torstai 27. lokakuuta 2011

Kannanotto kantamiseen

Lapsettoman kannattaa aina ottaa kantaa kaikenlaisiin kasvatusasioihin, koska subjektiivinen kokemus ei ole päässyt sotkemaan hänen kylmän objektiivisesti muodostettuja näkemyksiään. Niinpä minäkin tahdon nyt kertoa, mitä ajattelen kantoliinoista. Ensi viikolla aion antaa asiantuntijalausunnon kertakäyttö- ja kestovaipoista, ja loppuhuipennuksena kirjoitan imetyksestä. Jotta kommenttilaatikkoomme saataisiin vipinää ja teurastus olisi täydellinen, käyn myös linkkaamassa jokaisen kirjoitukseni (provokatiivisella saatesanoilla, totta kai) Vauva-lehden ja Kaksplussan keskustelupalstoille ja poistan kommenttien valvonnan käytöstä. Or not.

Käsittääkseni lapsesta voi tulla ihan täyspäinen riippumatta siitä, kuljetetaanko häntä vaunuissa vai kannetaanko liinassa tai repussa tai mitä niitä nyt on. (Väärän termin valinnasta saattaa ilmeisesti saada köniin, joten en nyt täsmennä, tarkoitanko sellaista lapset tappavaa reppua vai parempaa reppua, koska en muista, kumpi on rintareppu ja kumpi kantoreppu ja vieläkö niitä on muitakin, eikä se minua tässä elämäntilanteessa sanottavasti kiinnostakaan, joten ei tarvitse tulla edes kertomaan.) En osaa pitää kumpaakaan kuljetustapaa toista parempana, jokainen kai tekee niin kuin käytännöllisimmäksi näkee.

Sitä minä sen sijaan ihmettelen, kuinka kukaan kantoliinoja käyttävä aikuinen voi pysyä täyspäisenä. Olen katsonut vierestä, kun ystäväni ovat yrittäneet kääriä lastaan niihin, ja se oli vaikeaa! Minä en osaa solmia edes kravattisolmua, ompelen nurjat ja oikeat puolet vastakkain juuri niin kuin ei pitäisi, neulon ainoastaan helppoja ohjeita ja menen välillä sekaisin niidenkin kanssa. Minulla on myös joitakin vaatteita, jotka puen toistuvasti väärin ylleni, ja sitten ovat helmat ja hermot solmussa. Miten ihmeessä kukaan pystyy arjessa operoimaan metrien mittaisen kangaskaistaleen - todennäköisesti myös kroonisessa univajeessa - ylleen niin, että siihen liitettävä lapsi ei kuristu, jää puoliksi ulkopuolelle tai putoa lattialle kesken operaation? En usko, että todellakaan olis mun juttu*!


* Tulkaa takaisin, miljonääriäidit Maria ja Nina! Minulla on ikävä!

Ei kommentteja: