Toimin vastoin luontoani ja yritin tehdä Ihan Oikeaa Ruokaa. Minun piti haudutella ruusukaaleja ja sitä sun tätä - turha tuota suunnitelmaa on muistella, koska homma tyssäsi jo niihin ruusukaaleihin. Joka ikinen niistä oli silkkoa sisältä: kauniin ruskehtava sävy kertoi, että pilaantumisprosessi oli jo hyvässä vauhdissa.
Kyllä minun nyt jo pitäisi muistaa, että keittiössä aina jokin menee pieleen. Joko kokin taidot tulevat vastaan tai raaka-aineissa on jotakin vikaa. Ensi kerralla en varmasti osta tuoretta*. Miksi tehdä itse, kun kerran pakastealtaasta saa parempaa? Olen viime aikoina syönyt monia valmiita ateriapakasteita, jotka ovat varmasti monipuolisempia ja maukkaampia kuin omat yritelmäni. Niiden sijaan Irjan keittiössä tarjoillaan kuitenkin tänään mummon muusia ja purkkitomaattikastiketta. Nam!
*Minulle on sitten turha kertoa, kuinka pitäisi jättää tuontivihannekset kauppaan ja syödä kausiruokaa ja idättää talvella siemeniä ja haudutella lanttuja ja nauttia yhdessäolosta rakkaiden kanssa hyvän ruoan ääressä ja lässynlää. Joo joo. En idätä. Ja parhaat keskustelut syntyvät minusta joka tapauksessa jossain ihan muualla kuin ruokapöydässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti