Tiedänhän minä, että nykyaikana on kaikenlaisia cityeläimiä. Citykanit kirmasivat ennen myös minun takapihallani (kirmaavat luultavasti edelleen, mutta takapiha vaihtui), ja olen kuullut kettujen vierailleen tuttujenkin ihmisten pihamailla. Minä olen kuitenkin betonielementtitalojen keskellä kasvanut luonnosta vieraantunut kaupunkilainen, joten kyllä minä vähän yllätyin, kun kettu tuli vastaan keskellä kerrostaloasutusta. Katsoin ensin, että kovinpa kettumaisen näköinen koira tuolla puskan takana seisoo, mutta kun etenimme kohti toisiamme kävelytietä pitkin, piti alkaa uskoa, että kettu se on. Ohitimme toisemme noin metrin päästä, eikä elukka arastellut yhtään. Varmaan se on pohjimmiltaan huono juttu, koska villieläinten ei kai pitäisi olla noin tottuneita ihmisiin, mutta kyllä minä kuitenkin mieluummin kettuja kävelyteillä kohtaan kuin esimerkiksi virityksiään testaavia mopopoikia, jotka kuuluvat jälleen päristelevän ikkunani alla.
Kettumaista illanjatkoa kaikille!
EDIT: Huomasin, että tänne on tultu useampaan otteeseen hakusanalla "roikkuva ovikoriste". Taiteellinen luomisvoimani heräsi heti, ja niinpä ikuistin ovikoristeena roikkuvan julman muistutuksen siitä, että luonnon ei pidä päästää ihmistä liian lähelle. Muistakaa tämä, repolaiset!
 |
| Roikkuva ovikoriste, olkaa hyvä. |
2 kommenttia:
Jos kettu hengaa lähellä ihmisasutusta eikä pelkää ihmisiä, niin se voi olla sairas. Pahimmillaan ketut voivat kantaa rabiesta, eli kandee olla varovainen kesyjen villieläimien kanssa...
T. Varpu joka ei jaksa kirjautua
En mä onneksi mennytkään sitä taputtelemaan (en edes harkinnut, kunhan kuljin suorinta reittiä kotiin)... Mulla on kuitenkin jo siedätyshoitona valmiiksi sellainen lievä raivotauti, ja ei se pelkästä katsekontaktista vielä pahene ;)
Lähetä kommentti