maanantai 25. kesäkuuta 2012

Hitaasti huono tulee

Olen ehkä joskus kirjoittanut siitä, että minulla on taipumusta lykätä asioita. Tai sitten olen vain aikonut kirjoittaa, mutta en ole saanut aikaiseksi - ei voi tietää... Yllättävän monet asiat ratkeavatkin sillä, että odottaa vain tarpeeksi kauan tekemättä mitään. Sitten on myös sellaisia juttuja, joita ei ehkä kannattaisi lykätä loputtomiin.

Kauan sitten kävi niin, että printteristäni loppui muste. Mustekasetti odotteli tyhjillään niin pitkään, että kun lopulta sain vietyä sen täytettäväksi, se olikin kuivunut piloille. Sen jälkeen tulostin seisoi työpöydällä ja vintillä käyttökelvottomana, kunnes vuosi sitten toukokuussa nakkasin sen muuton yhteydessä roskiin. Lyhyesti sanottuna uusi tulostin on ollut ostoslistallani ainakin... no, riittävän kauan. Mutta kun tietokoneiden ja niiden oheislaitteiden (ja kodinkoneiden ja urheiluvaatteiden ja urheiluvälineiden ja ihan kaikenlaisten erikoisvarusteiden) ostaminen on minusta niin hirvittävän hankalaa, en vain ole saanut tulostinta hommattua.

Sitten tuli tämä päivä, ja minä menin vihdoinkin alan liikkeeseen ja käytin ainakin 40 euroa tähän suurta asiantuntemusta vaativaan ja kallisarvoiseen hankintaan, ja nyt kiroan itseäni, kun en saamattomuuksissani ole saanut asiaa hoidettua aiemmin. Nyt voin tulostaa kotona matkaliput ja reittiohjeet ja tärkeät paperit, jotka aina muistaa vasta viisi minuuttia ennen kuin niitä tarvittaisiin! Nyt minä voin jopa skannata asioita! Ihmeellistä! (Käytännössä: nyt voin alkaa harkita esimerkiksi tallettamieni takuukuittien skannaamista ja käydä toimeen sitten, kun tekstit ovat jo lämpöpaperista haihtuneet...)

Nyt voin myös miettiä, kuinka monta ylimääräistä tuntia tulin kahden edellisen talven mittaan viettäneeksi työpaikalla tekemässä tehotonta työtä hankalina ajankohtina vain, koska tarvitsin ihan ehdottomasti tulostinta ja kotonani ei sitä ollut... Kyllä tekisi joskus mieli lyödä itseään isolla nyrkillä. Tai vasaralla.

Ihan jokaisen päivän mietelause: Miksi tehdä helposti, jos vaikeastikin voi?

Kisastudiosta, hyvää iltaa!

Kamalaa, kun pitää valvoa pitkin yötä katsomassa jalkapalloa, ja sitten vielä ottelun lopputulos on väärä! Ei nyt ehkä pelillisesti väärä, koska Italia kai kuitenkin pelasi paremmin kuin Englanti, mutta siinä mielessä väärä, että minulla on kansallisia ennakkoluuloja, joiden tähden en toivo Italian joukkueelle menestystä. (Ranska oli toinen - ja oikeastaan ensisijainen - epäsuosikkini, mutta nepä onneksi jo tipahtivatkin jatkosta.)

Nyt tulee sitten vaikeaa, kun oikeastaan kannatan melkein kaikkia välieräjoukkueita paitsi Italiaa. Espanjaa kannattaisin periaatteessa eniten, mutta tavallaan olisi vähän tylsää, jos sama joukkue veisi kolmet kisat peräkkäin.

Saksalla puolestaan on välieräjoukkueista parhaimman näköinen valmentaja. (Olen hivenen järkyttynyt siitä, että a) Löw on yli 50-vuotias ja b) että voin oikeasti pitää ketään yli 50-vuotiasta edes jokseenkin kuumana tapauksena. Syytän Saksan maajoukkueen imagokonsultteja - valmentajien pukeutuminen vaihtopenkillä on varmasti mietitty tarkoin, ja näihin kisoihin valittu tyyli toimii aika hyvin.)

Portugalin suhteen minulla on toisaalta se ongelma, että Cristiano Ronaldon tukka tuppaa olemaan vähän liian taidokkaasti aseteltu, mutta kestän senkin, jos herra näyttelee pelitaitojaan enemmän kuin itseään. (Jos joku nyt kuvittelee, että kotikatsomossani kannatettavat joukkueet valittaisiin muilla kuin urheilullisilla perusteilla, hän on väärässä. Urheilullisuus on vain kovin lavea käsite.)

