Yksi. Pyöräkaistat, jotka on piirretty keskelle ajotietä. INHOAN. Ahdistun muutenkin kantakaupungissa ajamisesta, koska kevyen liikenteen väylät loppuvat aina kummallisissa paikoissa, ja sitten eksyn rakennustyömaille, myöhästyn tapaamisista ja kiroilen kadunkulmissa. Lisäksi en liikenteellisesti vähänkin vilkkaammissa paikoissa hahmota, mistä suunnista joku voi ajaa päälleni, joten jos minut laitetaan moottoriajoneuvojen sekaan, siinä on oma ja toisten henki vaarassa. En minä uskalla odotella liikennevaloissa, että joku urpo rysäyttää selkääni, kun piti alkaa lukea tekstiviestiä ratissa. Ratkaisu: ajan pyörällä jalkakäytävillä ja olen paha ihminen.
Kaksi. Mekot ja muut yläosat, joissa on vetoketju, jota ei saa itse suljettua. Miten vaikeaa se kylkivetskari on ommella niin, ettei tarvitse reväyttää puolta kroppaa yrittäessään hivuttaa sitä saumakohtien yli? Aina voi tietysti lähteä ihmisten ilmoille kylkiläskit iloisesti esillä ja pyytää vastaantulijoilta apua itsensä verhoamiseen. Toinen vaihtoehto on sulkea vetoketju jo valmiiksi ja yrittää sitten pukeutua, jolloin vaate jää yleensä rintojen päälle jumiin. Siinä on sitten kädet pystyssä ja pää umpisukkelossa mukava miettiä, mitä seuraavaksi.
Kolme. Esimerkin voima (linkkaisin Varpun kirjoitukseen, mutta tällä etanayhteydellä se kestäisi niin kauan, että en viitsi ruveta) sai minut yrittämään kainaloiden epilointia. Muistelin kokeilleeni sitä joskus aiemminkin, mutta luopuneeni harrastuksesta syystä tai toisesta. Nyt muistan olla yrittämättä enää ikinä - ei todellakaan ollut mun juttu. Olen ehkä luuseri, joka ei kestä kipua ja vaivaa, mutta minusta siinä vaiheessa, kun tulee verta, on lupa luovuttaa. Nimim. "Kainalot arkoina kolmatta päivää"
Plus yksi. Huomenna pitää mennä töihin, ja koska en ole melkoisen pitkään aikaan siellä ollut, ajatus työpaikalle raahautumisesta riipii sielua pahemman kerran.
P.S. Meillä on näköjään Varpun kanssa jossain määrin simultaaninen mieli, koska oli taas päivitystarve iskenyt samana päivänä. Siksipä ajastan tämän huomiselle. Jos luet tätä silloin, lähetä voimauttavia ajatuksia minun puoleeni, koska ensimmäinen työpäivä on aina se vaikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti