssä, joten en viitsi nostella niitä kovin usein.) Aika surullinen näky tuokin.
(Ei liity edelliseen asiaan, mutta toivon, että erään naapurustoni asukkaan loma loppuu mahdollisimman pian. Jos ihminen haluaa olla humalassa ja laulaa Pelle Miljoonaa, hänellä on toki siihen täysi oikeus, mutta toivoisin sen tapahtuvan suljettujen ovien takana parvekkeen sijasta.)

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Ostetaan: kädentaidot

Olen ollut aivan erityisen kätevä emäntä viime päivinä. Ostin Ikeasta sopimattoman värisen keittiöjakkaran, koska en ylety kirjahyllyn päälle ilman, mistään ei vain löytynyt parempiakaan, ja sen saa sentään taitettua kokoon, mikä on aina mukava ominaisuus rumahkoissa esineissä. Lisäksi ajattelin, että nopeastihan minä sen pintakäsittelen huoneistooni sointuvaksi, kun kellarissa on vielä purkinpohjallinen lakkaa olohuoneen arkkupöytäprojektin jäljiltä. Ei, ei se mennyt niin, ja nytpä kerron, mikä meni vikaan.
  • Laitoin tuotteen kasaan ennen pintakäsittelyä, koska olisin oikeasti halunnut päästä kokoamaan eteisen lipastoa, joka kuitenkin kuljetetaan perille vasta huomenna, ja johonkin se nikkarointienergia piti saada purettua. Olisi ehkä ollut hieman helpompaa sutia palasia kuin valmiiksi koottua jakkaraa.
  • Noudin pelit ja pensselit kellarikomerosta, kuorrutin parvekkeen lattian jätesäkeillä, raahasin jakkaran työskentelytilaani, laitoin muut tarvikkeet valmiiksi ja vasta sitten avasin lakkapurkin. Hupsis! Oli päässyt pahalainen kuivumaan. No, kivenheiton päässä on onneksi alan yritys, joka oli auki vielä yli puolen tunnin ajan. 
    • Huomautettakoon, että tässä vaiheessa tein ainoan viisaan asian koko prosessin aikana ja ostin vesiliukoista puupetsiä - kuivunut lakka oli sellaista myrkkyä, josta varoitellaan purkin kyljessä, että ellei puhdista työvälineitä lakkabensiinillä, ne saattavat leimahtaa itsekseen tuleen. Huoneistopalon vaara oli olemassa, koska ei minulla mitään lakkabensiiniä tietenkään ole.
  • Luotin mutkat suoriksi -tekniikkaan, jossa 
    • ei suojata metalliosia (saahan ne sitten putsattua vaikka kynsilakanpoistoaineella jälkikäteen)
    • hiotaan juuri sen verran kuin viitsitään ja vain niistä kohdista, joihin mukavasti ylletään
    • ei varmasti ruveta purkamaan kerran jo kasattua 
    • eikä siis myöskään tajuta irrottaa edes sellaisia osia, joiden alle pensseli ei yllä. 
Siis näitä osia. Joiden alle jäi raikkaat koivunväriset laikut.
  • Etenin reippaasti ylhäältä alaspäin ja tajusin vasta liian myöhään, että on hankala sutia sellaisia kohtia, joita ei näe. (Ylipäätään kannattaa aloittaa työskentely näkyvimmästä kohdasta, kun parhaimmillaankin vähäiset taidot ovat vielä täysin ruosteessa.) Koska jo olin maalannut kaikki portaat, ei jakkaraa enää ylösalaisinkaan voinut kääntää, ja koska halusin saada ensimmäisen kierroksen kerralla valmiiksi, seuraavana päivänä jatkaminen ei ollut vaihtoehto. 
  • Toisella kierroksella työskentelytekniikkani oli hieman kehittynyt, mutta olin tehnyt niin laikukasta jälkeä, että ei niitä valumajälkiä enää ilman maalinpoistoaineita peitelty. 
    • Lisäksi pensseleilläni on karvanlähtöaika, mikä tuo jakkaran pintaan mukavaa rosoisuutta. 
  • Olin työvaiheiden välissä reilun vuorokauden poissa kotoa, ja parvekelasit olivat tuon ajan kiinni. Tänään olikin sitten kesän kuumin päivä, ja aurinko oli lämmittänyt parveketta ihan tehokkaasti. Niinpä tein hommia arviolta 700 asteen miellyttävässä lämpötilassa.
  •  
Päivän mietelause: Kukaan ei ole puuseppä syntyessään.

    lauantai 21. heinäkuuta 2012

    Very small talk sekä oikean koon valinta

    Kaipaatko elämysmatkaa? Kokeilepa matkustaa useampi tunti henkilöautossa kahdestaan sellaisen puolitutun kanssa, joka ei oma-aloitteisesti sano yhtään mitään ja reagoi toisen kommentteihinkin korkeintaan naurahtamalla. Ei, erehdyn: yhden vastakommentin sain irti melko spontaanisti. Ujoutta? Tympääntyneisyyttä? Oli mitä oli - voin kertoa, että se on joka tapauksessa pidemmän päälle vähän kiusallista. En voi itsekään väittää olevani kovin sujuva kevyessä rupattelussa, ja etenkin keskustelun aloittaminen on välillä säälittävän hankalaa, mutta kyllä minä nyt ainakin sitten jotakin hölötän, jos saan vastapuolelta virikkeitä! Nyt oli kuitenkin matkanteko hyvin, hyvin hiljaista.

    Asiasta sellaiseen ilmiöön, joka on tänä kesänä riipinyt kielikorvaani erityisen pahasti. Jos ihminen matkustaa Latvian pääkaupunkiin, hän matkustaa Riikaan. Saavuttuaan perille hän on Riiassa. Matkan loputtua hän tulee pois Riiasta. Oikeat koot käyttöön ja väärät käytöstä pois! Muuten ei näytä eikä kuulosta hyvältä!

    tiistai 17. heinäkuuta 2012

    Ei uutisia, ainoastaan sää

    Olen nyt muutaman tunnin odotellut, että pääsisin ulos, mutta sataa aina vain, ja sääennusteetkin muuttuvat ihan koko ajan pitämättä missään vaiheessa paikkaansa. Ei minusta tämä kesä ole keskimäärin ollut säiltään niin kamala kuin sanovat, mutta nyt ärsyttää. Haluan päästä puutarhakauppaan heti enkä huomenna, koska parvekekukkani ovat osittain entisiä ja osittain henkitoreissaan, ja nyt olen taas vähän aikaa kotonakin niitä katselemassa. Parvekekukat ovat hieno asia, mutta kuolevat ihan liian helposti, jos on enimmäkseen poissa kotoa kesäaikaan! Täällä sitä silti vain istutaan. Voisiko joku tehdä jotakin? NYT?

    Näkymä olohuoneeni ikkunasta.