maanantai 30. toukokuuta 2011

Ruisleipää

Kaupassa näin jauhohyllyllä ruisleipäainespussin, ja mieleni alkoi heti tehdä tuoretta ruisleipää. Siispä ostin tuon 2 kg:n valmisteen, lisäsin vettä ja hiivaa, kohotin taikinan, sekä leivoin ruisleipäset. Nöpöstiinan leivontaan verrattuna minun leipäseni ovat pahimman luokan eineksiä, mutta hyviltä ne maistuivat!

Kohotettu taikina leivonta-alustalla.

Pistellyt leipäset menossa uuniin.

Valmiit uunituoreet ruisleivät.

Nam!

perjantai 27. toukokuuta 2011

Tilanneraportti

Sillä aikaa kun Irja vielä säätelee internettiään uudessa kodissaan, niin minun kai täytyisi kirjoittaa jotakin. Välillä vain tuntuu, että olen niin väsynyt, että en jaksa tehdä muuta kuin olla vihainen kaikille muille ihmisille. Kuluvalla viikolla verenpaineen nousua ja v*tutusta ovat aiheuttaneet:

  • Naapuri, joka ulkona tupakoidessaan heitti palavan tupakanjämän maahan, ja kun pyysin sitä edes sammuttamaan sen käryävän natsan, niin se vain möllötti ja mumisi jotain epäselvää ja meni sisälle. Mikä idiootti!
  • Tieto siitä, että kaikki muut ihmiset oli kutsuttu yksiin bileisiin, ja minua ei. No, johonkin se kai on rajanveto tehtävä...
  • Kännykän akut, jotka tyhjenevät kriittisellä hetkellä.
  • Typerät, lapselliset ja sovinistiset kolumnistit Tekniikka&Talous-lehden Veijo-palstalla. Sen kirjoittajaäijät voisivat siirtyä jonnekin hirvenmetsästysmökillensä heittämään tikkaa ex-vaimonsa valokuvaan sen sijaan, että oksentavat impotenssiahdistuksensa muka hauskalle "huumoripalstalle". Tässä on muuten ilmeisen luonnollinen syy siihen, miksi suomalaiset innovaatiot ja teollisuus eivät oikein menesty nykymaailmassa, jos/kun tekniikan ja talouspuolen ihmisten ajattelukyky on Veijo-palstan tasoa. 
  • Sanonta "pojat on poikia" ärsyttää aivan suunnattomasti.
Eipä nyt muuta. Parempaa viikonloppua odotellessa...

lauantai 21. toukokuuta 2011

Terveisiä laatikkomerestä (pallomeri on parempi)!

Eilen ja tänään tapahtunutta: olen pakannut, pakannut ja pakannut. Tällä hetkellä sisustuksessani on vallalla toisaalta melko askeettinen linja (yhdellä tuolilla mahtuu istumaan) ja toisaalta pirteän punavoittoiset sävyt (koska muuttolaatikot ovat punaisia). Laittaisin kuvan, mutta en muista, missä kameran piuha on. Huomenna pääsen kokemaan lisää askeesia, koska uuteen kotiini kytketään sähköt vasta tiistaina. Jännittävää!

Nyt sanoisin mielelläni, etten ikinä enää muuta. Valitettavasti tiedän, että loppuvuodesta muutan taas... Olen kuitenkin tehnyt päätöksen: silloin muutan ammattilaisten avustuksella. Voi nimittäin olla, että eräät sukulaiseni laittavat välit poikki, kun yrittävät huomenna kantaa kirjalaatikoitani. Niitä on melko paljon, ja lisäksi ne painavat hyvin paljon, vaikka kuinka yritin jättää niitä vajaiksi.

Kalenterini sanoo, että minun piti tänä iltana mennä pistäytymään ihmisten ilmoille. Taidan kuitenkin viettää rattoisaa koti-iltaa - luulen, ettei tule tekemisen puutetta. Lisäksi ainoat kengät, joita en ole pakannut, ovat Crocksit (myös 90-luvun puolella ostetut lenkkarit olisivat tarjolla), joissa näyttäydyn vain harvoille ja valituille, enkä heillekään mielelläni.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Optinen harha

Jos tahtoo isommat rinnat, ei välttämättä tarvitse mennä silikonitohtorin luo. Joskus riittää, että laittaa ylleen pallokuvioisen* trikoopaidan, ja efekti on tämä:
Värit muutettu kirjoittajan anonymiteetin varjelemiseksi (koska aion luonnollisesti tehdä tästä paidasta kesän 2011 tavaramerkkini).
(Blogger yrittää nähtävästi sensuroida minua, koska antoi odotella vähän joka välissä - tämän tekstin tuottamiseen kului melkein tunti. Siihen minä totean vain, että TISSIT.)