Ei muuta tällä erää. Hyvää yötä!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kesäauto (x 3)

En ole ikinä ajatellut tuovani autoa ulkomailta, mutta elämä on täynnä yllätyksiä. En vain voinut vastustaa kiusausta, vaan palasin reissusta peräti kolmen uuden auton onnellisena omistajana.


Kaksi autoista on vieläpä hälytysajoneuvoja, joten lisäbonuksena elämä tuntuu nyt paljon turvallisemmalta!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Joo logo

Edelleen kannattaa katsoa televisiota, vaikka Ylämaan ketun uusinnat ottivat ja loppuivat: on nimittäin jalkapallon aika, ja sille minä sanon jee! Jalkapallo on sentään toista kuin se ikävä j:llä alkava talvilaji. Kahden vuoden välein minä katson arvokisoja suorastaan kieli pitkällä, vaikka yleisesti ottaen olen hyvin innoton penkkiurheilija (kyllä, katson myös pelaajia, mutta arvostan vielä enemmän niitä kuvakulmia, joista näkyy koko pelikenttä, kuin lähikuvia kieltämättä salskeista jalkapalloilijoista*). Vuosien takaisia pelitilastoja minulta on kyllä turha kysellä, vaan pian loppuottelun jälkeen unohdan autuaasti kisojen tapahtumat - hyvä, jos parin kuukauden päästä enää muistan, mikä joukkue lopulta päätyi mestariksi.

Jalkapallon arvokisat ovat aina viihdyttäviä, mutta tämänvuotiset EM-kisat saavat minulta lisäksi erityistä kiitosta logostaan. [Tässä kohdassa minuun iski harvinainen, mutta voimakas tekijänoikeustietoisuuskohtaus ja yritin suurella hartaudella selvittää, voinko tuoda logosta kuvan tänne ihan laillisesti, mutta ei tuosta käyttöoikeusjargonista saamari soikoon ota selvää, ei ainakaan tähän aikaan yöstä. Niin että en sitten tohtinut ottaa näytettä, sopii mennä itse UEFAn sivuilta katsomaan, mistä puhun, jos ei logo ole aiemmin jäänyt mieleen.]

Vähänkö on kiva visuaalinen ilme näillä kisoilla! Ja ei se rajoitu pelkkään logoon, vaan aika ihanasti tuolla kisasivuilla kaikki muutkin kukat kukkivat taustalla. On slaavilaista henkeä ja leikkimieltä ja satumaista fiilistä (ja kovasti tulevat mieleen Klaus Haapaniemen kuvitukset, jotka myöskin ovat minusta hienoja). Tykkään!


*Välillä lähikuvat myös panevat ihmettelemään, miksi muuten varsin hyvännäköisillä miehillä pitää olla niin mauttomia tatuointeja. Yst. terv. sielultaan hiirenharmaa ankea täti-ihminen.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Carpe diem (yritä edes)!

Tällä viikolla olen jälleen kerran todennut, että jos ei ole pakko tehdä mitään, kuljeskelen oikein mielelläni kotona huoneesta toiseen ja silittelen tavaroitani (ainakin silmilläni). Välillä istun koneella tai luen kirjaa, ja iltapäivällä menen parvekkeelle lukemaan lisää ihastellen välillä parvekekukkiani. Naapurini näyttävät kyllä tekevän ihan samaa, mutta minulla on ainakin kolmen vuosikymmenen ikäero noihin rouviin. Olen ilmeisesti sisimmässäni vähintään täti, ellen suorastaan (hullu) mummo. Apua... Parvekekukkia, ihmiset! Vielä vuosi sitten en piitannut parvekekukista hiukkaakaan. Eilen vietin pitkän tovin puutarhapalstoilla tekemässä diagnoosia siitä, mikä sypressiäni oikein vaivaa.  Niin muuttuu maailma, Irjaseni!

Lisäksi en osaa päättää, pitäisikö minun olla huolissani, koska mielelläni vain olla möllötän, vai iloinen, koska kotini on minusta kovin viihtyisä paikka. Tai tietenkin pitäisi olla iloinen, mutta koska itku pitkästä ilosta ja niin edelleen, se tuntuu jotenkin... väärältä. Takaraivossa vaanii taikauskoinen epäily, että minua vielä rangaistaan siitä, että olen liian kiintynyt materiaan, joten seuraavan lomamatkani aikana koko huusholli palaa poroksi ja minun on opeteltava elämään matkalaukkuni sisällön varassa. Kyllä elämä on vaikeaa, kun ei osaa antaa sen olla mukavaa!

Kohta aurinko alkaa kunnolla paistaa korituoliin, ja minä menen parvekkeelle ja opettelen olemaan. Jos alitajunta ei muuten vaikene, otan punaviiniä ja tuijotan sitä tuikeasti, kunnes se menee tiehensä. Nyt pitää sitä paitsi nauttia, kun kerrankin ehtii olla kotona: olin koko alkuvuoden liesussa aamusta iltaan, kärttyinen ja väsynyt. Muistutin sekä sisäisesti että ulkoisesti zombieta, eikä sekään kivaa ollut!

Sovittelua

Kesän kunniaksi kävin hieman kiertelemässä vaatekauppoja. Toivorikkaana otin sovituskoppiin useampia kesävaatteita, joita aloin sitten sovitella ylleni. Peili paljasti kaamean totuuden. Kaikki vaatteet näyttivät hirvittävän kammottavan rumilta päälläni. Turhauduin ja suutuin. Viimeinen pisara oli, kun huomasin sovituskopin seinällä kuvassa näkyvän lapun. Ei, en sovittanut vaatteita ystävällisesti vaan vihaisena. Ja ei, en vienyt sovittamiani vaatteita paikoilleen.


Argh.



torstai 7. kesäkuuta 2012

Aikatauluasiaa unta odotellessa

Toukokuu meni pois, ja nyt on sitten kesä. Hups. Vuodenaikojen kiertokulku: talvi yllättää autoilijat, kesä yllättää minut.

Olen aina välillä miettinyt tätä blogia, mutta ei tänne tunnu pelkästään miettimällä tekstiä tulevan. Outo ilmiö! Pitäisi varmaan olla älypuhelin, niin voisi elää ajan hermolla ja vaikkapa bussissa kökkiessään päivittää tänne ajankohtaista päivittelyä maailman epäkohdista. Nokia 1100, uskollinen ystäväni kohta kahdeksan vuoden ajalta, kuitenkin elää ja voi hyvin (koputan puuta), enkä ylipäätään halua puhelinta, jonka kesyttäminen olisi yhtä vaivalloista kuin tietokoneen. Eikä kesällä sitä paitsi bussissakaan kannata istua, koska en viitsi pitää matkakortissa kautta, ja yksittäiset matkat tulevat kovin kalliiksi.

Bussissahan ei muuten voi pian istua senkään vuoksi, että mummot ja minä emme enää tiedä, milloin ne kulkevat! Olin aivan pöyristynyt, kun huomasin, että HSL ei aio painaa Helsingin aikataulukirjaa kesäksi. Minä tarvitsen paperiaikataulukirjoja! Kannan niitä aina laukussani ainakin kaksin kappalein (...ja sen kyllä huomaa, tässä vaiheessa vuotta kannet ovat useimmiten irti). Lähipysäkilläni pysähtyy toistakymmentä bussilinjaa. Pitäisikö minun muka haalia kaikkien niiden irtoaikataulut valmiiksi, jos haluan vaikkapa joskus käydä keskustassa (tai ainakin tulla sieltä pois, lähtöajan osaan kyllä katsoa kotona valmiiksi) ilman pyöräilykypärää ja perässä leijailevaa hienhajua? Ei kaikilla ole netti aina mukana! Muutos, mene pois! Rauno Repomies on jälleen pukenut tuntoni sanoiksi paremmin kuin itse osaisin*:



Oikeastaan minulla piti olla ihan muuta asiaa, mutta koska kello näyttää olevan 2.56, taidan kirjoitella siitä myöhemmin. Vaikka syyskuussa. Tai ensi vuoden maaliskuussa. Nyt yritän joka tapauksessa saatella itseni unten maille. (Keksin muuten juuri, miksi minusta on tullut tällainen yökukkuja. Kun pienenä katsoin Pikku kakkosta, piti aina yrittää laittaa silmät kiinni juuri Nukkumatin heittäessä unihiekkaa, ettei vain olisi saanut sitä silmiinsä. Ilmeisesti onnistuin liian monta kertaa.)



*Olen siinäkin mielessä pudonnut kelkasta, että tuorein seuraamani TV-sarja taitaa olla juuri Pasila...