sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Tikusta asiaa

Kerronpa teille sunnuntain kunniaksi vitsin. (Yhden harvoista muistamistani. Tämän lisäksi repertuaariini kuuluu lähinnä Barbie-vitsejä, joille yleensä itse nauran makeimmin.)

Tiku ja Taku olivat metsäretkellä. Heillä oli oikein rattoisa päivä. He marjastivat, sienestivät, nikkaroivat käpylehmiä ja pulikoivat metsälammessa. Retken ehdoton kohokohta oli kuitenkin makkaranpaisto Tikun nenässä.

Jos luet tätä unettomuuden riivaamana, voin lämpimästi suositella myös näitä oravia:



(Tämä teksti on kirjoitettu tilastojen kaunistelemiseksi. Täällä on ollut niin hiljaista nyt keväällä, että pitää saada huhtikuu näyttämään vähän vilkkaammalta blogikuulta ennen kuin vappu hyökkää niskaan.)

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Päivän muotivinkki

Kun jalassa on sellaiset kengät, jotka hankaavat kantapäistä aika paljon, kannattaa laittaa punaiset sukkahousut, koska niissä veri ei näy.

(Ne ovat muuten aivan kivat kengät, joten en aio antaa periksi. Kyllä ne vielä pehmenevät. Vuonna 2023 ne ovat varmasti jo oikein mukavat jalassa.)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Spoileri, mikä se on?

Säännöllisin väliajoin joku kummastelee lukutapojani, kun käy ilmi, että selailen ihan surutta kirjaa eteenpäin, jos jokin yksityiskohta käy liikaa askarruttamaan tai teos on vaikkapa rakennettu siten, että näkökulmat vaihtuvat jatkuvasti, enkä jaksa odotella, että kerronnassa palataan takaisin mielenkiintoni herättäneeseen tilanteeseen. En minä nyt välttämättä tahdo vaikkapa dekkarin loppuratkaisua etukäteen selvittää, mutta olen joskus senkin käynyt tarkistamassa.

Minä taas kysyn, miksi ihmeessä kirjaa pitäisi lukea "järjestyksessä". Selailutekniikka on hirveän vapauttavaa! Miksi edetä kirjan rakenteen ehdoilla ja odottaa sivutolkulla sitä, että jokin edellä pedattu yksityiskohta suvaitaan paljastaa lukijalle? Rakenne voi olla silti hieno, en minä sitä, mutta voihan sitä arvostaa antamatta sen kuitenkaan rajata lukukokemustaan. Sitä paitsi lukemisen arvoisessa kirjassa on toivon mukaan muitakin tasoja kuin juoni - kun ei tarvitse jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu, on helpompaa keskittyä nauttimaan niistä.

Olen itse asiassa alkanut soveltaa tätä lähestymistapaa myös elokuviin: aina välillä käyn etukäteen lukemassa mahdollisimman seikkaperäisen juoniselostuksen ennen kuin päätän, katsonko koko leffaa. Kertaakaan ei ole harmittanut, että näin tuli tehtyä. Kannattaa kokeilla!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Elämme kovia aikoja

Aion taas esittää jokavuotisen mielipiteeni ja todeta, että kevät ei kyllä ole mistään kotoisin. Ainakaan auringon ei pitäisi paistaa silloin, koska mitä nähtävää tässä vuodenajassa muka on? Harmaata. Ruskeaa. Hiekoitushiekkaa. Lumen alta paljastunutta epämääräistä törkyä. Kalvakoita ihmisiä. Katupölyä silmissä, korvissa, nenässä, suussa ja luultavasti kaikissa muissakin ruumiinaukoissa. Sitten kun alkaa vihertää ja maisema näyttäisi periaattessa jo hieman siedettävämmältä (vaikka se kevään ensi vihreä onkin vihreän sävyistä rumimpia), on siitepölyaika parhaimmillaan. Ei muuta kuin silmät verestäen kohti kesää.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Onnen hinta = kolme euroa

Näin viime vuonna pääsiäisen aikaan yhdessä tanskalaisperäisessä krääsäkaupassa puutarhatontun. Se oli vähän ruma, tietenkin, mutta jotakin kovin kotoisaa siinä silti oli. Lisäksi se oli halpa. Alkoi tuntua, että parvekkeelleni pitäisi saada oma tonttu. En kuitenkaan ostanut. Olisi pitänyt: myöhemmin alkoi kaduttaa, mutta eihän niitä enää silloin valikoimissa ollut.

Kuluneen vuoden mittaan olen aika ajoin käynyt tarkistamassa, olisiko tonttuja tullut kaupan, mutta turhaan (kyllähän aina kalliita jostain saisi, mutta minä arvostan halpaa hintaa). Oloni on ollut tyhjä ja sisustukseni viimeistelemätön, koska parvekkeeltani on selvästi puuttunut jotakin aivan olennaista.

Pari viikkoa sitten odotus vihdoin palkittiin, kun kevätvalikoimissa oli kuin olikin kolmella eurolla pieni pala onnea. Katsokaa nyt! Voiko olla mitään hienompaa!

Pena Puutarhatonttu kotiparvekkeensa ovella.