Radio Suomi edustaa minulle kesää. Minut vietiin lapsena aina koko kesälomaksi mökille pakkosiirtolaan (...mikä saattaa selittää monta asiaa henkisestä tilastani nykyään). Siellä ei todellakaan ollut televisiota - ei edes sähköjä. Paristoja siellä oli, joten radio sentään soi. "Kesä ja kärpäset, sinä talven jälkeen huokaiset, ja Radio Suomi soi..." Ohjelmatarjonnan viihdehuippu oli Knalli ja sateenvarjo (joka ei kyllä olekaan ihan huono, eipä sillä). Ja Kansanradio! Ei Suomessa tarvita Jerry Springeriä - meillä on Kansanradio!
Eksyin taas. Piti aloittaa siitä, että minulla on nykyään sen verran iso koti, että jotenkin hiljaisuus tuntuu välillä häiritsevältä. Täytyy siis saada ääntä täyttämään tyhjää tilaa. Muuton jälkeen oli sen verran ongelmallista päästä tiedon valtateille, että totuin laittamaan radion päälle taustahälyksi rutiininomaisen tietokoneen käynnistämisen sijaan. Ja kun nyt on kesä ja muutenkin olen sielultani mummo (kotinikin näyttää huolestuttavasti mummolalta, on pitsiset päiväpeitot ja kaikki), tulee edelleen välillä kuunneltua Radio Suomea.
Äsken Radio Suomessa soi yksi kappale, joka on soinut päässäni säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 1997 saakka. Olin silloin kesän Saksassa jonkin sortin oppilasvaihdossa, asuin perheessä ja"kävin koulua", ts. käväisin tunneilla silloin, kun minulla ei ollut muuta ohjelmaa. Kerran, kun meillä oli muuta ohjelmaa, keskustelimme luultavasti erilaisista tavoista ilmaista kansallistunnetta. Ainakin keskustelua elävöitettiin kuuntelemalla musiikkia, jossa oli aiheeseen sopivaa sanoitus.
Tuon kesän ansiosta osasin saksaa lukion loppuvaiheessa aika hyvin. Nyt olen autuaasti unohtanut sekä sanaston että rakenteet, ja aseella uhattuna osaan änkyttää puhuvani saksaa huonosti. Silti osaan edelleen kertosäkeen Die Toten Hosen -yhtyeen kappaleesta "Sascha ...ein aufrechter Deutscher" (...jota en siis todellakaan ole kuunnellut näiden vuosien aikana; kappaleen nimi ja esittäjäkin piti varta vasten googlettaa esiin). Kiitos muistutuksesta, Radio Suomi - tässä teillekin korvamato, joka on kulkenut mukanani jo 14 vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti