keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ikä on ikävä asia

Päivittäisten iltapäivälehtiotsikoideni ansiosta en voinut olla huomaamatta, että Jennifer Lawrence sai Oscar-pystin roolistaan Unelmien pelikirja -elokuvassa*. Aloin miettiä. Eikös kyseinen Lawrence ollut Nälkäpeli-elokuvankin pääosassa**? Ja taitaa siis olla myös aika nuori? Juu, syntymävuosi 1990. Mutta eikös siinä Unelmien pelikirjassa ole joku vähän... aikuisempi mies siinä toisessa pääroolissa? Juu, Bradley Cooper, syntymävuosi 1975. Hmm.

En yritä nyt tässä sanoa, että Jennifer Lawrence olisi liian nuori ihmiseksi tai huono näyttelijä tai että 15 vuotta olisi mahdoton ikäero uskottavan valkokangassuhteen pohjaksi tai yhtään mitään muutakaan sellaista. Lukemissani arvioissa sun muissa esittelyissä miespäähenkilö on kuitenkin esitelty ehkä kolmekymppisenä. Lawrencen roolihahmon iästä en ole saanut selkoa, mutta käsittääkseni elokuvassa ei ainakaan käsitellä näiden henkilöhahmojen ikäeroa mitenkään olennaisena tekijänä minkään kannalta; olettakaamme siis, että tämäkin olisi noin kolmekymppinen. (En ole tosiaan nähnyt elokuvaa, joten myönnän olevani vähän hataralla pohjalla nyt...)

Siis: 38-vuotias mies ja 22-vuotias*** nainen (no, kuvausten aikaan oletettavasti 37- ja 21-vuotiaat) esittämässä samanikäisiä henkilöhahmoja. Ja se on minulle vähän ongelma. Vaikka Lawrence olisi kuinka loistava, hänellä pitäisi olla ehkä 20 vuotta aikaa tehdä vastaavia rooleja - vaan eipäs olekaan, koska naisnäyttelijät ovat yli-ikäisiä romantillisiin sankarittaren rooleihin noin 27-vuotiaina. Miehet sen sijaan vain paranevat vanhetessaan. Aargh! (Vaikka kuinka Bollywoodia rakastankin, on kyllä pakko sanoa, että sama ilmiö näkyy siellä vielä väkevämpänä. Ikävää.)

Yada yada, mutta pakko oli sanoa. Saatan silti mennä katsomaan Unelmien pelikirjan, kunhan minulla taas joskus on ylimääräistä rahaa (elokuvaliput ovat sietämättömissä hinnoissa nykyään). Lisäbonuksena Anupam Kherillä - joka siis tuntuu esiintyvän noin joka toisessa Bollywood-elokuvassa - on rooli myös Unelmien pelikirjassa, joten pitänee mennä katsomaan ihan jo senkin takia!


* En katsonut Oscarien jakoa enkä ole nähnyt Unelmien pelikirja -elokuvaakaan, mutta enhän minä varsinaisesti elokuvan sisältöön tässä puutukaan. Kai. Lisäksi todettakoon, että pelikirja ei ole minusta mikään oikea suomen sana.
** Tätäkään elokuvaa en sivumennen sanottuna ole nähnyt. Kannattaa kirjoittaa vain asioista, joista ei tiedä mitään.
*** Jos joku nyt kiinnittää huomiota syntymävuosiin ja alkaa nipoilla: Cooper on syntynyt tammikuussa ja Lawrence elokuussa, osaan minä laskea!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Ohjeita tupakoitsijoille

Tiedättekö, milloin minua ärsyttää? Kun tupakkaa poltteleva ihmisyksilö ei vaivaudu toimittamaan tumppejaan roskikseen, vaan pitää oikeutenaan nakella ne pitkin katuja. Erityisen huonosti ymmärrän ihmisiä, jotka eivät muuten roskaa, mutta tekevät poikkeuksen tupakantumppien kohdalla. Roska kuin roska!

Olen joskus väitellyt aiheesta ja saanut perusteluksi, että jämät voisivat sytyttää roskiksen sisällön palamaan, joten ne on siksi hierottava kengänkannalla katuun ja jätettävä niille sijoilleen. Ei käy! Toimintaohje savukkeen jälkikäsittelyyn:
  1. Sammuta kunnolla.
  2. Sijoita roskikseen tahi tuhkikseen.
Onko muka vaikeaa?

Päivän mietelause:  
- Mitä Barbie sanoi sytytettyään tupakan? 
- Ken vois liekin sammuttaa.
 

maanantai 18. helmikuuta 2013

Romanttista maanantai-iltaa

Olin hiljattain vahvasti mieltä asioista ja julistin, että viimeisten 20 vuoden aikana ei ole tehty ainuttakaan hyvää romanttista komediaa. Ei yhtäkään, kuulitteko! Ennen kaikki oli paremmin! Sitten mietin hetken ja suostuin pikkuisen perääntymään. En paljon kuitenkaan. Aihetta perusteellisesti pohdiskeltuani sain aikaan listan, jolla on 10 1/2 hyvää romanttista elokuvaa vuosilta 1993-2013 (ja sitäkin varten piti tosiaan luopua vaatimuksesta, että kyseessä olisi nimenomaan romanttinen komedia). Tällainen siitä tuli (aakkosjärjestyksessä):
  • Bridget Jones - elämäni sinkkuna (2001) 
  • Clueless (1995)
  • Notting Hill (1999)
  • Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994)
  • Poika (2002)
  • Rakkautta ennen aamua (1995)
  • Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) 
  • Tahraton mieli (2004)
  • Vähät rakkaudesta (2003)
  • 10 Things I Hate About You (1999)
  • (500) Days of Summer (2009)
Pakko todeta:
  • Before Midnight on nyt vuoden alussa esitetty ainakin Berliinin filmifestivaaleilla ja Sundancessa - ja mikä vielä parempaa, sitä on kehuttu kovasti (erittäin hyvä uutinen, koska olen odottanut jatko-osaa kieli pitkällä ja olisi kamalaa, jos se olisi huono). En tiedä, kuinka maltan odottaa Suomen ensi-iltaa!
  • En pidä Hugh Grantista erityisen paljon, joten olen hivenen hämmentynyt siitä, kuinka monessa listani elokuvista tuo mies esiintyy. 
  • (500) Days of Summer on listalla se puolikas; muistan kyllä pitäneeni elokuvasta kovasti, kun sen ensi kertaa näin, mutta jostakin syystä en ole pystynyt katsomaan sitä uudelleen, vaikka olen monta kertaa aloittanut.
Mitä unohdin? Kertokaa, niin voin katsoa! (Näistäkin saa ihan vapaasti tykätä, mutta minä en tykkää, joten ne on tarkoituksella jätetty listaltani pois:
  • Holiday (2006)
  • Rakkautta vain (2003)
  • Titanic (1997)
  • Valtaosa Julia Robertsin tähdittämistä elokuvista (Notting Hill on harvinainen poikkeus)
  • Kaikki elokuvat, joiden pääosassa on Adam Sandler.)

torstai 14. helmikuuta 2013

Turhuuden turhuus

Yritin tänään yhdessä puhelinkeskustelussa hahmotella, mitkä ovat kaikkein turhimpia merkkipäiviä. Jäin vielä pohtimaan aihetta, joten päätin jakaa kasaamani listan kaikelle kansalle (turhin ensimmäisenä):
  1. Naistenpäivä
  2. Ystävänpäivä
  3. Äitienpäivä ja isänpäivä
Ei sytytä. Minusta nuo kaikki ovat lähinnä tekosyitä tehtailla rumaa krääsää markkinoille ja markkinoida aggressiivisesti kanssaihmisistä välittämisen ja tavaran hankkimisen välistä yhteyttä. (Naistenpäivään ei onneksi kuulu isommin mitään krääsää, mutta ovat ne leikkokukatkin minusta aika turhia.)

Olen muutenkin todennut, että en tykkää yhtään siitä ajatuksesta, että ihmisiä pitäisi muistaa lahjoilla. Minulle sopisi oikein hyvin sellainen systeemi, että kenellekään ei enää koskaan annettaisi joulu-, syntymäpäivä- tai paljon mitään muitakaan erikseen nimettyjä lahjoja. Niistä seuraa aivan turhia paineita ja hätähankintoja, joista ei ole oikeasti iloa. Muuten-vain-muistamista (materialla tai ilman) saisi kyllä vapaasti harjoittaa aina kun huvittaa.

Hetkinen, yksi unohtui, mutta en jaksa enää muokata listaa uusiksi. Halloween on kyllä turhista turhin juhlapäivän kaupallistus (tuontitavarana siis, Ameriikassa tehkööt ihan mitä tahtovat)!

Täältä tähän. Onneksi ihan pian on aivan arkinen perusperjantai!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Uusi elämä sukkahousuille

Ylläni on sellainen kirous, että rikon sukkahousuja enemmän kuin ehdin ostaa. Rahanmeno harmittaa, joten en välttämättä raaski heittää rikkinäisimpiäkään yksilöitä roskikseen, vaan jemmaan niitä siltä varalta, että niille löytyisi vielä jotain käyttöä. Ja löytyyhän sitä!

Esimerkiksi ulkoillessa on joskus sellainen tilanne, että ei viitsisi kaula paljaana paahtaa, mutta kaulaliina on kuitenkin turhan kuuma, koska liikkuessa tulee hiki. Ratkaisu: tee sukkahousuista kauluri! Koska materiaali venyy hienosti myös kommandopipoksi, iltalenkkiin voi halutessaan lisätä jännitystä vaikkapa ryöstämällä lähikioskin. Illalla kasvoja pestessä taas ei tarvita kalliita hiuspantoja, koska hiukset saa hyvin pidettyä poissa kasvoilta sukkahousujen avulla.

Näin jatkat risojen sukkahousujesi käyttöikää, säästät rahaa ja maailma pelastuu:


Tarvikkeet: sakset, sukkahousut.
1. Leikkaa katkoviivan osoittamasta kohdasta.
2. Valmis!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Sisustushaaste

Onko sinulla kotonasi rumia esineitä? Enkä nyt tarkoita mitään etäisiltä sukulaisilta saatuja mauttomia vaaseja, joita ei ole koskaan edes otettu pakkauksesta ulos, vaan sellaisia tavaroita, jotka ovat jatkuvasti esillä ja käytössä. Minulla ainakin on! Esimerkiksi kylpyhuonettani on jo vuosien ajan uskollisesti koristanut tämä silmänilo:

Todellisuus on vielä rumempi kuin valokuvassa.
Kyseisessä vessapaperitelineessä kaikki inhokkivärini yhdistyvät riitasointuiseksi kokonaisuudeksi. Tuo kapine häiritsee minua aina, kun suomukset hetkeksi putoavat silmiltäni ja todella näen, mitä hirvitystä pyyhenaulakossani roikotan. Telineen hävittäminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska se on ehjä ja ajaa asiansa. Näillä mennään.

Nyt heitänkin sisustushaasteen kaikille tänne eksyneille. Kerro, mikä on sinun kotisi rumin käyttöesine. Voit ottaa valokuvan ja/tai kuvailla sanallisesti, mikä sinua rumakkeessasi häiritsee. Ajattele, mikä mainion terapeuttinen mahdollisuus jakaa tuskansa muiden kanssa!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Syvällinen tekstianalyysi

Olen pariin kertaan maininnutkin, että tässä alkuvuodesta olen katsellut uutterasti periodidraamoja. Niistä keksin, että vaihteeksi voisi viettää aikaa myös alkuteosten parissa. Nappasin hyllystäni Austenin Mansfield Parkin, koska olen tainnut lukea sen vain kerran aikaisemmin. Tekstistä on hauska bongailla nykyenglannista poikkeavia kirjoitusasuja. Toisinaan myös merkitykset ovat hieman muuttuneet. Tämä kohta olikin minusta viihdyttävä:
'I am afraid you are very tired, Fanny,' said Edmund, observing her, 'why would you not speak up sooner? This will be a bad day's amusement for you, if you are to be knocked up. [...]'
Hetken aikaa on hauskaa tuon perusteella leikitellä ajatuksella, että Fanny Price, tuo laimea ja hyveellinen arkajalka, todella olisi heittäytymässä kielletyn nautinnon syövereihin. Vaan eipä tietenkään. Hän on vain liian heikko ja hauras kestääkseen kävelyä puistossa (!).

No, muistaakseni Fanny vähän terästäytyy loppua kohden, joten enköhän minä tuon loppuun lue. (Saattaa tosin olla, että ei ole ihan parin päivän projekti; esimerkiksi dialogi on sen verran koukeroista, että ainakaan iltalukemiseksi tuo ei oikein sovi. Mieli ei pysy perässä, kun silmät uhkaavat lupsua kiinni, ja myöhemmin täytyy lukea sama teksti uudelleen. Ehkä olisi pitänyt kaivaa kirjastosta suomennos, mutta eihän sellaista viitsi, kun tuo kerran oli valmiina hyllyssä...)