* Tarkennettakoon, että pallot ovat siis todellisuudessa samankokoisia.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Oi Emma, Emma

Olen ollut täysin vakuuttunut siitä, että olen lukenut koko Jane Austenin tuotannon, ja useimmat hänen teoksensa vieläpä moneen otteeseen. Vuodenvaihteessa otin matkalle mukaan Emman, jota minulla sattui olemaan kirjahyllyssäni tuplaten. Ajatuksena oli, että halpa pingviinipokkari voi hyvin jäädä hotelliin, jos ennätän lukea sen matkan aikana loppuun. En ihan ehtinyt - pääsin loppuun tänään.

Ehkä ensimmäisten viidenkymmenen sivun ajan kaikki tuntui tutulta, kuten toki pitikin - olinhan lukenut kirjan jo aikaisemmin. Vähitellen lukutahtini hidastui, ja aloin ihmetellä. Oliko tämä kirja todella näin puuduttava jo edellisellä kierroksella? Miten ihmeessä olen jaksanut teini-iässä lukea tällaista jaarittelua? (Toisaalta epäilen, että olisin silloin saattanut jaksaa jopa paremmin kuin nyt. Halusin aikanaan ylioppilaslahjaksi Kalevalan ja kieltäydyin ehdottomasti vanhempieni ehdotuksesta, että saisin rahaa mahdollisista hyvistä arvosanoista ylioppilaskirjoituksissa. Nyt ottaisin todennäköisesti rahat ja ostaisin Kalevalani divarista. Saattaisin jopa kokea pärjääväni ilman kansalliseeposta omassa hyllyssäni.) Miksi minä en muista, että kirjassa puhutaan taukoamatta ja että kaikki, ihan kaikki, selitetään pikkutarkasti puhki? Hermostuttavaa luettavaa!

Aloinkin vähitellen epäillä, että olen aikoinaan hyytynyt aivan samalla tavalla kuin nyt ainoastaan sillä erotuksella, että tällä kertaa jaksoin pinnistää loppuun saakka. "Teoksen tuntemus" taas lienee peräisin erinäisistä elokuva- ja tv-versioista, joita olen kyllä nähnyt lukuisia. Olkoonkin tarkkaa ajan ja ihmisluonnon kuvausta - minusta reipas karsinta olisi ollut ehdottomasti eduksi! Unilääkkeenä kirja kyllä toimi ajoittain ihan hyvin.

Torilla tavataan...

...nimittäin Bakussa. Noh, onneksi ei sentään Sergelin torilla. Se alkaisi olla sietämätöntä, jos Ruotsi olisi voittanut eilen euroviisut, kun tänään ne kuitenkin voittavat sen jääkiekon. (Veikkaus lopputuloksesta FIN-SWE: 1-5. Itse asiassa Irjan tapaan toivon minäkin ettei Suomi voittaisi finaalia, kun se voitto sataisi persujen laariin kuitenkin.)

Se Azerbaidžanin voittokappale oli kyllä tylsistä tylsin, se ei jäänyt edes korvamadoksi soimaan vaikka kuinka yritin kuulostella sitä. Sen sijaan tänä aamuna minulla soi päässä Serbian retrohumppa, mikä sekin olisi ollut parempi voittajaksi. Ruotsin epäpuhtaasti laulettu ärsykekappale jää valitettavasti myös helposti soimaan päähän, mutta koetan olla ajattelematta sitä nyt. Ja miksi hitossa Tomi Metsäketo oli Ranskan viisuedustajana? (Toisaalta olisihan se tosi hyvä jos se saataisiin Suomesta ulos, yhdessä Pentti Hietasen kanssa.)

Ja mikä pettymys oli se pisteidenlasku: kaikki äänestivät naapureitaan kuten ennenkin, vaikka olevinaan ammattilaisraatien äänien piti ehkäistä tätä kotikulmille vetämistä. Niiiiin tylsää.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Hakkaa päälle, Ruotsin poika!

Vietin eilen iltaa ja päädyin lauman mukana sellaiseen paikkaan, johon en olisi ikinä yksin mennyt. Ensinnäkin siellä oli kalliita juomia, melko muovisia ihmisiä ja steriili ilmapiiri. Lisäksi siellä katsottiin jääkiekkoa, joten minun näkökulmastani läsnä olivat kaikki epäonnistuneen illan elementit. Eikö se riitä, että on olemassa sporttibaareja, häh? Se hyvä puoli tuossa kuitenkin oli, että lähdin kotiin aika varhain. Kroppa kiitti aamulla, koska oli saanut täydet yöunet ensimmäistä kertaa viikkoihin. Ja jaksaa pitäisikin, koska alan vähitellen uskoa pääseväni ensi viikon aikana muuttamaan. Paperityöt ottavat vielä hetken, mutta vaikuttaa todennäköiseltä, etten joudu sillan alle enkä vanhempieni vierashuoneeseen, ja saatan jopa ehtiä saada asuntoni tyhjäksi ennen kuin remonttireiskat saapastelevat sisään (tämä toki edellyttää esimerkiksi sitä, että ehdin pakata kaiken; muuttomiehiä on jo värvätty, mutta muuttolaatikoiden / pakattujen tavaroiden määrä tällä hetkellä: 0). Varovainen jee!

Nyt eletään kuitenkin tätä hetkeä, ja on hyvä muistaa, mikä on tärkeää juuri nyt. Carpe diem ja niin edelleen.

Tärkeää tänään: Euroviisut. Minulta menivät jo molemmat esikarsinnat ohi, ja tänäänkin olen periaatteessa muualla finaalilähetyksen aikoihin. Täytyy yrittää keksiä jotain.

Tärkeää huomenna: Älkää hyvät ihmiset katsoko jääkiekkoa! Jos kuitenkin katsotte, muistakaa kannustaa loppuottelussa Ruotsia. Mikäli Suomen joukkue sattuisi voittamaan, siitä seuraavaa kansallismielistä paatosta ja uhoa ei kestä kukaan. (Ei kukaan = en ainakaan minä.)
Ihanaa Tre Kronor, ihanaa!
Miettikää nyt: "Torilla tavataan!" (Jää-kiek-ko-y-lei-sön voi-si kyl-lä ol-la hyö-dyl-lis-tä-kin ta-va-ta yh-des-sä. E-si-mer-kik-si Pu-pu Tu-pu-na -kir-jat o-vat muis-taak-se-ni val-miik-si ta-vu-tet-tu-ja.) Kesähitiksi kohoaisi joku renkutus, jossa Mertarannan "parhaita" paloja on yhdistetty taustalla jyskyttävään diskobiittiin. Suuret voittajat antaisivat syvällisiä haastatteluja nuuska huulessa joka mediassa: "Kiitos kuuluu koko joukkueelle. Me niinku tehtiin parhaamme ja katottiin mihin se riittää." Apua. Heja Sverige, sanon minä!

Sananvalintoja

Hei rumilukset, kummastuttaako teitäkin joidenkin blogikirjoittajien tapa puhutella lukijoitaan kaunokaisiksi? Tapa vaikuttaa vieläpä olevan tarttuvaa laatua.

Toinen ilmaus, joka on viime aikoina pistellyt korvaa vähän siellä sun täällä: "Mites toi / noi [lisää kommentoitava asia]?" Lausahduksella voi ilmeisesti ostaa ironisen vapahduksen melkein mistä hyvänsä.

Mites toi paistinpannu?
Toisten maneeri: huono tapa. Oma maneeri: aivan luonnollinen valinta, jossa ei ole mitään kummasteltavaa.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Tuotekehityksen paikka

Rakkaat pullonpalautusautomaattien valmistajat,

voisitteko kenties tehdä laitteistanne sellaisia, että kaupasta X ostetut pullot voisi myös palauttaa kaupan X palautusautomaattiin ilman, että laite tulkitsee ne Oy Alkoholiliike Ab:stä ostetuiksi? Jotenkin se tuntuisi kuluttajan näkökulmasta johdonmukaiselta, ja ainakin minä kasvatan lihaksiani mieluummin muilla metodeilla kuin kuljettamalla tyhjiä pulloja edestakaisin. Uskoisin myös, että kaupan X henkilökunta on saanut kuunnella riittävästi turhautuneiden asiakkaiden palautteita tästä aiheesta.

terveisin Irja Sassi

maanantai 9. toukokuuta 2011

Matemaattisia pähkinöitä

Irjan asunnossa on 26 asuinneliötä ja 25 huonekasvia. Lisäksi hänellä on juurtumassa rönsyliljan poikasia, jotka olisivat kypsiä istutettaviksi.

