Miksi ottaa kuvia, kun voi olla ottamattakin?

Kun ihmisiltä kysytään, mitä tavaroita he kotoaan pelastaisivat tulipalon sattuessa, valokuvat taitavat olla yksi perinteisistä vastauksista. Itse en osaa sanoa, mitä vastaisin. Olen sielultani hamsteri ja minulla on paljon tavaroita, joista pidän. Ehkä kaappaisin mukaan tietokoneen? Valokuvista ei taitaisi kuitenkaan olla niin väliksi.* Olen kyllä saanut paperikuvat jossakin reippauden puuskassa laitettua albumeihin, mutta en katsele niitä oikeastaan koskaan. Suurin osa filmikameralla otetuista räpsyistäni on kamalia, ja valtaosan niistä onnistuneemmistakin olen saanut pilattua esimerkiksi lotraamalla erikeeperillä** kuvat kuprulle.

Tietokoneen kuvakansiot ovat luku sinänsä. Otan kuvia aika vähän, mutta ne harvatkin on arkistoitu typerästi ja/tai jätetty käsittelemättä, ja lisäksi suurin osa koneelleni arkistoiduista kuvista on eri tavoilla huonoja. (Enkä todellakaan puhu mistään monimutkaisesta käsittelystä, vaan tarkoitan lähinnä rajaamista, samasta kohteesta otettujen tupla- tai triplakappaleiden poistamista ja tarkentumattomien viskaamista roskakoriin. Miten ihmeessä sellaiset ihmiset toimivat, jotka ottavat oikeasti paljon kuvia? Ehtivätkö he katsella niitä ikinä? Pysyvätkö kuvat järjestyksessä? Kuinka he muistavat, missä ne on otettu?) On aina yhtä antoisaa katsella lomakuvia, joista ei enää muista, missä on ne ottanut. Tuhat sanaa matkapäiväkirjasta (joita en jaksa pitää) kertoisi minulle varmasti enemmän kuin sata tuollaista kuvaa. Toisaalta... samapa tuo. Otan kuitenkin kaikkialla samanlaisia kuvia. Esimerkiksi tällaisia:

Paintilla saa tehtyä myös hienoja kollaaseja.

Yllä olevassa kollaasissa on paloposteja seitsemästä maasta. Miksi? Ei aavistustakaan. Kai niiden tallentaminen on oire jostakin.


* Nyt olen varma, että universumi kostaa, kotini palaa ensi yönä, jätän valokuvat roviolle ja sitten kaduttaa.
** Päätin, että tuo on yleisnimi, koska firman sivuilla tuotteesta käytetään näköjään (idioottimaista) kirjoitusasua ERi KEEPER. En varmasti ryhdy tuollaiseen pelleilyyn!