perjantai 8. lokakuuta 2010

Hullut mummot

Totesin tänään, että en enää ikinä halua mennä asioimaan Stockmannille. Koin ehkä elämäni tylyimmän ostosreissun, joten on viisainta vastaisuudessa välttää Stockan tavarataloja (oletan, että tänään saamani kohtelu vastaa yhtiön yleistä linjaa ja asiakaskuntaa kautta Suomen).

Yritin (Hulluista päivistä huolimatta) asioida ruokaosaston valmisateriatiskillä. Sieltä palvelua saadakseen piti ottaa vuoronumero, ja vuoronumerolappulaitteen kohdalla käytävällä oli aikamoinen ruuhka. Ihmiset seisoivat ostoskärryineen keskellä lattiaa, ja loputon ihmisvirta meni edes takaisin tiskin edestä. Yritin ostoskorini kanssa lähestyä vuoronumerolaitetta muiden asiakkaiden ohitse pujotellen. Olin jo melkein saamassa vuorolapun, kun vierestäni pyyhälsi iäkäs naisihminen. Hän ei selvästikään pitänyt läsnäolostani, sillä hän ohi mennessään paapatti kovaan ääneen, että "sieltä sitä törmäillään päin kuin tankki!". Jäin suu auki katsomaan mummelin perään, ja häkeltyneenä mietin että todellako se minulle sanoi näin? En tiedä viittasiko hän ulkoiseen olemukseeni vai pyrkimykseeni päästä vuoronumerolaitteen luokse. Mielestäni etenin ruuhkassa kuitenkin varovaisesti ilman että hipaisinkaan muita ihmisiä.

No, sain kuin sainkin itselleni vuoronumeron vain huomatakseni, että jono tiskille oli turhauttavan pitkä. Päätin, että jätän valmisateriaostokset sikseen, ja menen kiertelemään muita ruokahyllyjä. Kun olin kierrokseni tehnyt täpötäydessä Herkussa, tulin uudestaan tämän valmisateriatiskin kohdalle, ja huomasin  jonottavia ihmisiä olevankin nyt vähemmän paikalla kuin aiemmin. Päätinkin ottaa uuden vuoronumeron.

Vuoronumerolappulaitteen ympäristö oli aivan tyhjä kun minä menin painamaan laitteen nappia. Mitään ei tapahtunut. Painenlin pari kertaan sitä siinä yksinäni, kunnes paikalle tuli myyjä. Myyjä totesi minulle vehkeen olevan jumissa, ja avasi sen laittaen paperirullan uudestaan paikalleen. Korjauksen aikana vuoronumeroa hakemaan oli tullut useampia ihmisiä, ja asiakkaita päivysti ringissä siinä koneen ympärillä. Myyjä sai yhden vuoronumerolapun laitteesta ulos, ja katseli ympräilleen kysellen että "kukas olikaan seuraavana vuorossa?". Myyjä oli siis tullut laitteen luokse silloin kun ainoastaan minä olin ottamassa vuoronumeroa. Kaikesta huolimatta myyjä päätti ojentaa vuoronumerolapun vieressä seisovalle ikkäämmälle naishenkilölle ohi ojennetun käteni! Siinä vaiheessa olin jälleen kerran suu auki ja sanattomana. Myyjä siis valikoi asiakkaitaan, ja teki päätöksen antaa vuoronumero tyypilliseen asiakaskuntaan kuuluvalle mummolle, minun jäädessäni nuolemaan näppejäni.

Kun se helkutin vuoronumerolappulaite meni vielä uudelleen rikki, ja loput asiakkaat jäivät ilman vuoronumeroita (ja alkoi yleinen hässäkkä tiskillä), päätin lähteä pois kaupasta. Minun rahojani ei siellä kaivattu, eikä minun tarvitse mennä sinne enää tyrkittäväksi ja pompoteltavaksi. Voin kyllä kertoa, että tuli aika surullinen olo tuosta kauppareissusta.

2 kommenttia:

neiti talonmies kirjoitti...

Siis mähän olen aina - tai ainakin viimeksi eilen - sanonut, että Stockalle ei pidä ikinä mennä, ja ne hullut päivät on kaikkein vihoviimeinen hullutus! Ymmärrän kumminkin tuskasi ja otan osaa, sekä Stockan että mummojen suhteen. Mutta hei, aina voi toivoa, että itse tulee vielä hullummaksi mummoutuessaan. Sitten voikin kostaa tuleville sukupolville omat kärsimyksensä...

kunnankirjuri kirjoitti...

Mä kanssa mietin että onkohan se joku estrogeenin vajaus mikä tekee ihmisestä hankalan vanhemmiten? Enää 40 vuotta niin mekin saadaan palvelua tavaratalossa! (Ai miten niin mua ei päästetä vanhainkodista ulos? Ovet lukossa?!? Vaadin palveluaaaaa!!!!!)