1. Millä todennäköisyydellä Irja onnistuu löytämään huonekasveilleen sijaiskodin,
a) johon kaikki hänen kasvinsa mahtuvat?
b) jonka varsinaiset asukkaat eivät suhtaudu niihin nuivasti - tai jopa vihamielisesti?
c) jossa ne säilyvät hengissä siihen saakka, että Irja voi jälleen ottaa ne luokseen?
d) joka täyttää kaikki em. ehdot?

2. Jos sijaiskoti löytyy ja Irja ryhtyy muuttamaan kasveja polkupyörällään, kuinka monta metriä hän onnistuu ajamaan
a) katkaisematta yhtään kasvia?
b) kiroilematta?

3. Jos sijaiskoti löytyy ja Irja saa lainata autoa muuttopuuhiinsa, kuinka monta litraa multaa ruukuista kaatuu matkan aikana auton
a) tavaratilaan?
b) takapenkeille?

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Robert Pattinson

Terkut lämpimästä Keski-Euroopasta! Aurinko paistoi ja lämmintä oli. Vappu Suomessa olikin sitten vähän kalseampi. Sima onnistui hyvin, ja oli parhaimmillaan n. 10 päivää pullotuksesta (pullot olivat siis koko ajan jääkaapissa).

Tässä muutamia makupaloja reissusta:

Kukkapenkki loistossaan.

Uusi kesäasuntomme.
Ja sitten koko matkan kohokohta, eli tarina siitä kuinka melkein tapasin Robert "Twilight" Pattinsonin:

Olimme illalla hengaamassa Berliinin keskustassa. Potsdamer Platzin Sony Centerillä oli paljon ihmisiä jonottamassa tai odottamassa jotain. Paikalla oli myös mainosvaloja ja mainos-Volkswageneita, ja pian kävikin ilmi, että paikalla juhlistettiin elokuvan "Vettä elefanteille" Berliinin ensi-iltaa. Ajattelimme, että hehe, taitaa olla itse pääosanesittäjät kaupungissa, kun noin kova väkimäärä on leffateatterin edustalla odottamassa, että eipä noita näyttelijöitä Suomessa koskaan nähdä. Me kuitenkin jatkoimme matkaamme härdellistä välittämättä eteenpäin.

Päädyimme lopulta Bebelplatzille, jossa katsoimme sitä poltettujen kirjojen muistomerkkiä. Huomasin, että aukion vieressä sijaitsevan viiden tähden hotellin Hotel de Romen edessä parveili ihmisiä. Ulko-oven edessä oli portieeri, punainen matto ja samettiköysiä, ja vähän matkan päässä oli lisää niitä em. mainos-volkkareita. Laskin mielessäni 1+1, ja päättelin, että siinähän ne ihmiset odottavat Reese Witherspoonia ja Robert Pattinsonia astuvaksi ulos hotellistaan mennäkseen sinne Potsdamer Platzille ensi-iltaan!  Päätin, että minäkin haluan jäädä odottamaan jos edes vilauksen näistä maailmantähdistä näkisin.

Hotel de Romen edusta, ja melkein Robert Pattinson.

No, odottelimme siinä jännittyneinä jotain tapahtuvaksi n. 15 min ajan. Lopulta portieeri kuitenkin sanoi jotain oven vierustalla oleville ihmisille, ja rupesi laitamaan ovia kiinni. Ihmiset lähtivät kävelemään pois hotellin luota. Kävi ilmi, että eipä ne näyttelijät siitä ovesta ulos tulekaan, ne taisivat lähteäkin jo muuta kautta hotellista. Odotus huipentui siis lievään antikliimaksiin. Mutta rakkaat lukijani, miettikää tätä: hetken ajan minulla oli mahdollisuus nähdä Robert Pattinson ja Reese Witherspoon elävinä!