Kunnia aamutakeille

Hei, Irja täällä! Toivottavasti joku vielä muistaa minut! Minulla olisi paljonkin kerrottavaa muuttamisen ihanuudesta, internet-yhteyden hankkimisen vaikeudesta ja siitä, kuinka vihdoin internetin saavutettuaan saattaa huomata, että syötteenlukijassa on yli 500 lukematonta päivitystä.

En kuitenkaan kirjoita näistä aiheista, vaan kerron, miten vapaapäivinä kannattaa toimia:

Jos voit tehdä jonkin asian yöpuvussa, älä pukeudu. Tänään minä olen tehnyt yöpuku päällä ainakin seuraavia asioita: Syönyt aamiaista pitkän kaavan mukaan. Koonnut vaaterekin (mainitsemisen arvoinen projekti, koska onnistuin kokoamaan sen oikein vasta kolmannella yrittämällä). Järjestänyt vaatehuoneen (olen niin säälittävä nipo, että minun piti saada samanlaiset vaatteet samanlaisiin henkareihin...). Taistellut kaksi tuntia saadakseni ensin tietokoneen auki ilman, että se räjähtää (siltä se nykyään kuulostaa aina käynnistettäessä) ja ostaakseni sitten bussiliput lomamatkailutarkoituksiin (Luottokorttimaksu: ei onnistunut. PayPal-tilin luominen: onnistui ymmärrettyäni, että puhelinnumerostani puuttuu välilyönti. Ymmärsin sen vasta melko pitkän ajan kuluttua.)

Sitten soi ovikello. Hämmennyin (Ei kukaan nykyään soita ovikelloa varoittamatta! Se on varmasti joku moottorisaharaiskaaja!), mutta vedin aamutakin ylleni ja avasin oven. Sen takana oli uskonnollisia julistajia. Aloin välittömästi etsiskellä varastoistani kohteliasta torjuntaa - mutta minun ei tarvinnut torjua ketään! Koska olin aamutakissa kahden aikaan iltapäivällä, julistajat nähtävästi tulkitsivat, että olen sairaana. En edes valehdellut, vaan sanoin vain, että nyt ei ole kovin hyvä hetki (ei ollutkaan, olin viimeinkin päässyt maksamaan bussilippuja, ja pelkäsin istunnon vanhenevan kesken kaiken), ja he lähtivät pois annettuaan minulle vain yhden mainoslappusen! Ei keskustelua, ei kysymyksiä, vain paremman voinnin toivotukset! Aamutakit kunniaan!