keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Ajankäyttö: kiitettävä 10

Kuvitellaanpa, että on joulu tulossa. Aikuinen lapsi on lähdössä juhlapyhien ajaksi vanhempiensa luo loisimaan. Aikuisen lapsen ystävä on luvannut, että tämä pääsee hänen kyydissään isiensä asuinsijoille (äitiensä toki myös). Hyvä juttu. Ei tarvitse manailla ruuhkaisissa ja myöhästelevissä junissa (tai asemalaiturilla, mikäli juna sattuisi olemaan peruutettu), vaan pääsee kätevästi ovelta ovelle. Aikuisella lapsella on kuitenkin ongelma ... ja nyt loppui kolmannen persoonan käyttö, kuulostaa harvinaisen typerältä. Kaikenlaiseen kikkailuun sitä ryhtyykin.

Minulla on siis ongelma. Ennen matkaan lähtemistä pitäisi ainakin pakata, tyhjentää roskikset, postittaa kummituslapsen joululahja ja mahdollisesti myös askarrella siihen pari lisäosaa ennen pakkaamista (juu, tiedän, ettei se enää ehdi ajoissa perille, mutta tuntuu paremmalta, jos homma on edes laitettu alulle ennen joulua), toimittaa eräät tärkeät tiedot postin tai vähintäänkin sähköpostin kuljetettaviksi, kastella kukat, pestä pyykkiä, tyhjentää jääkaappi pilaantuvista tavaroista ja tiskata - sitä tavallista. Tähän mennessä olen
  • pessyt koneellisen pyykkiä,
  • tehnyt listan ennen lähtöä hoidettavista asioista ja
  • todennut, ettei mikään listan kohdista huvita juuri nyt, hyvin ehtii aamullakin.
Hurraa. Oikein hyvä muuten, mutta kun minun pitäisi kyetä lähtemään ennen puoltapäivää, ja olen varsin korostuneesti kaikkea muuta kuin aamuihminen. Pystyn vapaapäivinä lorvailemaan mainiosti vaikka iltakuuteen saakka saamatta edes vaatteita ylleni, ja päivän ensimmäiseen menoon tulee aina kiire riippumatta vuorokaudenajasta (aamu on hyvin joustava käsite).  Erityistaitoihini lukeutuvat myös asioiden lykkääminen ja torkkuherätyksen ahkera käyttö - aamukooma voittaa illan hyvät aikomukset joka ikinen kerta.

Nyt minä ennustan. Ennustan, että huomenna:
  1. Saan itseni kaavittua sängystä ylös vasta parin tunnin torkuttamisen jälkeen.
  2. Tiedostan, etten ole tehnyt mitään niistä asioista, jotka piti ehdottomasti hoitaa. 
  3. Totean, että pitää taas niellä häpeänsä ja toimittaa kummitytön lahja perille vasta tulevana vuonna. 
  4. Survon kiireessä ja kiukkuisena laukkuuni kolmet farkut ja rikkinäiset sukkahousut enkä yhtään yläosaa.
  5. Unohdan viedä biojätteet pois haisemasta.
Ensimmäinen askel matkalla kohti muutosta on ongelman tiedostaminen. Olen ottanut ensimmäisen askelen jo aika monta kertaa. Todellisen muutoksen vuoro taitaa olla joskus seuraavassa elämässä...

2 kommenttia:

Nöpöstiina kirjoitti...

ILOISTA ja LEPPOISAA joulua sekä Irjalle että Varpulle t. Nöpöstiinan poppoo

neiti talonmies kirjoitti...

Kiitos samoin! Harvinaisen leppoisaa on kyllä ollutkin: maltoin pari päivää olla kokonaan avaamatta tietokonetta (vanhempieni muinaisaikaisella nettiyhteydellä saattaa toki olla jotakin tekemistä asian kanssa), mikä on erittäin harvinaista! Ainakin huominen vielä samantyyppistä vaeltelua kahvipöydästä sohvalle, niin tässähän vallan uudistuu ;)